2 Reilumpi tulevaisuus kasvun Suomessa 

Haluamme yhteiskunnan, jossa työllään tulee toimeen ja kaikilla on varaa hyvään elämään. Reilumman kasvun tulevaisuus rakentuu korkean työllisyyden, ekologisesti ja sosiaalisesti kestävän talouskasvun, kasvavan tuottavuuden, ilmastonmuutoksen torjunnan, oikeudenmukaisen tulonjaon, eriarvoisuuden vähentämisen, hyvinvointivaltion turvaamisen sekä taloudellisen toimeliaisuuden lisäämisen varaan.

Vahva ja kestävä julkinen talous on hyvinvointivaltion perusta. Siksi julkista taloutta on vahvistettava, tuottavuutta kehitettävä ja työllisyyttä parannettava. Julkisen talouden vahvistaminen on tehtävä kestävällä ja reilulla sekä ihmisten hyvinvoinnin huomioon ottavalla tavalla.

Suomeen tarvitaan lisää luottamusta, kasvua ja uutta yritystoimintaa. Nämä toteutuvat, kun huolehdimme yritysten toimintamahdollisuuksista, osaavasta työvoimasta sekä vakaista ja reiluista työmarkkinoista. Suomi menestyy tasa-arvoisella pohjoismaisella työlinjalla, jossa tavoitteena on korkea työllisyysaste ja pidemmällä aikavälillä täystyöllisyys.

Ilmastonmuutos ja luontokato ovat ihmiskunnan suuria haasteita, joilla on vahva yhteys niin talouteen, turvallisuuteen kuin myös oikeudenmukaisuuden kokemukseen. Päästövähennystoimet, teknologinen kehitys ja vihreät investoinnit rakentavat kestävää, kilpailukykyistä taloutta ja luovat kasvua.

Vahva julkinen talous tarvitsee tuekseen aktiivista elinkeinopolitiikkaa. Toimiva hyvinvointivaltio ja innovatiivinen elinkeinoelämä tukevat toisiaan. Suomen on oltava maa, johon halutaan investoida ja jossa yrityksillä on edellytykset kasvaa. Tuottavuuden kehittymistä on vauhditettava laajalla toimenpidevalikoimalla, johon kuuluu muun muassa yritysverotuksen muutosten kohdentaminen kasvuun, osaamisen tason nosto, työhyvinvoinnin lisääminen, hyvä johtaminen, kilpailun edistäminen ja kansainvälisten osaajien houkuttelu.

Tarvitsemme reilua kilpailua, joka turvaa kaikenkokoisten ja myös uusien yritysten mahdollisuudet päästä Suomen markkinoille. Reilun kilpailun takaamiseksi tarvitaan toimivat markkinat, vahvaa lainsäädäntöä, riittävät valtuudet kilpailuviranomaiselle, vahvaa kuluttajansuojaa sekä tehokasta harmaan talouden torjuntaa. Reilu kilpailu tukee myös sitä, että talous toimii tavallisten ihmisten hyväksi, eivätkä hinnat nouse liikaa.

Tarvitsemme oikeudenmukaista veropolitiikkaa hyvinvointivaltion turvaamiseksi. Verotuksen tavoitteena on oltava yhteiskunnan rahoituspohjan turvaaminen, eriarvoisuuden vähentäminen, oikeudenmukaisen tulonjaon edistäminen sekä taloudellisen toimeliaisuuden lisääminen. Tavallisen suomalaisen verorasitus ei saa muodostua kohtuuttomaksi.

2.1 Tavoitteenamme on hyvinvoinnin kasvattaminen ja hyvinvointivaltion turvaaminen

Talouspolitiikan tavoitteena on oltava hyvinvoinnin kasvattaminen ja sen oikeudenmukainen jakautuminen sekä hyvinvointivaltion turvaaminen. Vakaa, eheä ja turvallinen yhteiskunta tarjoaa parhaat edellytykset myös taloudelliselle menestykselle. 

Aktiivinen talous- ja elinkeinopolitiikka, järjestäytyneet työmarkkinat, hyvinvoivat työntekijät, tarkoituksenmukainen sääntely ja toimiva markkinatalous ovat Suomen talouden perusta. Markkinataloudessa yhteiskunnan on määriteltävä puitteet, joissa markkinat toimivat aidossa kilpailussa huomioiden ihmisoikeudet ja maapallon kantokyvyn. Julkisen vallan vastuu korostuu toiminnoissa, jotka ovat yhteiskunnan kannalta kriittisiä ja joissa markkinat eivät toimi yhteiskunnan kokonaisedun mukaisesti.

Hyvinvointivaltion palveluilla on merkittävä rooli Suomen kilpailukyvyn varmistamisessa. Jokaisen mahdollisuus kouluttautua lähtökohdista riippumatta on osaamisemme kivijalka. Sosiaali- ja terveyspalveluiden ansiosta työelämässä jaksetaan paremmin ja pidempään. Muun merkityksensä lisäksi varhaiskasvatus ja hoiva- ja sosiaalipalvelut mahdollistavat paremmin lapsiperheellisten osallistumisen työelämään. Koulutus- ja palvelujärjestelmien kohdalla on huolehdittava siitä, että suomen-, ruotsin- ja saamenkieliset palvelut säilyvät toimivina ja laadukkaina koko maassa. Julkinen infrastruktuuri luo perustan työvoiman liikkuvuudelle, yritysten sijoittumiselle ja alueiden elinvoimalle.

Valtion omistajapolitiikan on oltava aktiivista ja samalla pitkäjänteistä. Jokaisen valtionyhtiön on edistettävä taloudellisesti kannattavaa toimintaa ja työntekijöiden laajoja oikeuksia sekä kannettava ympäristövastuuta jokapäiväisessä liiketoiminnassaan. Yritysvastuu ei voi olla erillinen osa liiketoimintaa, vaan sen on oltava osa kaikkea tekemistä. Valtion yhtiösalkussa on oltava monenlaisia yrityksiä, mutta valtion on myös jatkuvasti arvioitava omistustensa tarkoituksenmukaisuutta. Osa yhtiöistä toteuttaa jatkossakin erityistehtäviä, kun taas osassa valtio voi toimia ankkuriomistajana ja kasvun kiihdyttäjänä. Omistajapolitiikassa on sitouduttava hyvään hallintotapaan, läpinäkyvyyteen ja vastuulliseen päätöksentekoon.

Yksityisellä omistajuudella ja yrittäjyydellä on tärkeä rooli niin yhteiskunnassa kuin kestävän talouskasvun luomisessa. Yritykset ja yrittäjät ovat tulevaisuuden elinvoiman ja työpaikkojen luomisen kannalta merkittävässä asemassa. Markkinataloudessa yrityksillä on keskinäisen kilpailun ja voitontavoittelun vuoksi kannustimia kehittää uusia innovaatioita, toimintatapoja ja tuotteita. Tämä vauhdittaa tuottavuuden ja talouden kasvua sekä mahdollistaa ja kannustaa yrityksiä uuden luomiseen.

Ihmisten ostovoiman myönteinen kehitys lisää vapautta ja luottamusta sekä mahdollistaa kestävän kasvun. Se turvataan järjestäytyneillä työmarkkinoilla tapahtuvalla sopimisella. Ostovoiman kehitystä on lisäksi tuettava oikeudenmukaisella vero- ja sosiaalipolitiikalla.

Globalisaatio ja teknologinen kehitys ovat lähtökohtaisesti myönteisiä ja taloudellista hyvinvointia lisääviä ilmiöitä. Niiden hyötyjen on jakauduttava oikeudenmukaisella, eettisellä ja ympäristövastuullisella tavalla työntekijöiden, yritysten ja kansalaisten kesken. Ihminen on aina asetettava markkinoiden edelle.

2.2 Vahva julkinen talous turvaa hyvinvointivaltion

Haluamme turvata hyvinvointivaltion ja varmistaa Suomen kriisinkestävyyden vahvistamalla julkista taloutta ja kääntämällä velkasuhteen laskuun. Samaan aikaan on tehtävä politiikkaa, jonka päätavoitteena on ihmisten hyvinvoinnin kasvattaminen.

Nopea ja liiallinen velkaantuminen rajoittaa julkisen talouden liikkumavaraa. Julkisen talouden vahvistamiseksi tarvitaan laaja valikoima toimenpiteitä, jotta kenenkään taakka ei muodostu kohtuuttomaksi eivätkä sopeutustoimien vaikutukset estä talouskasvua. Tärkeintä on tehdä oikeanlaisia ja oikeinmitoitettuja toimia talouskasvun vahvistamiseksi ja työllisyysasteen nostamiseksi, jotta hyvinvointivaltion kestävyys voidaan turvata. Talouskasvun ja työllisyyden pitkän aikavälin vahvistamisessa tuottavuuden kasvattaminen panostamalla tutkimukseen, koulutukseen ja koulutettuun työvoimaan on ensiarvoisen tärkeää. Samalla on huolehdittava Suomen kilpailukyvystä, investointiympäristön houkuttelevuudesta ja työn vastaanottamisen kannusteista. Keskeistä on kuluttajien ja yritysten luottamuksen vahvistaminen kulutuksen ja investointien rohkaisemiseksi. Ilman kasvun ja työllisyyden vahvistamista emme pääse tavoitteeseen julkisen talouden vakauttamisesta.

Talouden tasapainottaminen edellyttää sekä meno- että tulosopeutusta. Sopeutustoimien oikeudenmukaisuudesta on huolehdittava, ja lisäksi on minimoitava negatiiviset, tutkittuun tietoon pohjautuvat vaikutukset kasvuun, työllisyyteen ja ihmisten hyvinvointiin.

Investointivaje on uhka Suomelle. Valtion on omalta osaltaan varmistettava, että kasvun kannalta keskeiset investoinnit toteutuvat. Valtion rooli on mahdollistava, ja sen on tuettava yrityksiä uudistavissa investoinneissa. Osinkoverotusta on uudistettava tavalla, joka vahvistaa yritysten investointihalukkuutta.

Valtion omat investoinnit ja sijoitukset ovat tarpeen silloin, kun yritykset eivät kykene riittävään riskinottoon tai investoinneista syntyy hyötyjä koko yhteiskunnalle. Tällöin valtio voi tehdä sijoituksia, joilla vivutetaan yksityisiä investointeja ja edistetään kotimaista omistusta kriittisillä aloilla.

Julkiset investoinnit ovat välttämättömiä, jotta Suomen talous voi menestyä. Menestyminen edellyttää toimivaa infrastruktuuria, joka on pitkälti julkisen sektorin vastuulla. Riittävät investoinnit esimerkiksi liikenne-, data- ja energiajärjestelmiin sekä vesihuoltoon on varmistettava. Suomen on tehtävä strategisia investointeja kohteisiin, joissa meillä on vahvuuksia merkittävän aseman ottamiseksi kansainvälisessä ja eurooppalaisessa arvoketjussa. Lisäksi julkisilla investoinneilla on tärkeä rooli teollisuuspolitiikan toteuttamisessa, suhdanteisiin reagoimisessa ja riittävän kokonaiskysynnän varmistamisessa. Julkisilla investoinneilla voidaan tukea muun muassa vihreää siirtymää, uusien teknologioiden käyttöönottoa ja tuottavuuden kasvua.

Väestörakenteen murros vaikuttaa yhteiskunnan toimintaan, talouden kestävyyteen ja yksilöiden hyvinvointiin. Väestön ikääntyminen, syntyvyyden lasku ja kaupungistuminen sekä maahanmuutto ovat keskeisiä kysymyksiä, joihin vastaamiseksi tarvitaan ennakoivaa ja laaja-alaista politiikkaa. Koulutustason nostaminen on keskeinen keino lieventää väestön ikääntymisen taloudellisia vaikutuksia. Kunnissa on perusopetuksen kokonaisrahoituksen ohella seurattava opetukseen kohdistuvan rahoituksen kehitystä ja riittävyyttä.

Vahva julkinen talous on edellytys toimiville sosiaali- ja terveydenhuollon palveluille, ja vastavuoroisesti nämä palvelut tukevat kansalaisten terveyttä, työ- ja toimintakykyä sekä hyvinvointia.

Hyvinvointialueille on annettava mahdollisuus onnistua suomalaisille tärkeiden palveluiden turvaamisessa sekä hoitoon pääsyn ja hoidon jatkuvuuden parantamisessa, eikä valtion tule lyhytnäköisellä toiminnallaan heikentää näitä mahdollisuuksia. Liian nopeat säästötoimet voivat vaarantaa palveluiden laadun ja saatavuuden sekä pysäyttää välttämättömän kehitystyön. Hyvinvointialueilla on panostettava oman osaamisen lisäämiseen ja henkilökunnan pysyvyyteen. Hyvinvointialueiden rahoituslaki ja sen korjaustarpeet on arvioitava, ja siihen on tehtävä tarvittavat muutokset. Myös muuta toiminnanohjausta on kehitettävä.

Suomen väestönkehitys luo haasteita, mutta myös mahdollisuuksia, kun ikääntymisen ja lisääntyvän sairastavuuden tarpeisiin kehitetään uusia terveysteknologioita, palveluita ja innovaatioita. Terveys-, hyvinvointi- ja sosiaaliala voi tarjota mahdollisuuden yhdistää väestön tarpeet, osaamisen ja tutkimuksen uudeksi suomalaisen innovaatiopohjaisen teollisuuspolitiikan kärjeksi.

Kestävä julkisen talouden vakauttaminen edellyttää pitkäjänteistä, usean hallituskauden mittaista työtä sekä laaja-alaista poliittista ja yhteiskunnallista sitoutumista. Myös ihmisten oikeudenmukaisuuden kokemusta on vahvistettava prosessin yhteydessä. Yhteiskunnan kokonaisedun kannalta on tärkeää, että päätökset perustuvat tutkittuun, monipuoliseen tietoon.

Suomi on sitoutunut Euroopan unionin finanssipoliittisten säännösten noudattamiseen. Julkisen talouden ohjaukseen tarvitaan parlamentaarisesti valmisteltu pitkäaikainen ohjauskehikko. Siihen sitoutumisen on oltava laajaa sekä sen sääntöjen selkeät ja tarvittaessa joustavat. Talouspolitiikassa on huolehdittava, että kansallinen finanssipoliittinen ohjaus ottaa kattavasti huomioon niin julkisen talouden menot ja tulot kuin myös pidemmän aikavälin rakennepoliittiset kasvua ja työllisyyttä lisäävät uudistukset. Kehysjärjestelmää on kehitettävä johdonmukaiseksi muiden finanssipolitiikan sääntöjen kanssa niin, että se aidosti ohjaa julkisen talouden vahvistamiseen kestävästi, mutta huomioi myös talouden suhdannetilanteen.

Veroaste eli verokertymän suhde bruttokansantuotteeseen on Suomessa laskenut viimeisten vuosien ajan, ja kehityksen ennakoidaan jatkuvan. Osin syynä veroasteen laskuun ovat olleet inflaatio, muutokset elinkeinorakenteessa sekä tietoiset päätökset ja veronalennukset. Veronalennuksilla on osittain perustellusti vahvistettu ostovoimaa ja pyritty ruokkimaan kasvua, mutta osittain ne ovat merkinneet uutta aukkoa julkisessa taloudessa ja hyvinvointivaltion palveluiden rahoituksessa. 

Veropolitiikan on oltava oikeudenmukaista ja kannustavaa ja tähdättävä hyvinvointivaltion turvaamiseen. Periaatteena ovat laajat veropohjat ja matalat verokannat. Verotuksen painopistettä on siirrettävä työn verottamisesta kohti haittojen, pääomien ja varallisuuden verottamista veropohjaa tiivistämällä. Vaikka verotuksen tason kilpailukyvystä on huolehdittava, Suomen ei tule olla aloitteellinen haitallisessa verokilpailussa, joka rapauttaa veropohjaa ja vääristää kilpailua. Pitkäjänteisellä ja tutkimustietoon perustuvalla veropolitiikalla on mahdollista osaltaan vastata julkisen talouden haasteisiin.

Mahdolliset veronalennukset on kohdistettava tarkoin, jotta ne tukevat talouden ja työllisyyden kasvua ja ovat sosiaalisesti oikeudenmukaisia. Verotuksella on vauhditettava investointeja ja panostuksia tutkimukseen, tuotekehitykseen sekä innovaatioihin. Kotimarkkinoiden kysyntä määrittää Suomessa yhä vahvemmin myös työllisyyden kehittymistä, joten ostovoimasta ja kuluttajien luottamuksesta huolehtiminen on tärkeää.

Verotuksen oikeudenmukaisuuden vahvistaminen edellyttää entistä vahvempia toimia veronkierron ja veronvälttelyn torjumiseksi, niin kansallisesti kuin laajemmin kansainvälisessä yhteistyössä. Verotuksen epäkohtiin on puututtava aktiivisesti.

2.3 Kasvun Suomi ja Eurooppa

Yritykset tarvitsevat pitkäjänteistä ja ennustettavaa päätöksentekoa. Suomessa ja Euroopan unionissa on edistettävä vakautta, sääntelyn johdonmukaisuutta ja investointeja sekä tuottavuutta tukevaa politiikkaa. Poliittisen ja yhteiskunnallisen vakauden säilyttäminen on Suomen keskeinen kilpailuetu.

Toimivat markkinat edellyttävät reilua kilpailua ja yritysten yhteiskuntavastuuta. Haluamme vahvistaa aitoa kilpailua, torjua harmaata taloutta ja varmistaa, että kaikki toimijat kantavat yhteiskuntavastuunsa ja noudattavat suomalaisten työmarkkinoiden hyviä käytänteitä. Lisäksi on huolehdittava siitä, että järjestöt tai pienet ja keskisuuret yritykset eivät jää suurten varjoon julkisissa hankinnoissa eikä markkinoilla tapahdu liiallista keskittymistä.

Ympäröivän maailman voimakas muutos, Suomen talouden pitkittynyt heikko kehitys, kapeasta elinkeinorakenteesta johtuva haavoittuvuus ja yritysten vähäinen kasvuhakuisuus edellyttävät entistä voimakkaampaa elinkeino- ja teollisuuspolitiikkaa. Sen ytimessä on vakaa ja suotuisa toimintaympäristö, panostukset tuottavuuden parantamiseen ja korkeaan arvonlisään sekä strategiset investoinnit. Tarvitsemme lisää vientiä ja kansainvälistymistä yhä laajemmalta joukolta yrityksiä ja yhä useammilta toimialoilta.

Tavoitteena on oltava, että Suomi erottautuu verrokkimaihin nähden houkuttelevana ympäristönä toimia, investoida ja kasvaa. Tärkeää on turvata osaajien saatavuus, logistinen saavutettavuus kaikissa olosuhteissa, vahva ja moderni infrastruktuuri sekä nopea ja ennakoitava lupajärjestelmä. Vihreän siirtymän ja digitaalisen murroksen investointeja on tuettava Suomessa, sillä ne vahvistavat alueiden elinvoimaa ja luovat uusia työpaikkoja. Julkisen vallan tehtävänä on mahdollistaa ja vauhdittaa muutosta.

Pienten ja keskisuurten yritysten kasvumahdollisuuksia on parannettava. Laajentamiseen ja kansainvälistymiseen on oltava saatavilla kotimaista rahoitusta. Riskipääomarahoituksen saatavuutta on helpotettava, jotta rahoitusta olisi kattavasti ja kilpailukykyisesti saatavilla. Institutionaalisille sijoittajille on luotava puitteet osallistua vahvemmin yritysten varhaisen vaiheen rahoituskierroksiin. Lisäksi tätä voidaan tukea verotuksen keinoin.

Valtion omistajapolitiikalla on tuettava Suomen teollista ja teknologista uudistumista. Valtion on toimittava aktiivisena ja vastuullisena omistajana siten, että kansainvälistymisvaiheessa olevat lupaavat kotimaiset kasvuyritykset saavat paremmat mahdollisuudet kasvaa, investoida ja luoda työtä Suomeen.

Korkeatasoinen koulutusjärjestelmä, osaavat työntekijät, tutkimus, tuotekehitys, datan hallinta ja innovaatiot muodostavat yrityksille kilpailuedun. Haluamme vahvistaa yritysten, ammatillisen koulutuksen sekä korkeakoulujen ja tutkimuslaitosten välistä yhteistyötä sekä kannustaa yrityksiä investoimaan innovaatiotoimintaan, tuotekehitykseen, digitalisaatioon ja vihreään siirtymään. Suomen on pidettävä kiinni sitoumuksestaan kasvattaa tutkimus- ja kehitysrahoitus neljään prosenttiin bruttokansantuotteesta, ja sen jälkeen taso on säilytettävä.

Julkisella tutkimus- ja kehitysrahoituksella on merkittävä rooli yksityisten investointien käynnistäjänä sekä vivuttajana. Julkisen tutkimus-, kehitys-, innovaatio- sekä opintoihin suunnatun rahoituksen on jakauduttava tasapainoisesti pitkäjänteisen ja korkeatasoisen perustutkimuksen sekä laajasti yrityksiä ja yhteiskuntaa palvelevan soveltavan tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan välille. On varmistettava, että uusin tutkimustieto karttuu ja että se tuottaa nopeasti hyödynnettäviä ja leviäviä innovaatioita.

Yrityksissä oleva innovaatiopotentiaali on saatava paremmin esiin, ja maamme parhaat ideat on saatava hyödynnettyä. Innovaatioiden mahdollistamiseksi on tuettava vahvasti ammatillisen koulutuksen, korkeakoulujen ja yritysten yhteistyöhankkeita. Aluekehitysrahoitusta on käytettävä innovaatiotoiminnan tukemiseen alueilla, joilla julkista T&K-rahoitusta on ollut vähemmän, ja edellytyksiä kilpailtuun tutkimus- ja kehitysrahoitukseen on myös parannettava sitä kautta. TKI-rahoituksen ehtoja on uudistettava niin, että rahoitusta on saatavissa nykyistä laajemmin myös palveluliiketoiminnan kehittämisen innovaatioihin.

Toimivista kulkuyhteyksistä maakuntakeskuksiin on huolehdittava, sillä alueelliset kuljetukset ja liikenneyhteydet ovat olennaisia Suomen teollisuuden kilpailukyvyn ja kasvun kannalta. Ammatillisen koulutuksen, ammattikorkeakoulujen ja yhteishankintakoulutusten resursseja on voitava ohjata alueille, joissa investointien onnistuminen riippuu osaavan työvoiman saatavuudesta.

Suomen ja suomalaisten yritysten menestymisen kannalta myös Euroopan unionin on toimittava nykyistä paremmin. Koko unionin sekä jäsenmaiden kilpailukyvystä on huolehdittava. Euroopan on nojattava korkeaan osaamiseen, toimivaan infraan ja veropolitiikkaan, jossa myös yritykset osallistuvat oikeudenmukaisella tavalla hyvinvoinnin rakentamiseen. Eurooppalaisen talouspolitiikan on taattava vakautta markkinoille ja yritysten investointien rahoitukseen.

Kilpailukyvyn ja suvereniteetin vahvistamiseksi EU:n sisä- ja pääomamarkkinoita on kehitettävä. EU:lle kehittyvä uusi teollisuuspolitiikka on Euroopan ja Suomen etu, mikäli se perustuu parhaisiin ratkaisuihin, huomioi markkinoiden toimivuuden, kohdentuu uudistaviin toimiin ja vahvistaa EU-jäsenvaltioiden rajat ylittävää yhteistyötä.

Digitaalisen ja vihreän siirtymän on oltava EU:n kilpailukyvyn kärkiä. Vihreä siirtymä on EU:lle mahdollisuus hyödyntää sen vahvuuksia ja kilpailuetuja, eikä sitä pidä nähdä uhkana eurooppalaiselle teollisuudelle. Fiksulla ja kestävällä sääntelyllä voidaan tukea innovaatioiden skaalautumista ja niihin perustuvaa kasvua.

Kannatamme vahvaa EU-tason kauppapolitiikkaa, joka perustuu sääntöihin, kestävyyteen ja ihmisoikeuksien kunnioittamiseen. Suomen on aktiivisesti puolustettava monenkeskistä kauppajärjestelmää ja pyrittävä purkamaan kaupan esteitä erityisesti korkean osaamisen, vihreän siirtymän ja digitaalisen talouden aloilla. Viennin kasvattamiseksi on vahvistettava Team Finland -verkoston resursseja, tuettava pk-yritysten kansainvälistymistä ja varmistettava, että suomalaiset yritykset voivat hyötyä EU:n ja muiden kumppaneiden solmimista kauppasopimuksista. Kauppapolitiikan on tuettava kestävää kehitystä ja reilua kilpailua globaaleilla markkinoilla.

Lääkealan toimintaedellytyksiä on EU:ssa vahvistettava lääkkeiden raaka-aineiden, uusien lääkkeiden tutkimuksen, lääkehuollon toimivuuden ja omavaraisuuden osalta. Tietosuojan merkitys on huomioitava lääkkeitä kehitettäessä.

EU-alueen oman puolustusteollisuuden ja sen sisämarkkinoiden kehittäminen on tärkeää eurooppalaisen kasvun ja turvallisuuden aikaansaamiseksi. Kasvavia puolustusmenoja on suunnattava nykyistä enemmän Euroopan unionissa ja Suomessa toimiviin yrityksiin. Nykyisin EU:n kasvavat puolustusmenot kanavoituvat pitkälti Yhdysvaltoihin. Siviili- ja sotilaskäyttöä hyödyntävät kaksikäyttöteknologian mahdollisuudet on hyödynnettävä nykyistä paremmin. Suhtaudumme avoimesti EU-tason rahoitusratkaisuihin puolustusta ja turvallisuutta vahvistettaessa. Jokaisen mahdollisen uuden rahoitusvälineen osalta on varmistettava, että se on Suomen kannalta perusteltu ja että vastuista vastaa kukin jäsenmaa itse.

EU ja Suomi tarvitsevat eri alojen huippuosaajia pärjätäkseen kansainvälisessä yhteistyössä ja kilpailussa. Euroopalla on valtavat mahdollisuudet kasvaa entistä merkittävämmäksi toimijaksi tutkimuksessa. Kieli- ja kulttuuriosaaminen tukee osaajien liikkuvuutta, tutkimusyhteistyötä ja Euroopan sisämarkkinoiden toimivuutta. Suomen on aktiivisesti hyödynnettävä korkeatasoista kielitaito-osaamistaan ja kaksikielisyyttään tässä työssä.

EU:n yhteisen talouspolitiikan ohjauksen tehtävä on tukea hyvinvointia. Euroopan talouspolitiikan säännöt auttavat eri tilanteissa olevia jäsenmaita talouden vahvistamisessa. Suomen ja muiden EU-jäsenvaltioiden on vahvistettava julkista taloutta ja painettava julkisen talouden alijäämiä alaspäin. EU:n on yhteisesti vahvistettava turvallisuutta, jatkettava Ukrainan tukemista ja edistettävä vihreän siirtymän investointeja. Ensisijainen keino näiden rahoittamiseksi on EU:n omien varojen kehittäminen. Osana varojen kehittämistä EU:n on lisättävä yhteisiä investointeja korkean teknologian kehitykseen vastauksena globaaliin kilpailuun ja oman autonomian kehittämiseen. Euroopan on houkuteltava vihreitä investointeja kokoamalla jäsenmaiden voimat yhteen yhteiseksi EU:n kilpailukykyrahastoksi. Yhteisen eurooppalaisen investointeja tukevan rahaston perustaminen tarkoittaa siirtymistä pois epäterveestä jäsenmaiden valtiontukikilpailusta.

Kansainvälisessä kilpailussa on varmistettava, että markkinoilla pärjäävät aidosti innovatiiviset ja kestävästi toimivat yritykset. Kilpailuetua ei voi hakea ihmisoikeuksia, työehtoja tai ympäristönormeja polkemalla. EU:n on edellytettävä yrityksiltä ihmisoikeuksien ja kansainvälisten ympäristöstandardien noudattamista koko arvoketjussa. Vahvasta eurooppalaisesta yritysvastuulainsäädännöstä on huolehdittava.

Euroopan sisämarkkina on maailman suurin, ja sen on toimittava reilusti ja saumattomasti uudessa digitaalisessa maailmassa. Kuluttajien ja yritysten oikeuksista ei tule tinkiä. Sääntelyssä on löydettävä terve tasapaino kuluttajan ja ympäristön turvan sekä kasvua ruokkivien vapauksien välillä.

Uudet kumppanuudet ja sopimukset sekä ennen muuta kansainvälisten sopimusten kunnioittaminen ja instituutioiden toiminnan turvaaminen ovat perusta niin EU:n menestykselle kuin maailmanlaajuiselle turvallisuudelle.

Suomen ja Euroopan talouden mahdollisuuksia ovat investoinnit inhimilliseen pääomaan, innovaatioiden synnyttäminen ja murroksessa olevan maailman haasteiden ratkominen.

2.4 Vastuullinen ilmastopolitiikka kasvun mahdollistajana

Ilmastonmuutoksen torjuminen on koko maapallon ja ihmiskunnan keskeisin haaste. Suomen on pidettävä tiukasti kiinni ilmastotavoitteista ja vuoden 2035 hiilineutraaliustavoitteesta sekä tähdättävä pian kohti hiilinegatiivisuutta. Tämä on tehtävä ekologisesti, sosiaalisesti, taloudellisesti ja kulttuurisesti kestävästi sekä ihmisiä osallistavasti.

Vaikuttava ja kansainvälisiä sitoumuksia kunnioittava ilmasto- ja luontopolitiikka on edellytys Suomen ja Euroopan kestävyydelle, omavaraisuudelle ja taloudelliselle menestykselle. Johdonmukainen ja pitkäjänteinen tavoitteiden asettaminen luo kysyntää uudelle osaamiselle sekä avaa ovia suomalaisille yrityksille. Suomen on suunnattava ilmastopolitiikkansa vaikuttavien ja kasvua tukevien ratkaisujen toteuttamiseen. Ennakoitava politiikka mahdollistaa yritysten investoinnit ja kasvun, vähentää tuontiriippuvuutta sekä tukee turvallisemman Euroopan rakentamista.

Siirtymä kestävään yhteiskuntaan ja talouden uudistumiseen ei tapahdu vain markkinoilla. Politiikan on vauhditettava muutosta lainsäädännön, verotuksen ja strategisten linjausten avulla, mutta käytännön ratkaisut syntyvät pitkälti markkinoilla: yritykset kehittävät uusia tuotteita ja palveluita, ja kansalaiset tekevät valintoja, jotka ohjaavat kysyntää.

Puhtaan ja kohtuuhintaisen sähkön saatavuus sekä siirtoinfra on varmistettava joka puolelle Suomea, myös alueille, joissa tuulivoiman rakentaminen on puolustus- tai tutkasyistä rajoitetumpaa. Tämä on välttämätöntä, jotta sekä vihreän siirtymän investoinneista että niistä koituvasta kasvusta voidaan hyötyä koko Suomessa.

Hiilineutraalin yhteiskunnan saavuttaminen edellyttää kiertotalousmallin omaksumista. Luonnonvarojen ylikuluttamisesta on päästävä kohti niiden kierrättämistä ja kokonaiskulutuksen vähentämistä. Kiertotalous edistää resurssien tehokasta käyttöä ja luo uusia elinkeinomahdollisuuksia. Yhteiskunnassa on luotava taloudelliset kannusteet kiertotalouden vahvistamiseksi. Strategista omavaraisuutta vahvistavia investointeja kiertotalouteen, fossiilisten raaka-aineiden tai energialähteiden korvaamiseen ja energiatehokkuuteen voidaan tukea esimerkiksi verotuksen keinoin.

Siirtymä kiertotalouteen edellyttää, että materiaalit, tuotteet ja resurssit pidetään kierrossa mahdollisimman pitkään, tuotteiden elinkaaret ovat pitkiä, arvoverkot luodaan uudestaan sekä edistetään entistä älykkäämpien kierrätysjärjestelmien rakentamista. Neitseellisen raaka-aineen käytön ei tulisi olla uusiokäyttöä edullisempaa.

Ympäristön, ilmaston ja ihmisoikeuksien sekä tuoteturvallisuuden kannalta kyseenalaista krääsätaloutta on hillittävä niin kotimaisin kuin eurooppalaisin keinoin. Markkinavalvontaa on vahvistettava, ja ympäristömaksut on ulotettava myös ulkomaisiin verkkokauppoihin.

Vaikka Pariisin sopimuksen tavoite maapallon lämpötilan rajaamisesta 1,5 asteeseen on yhä vaikeampi saavuttaa, siitä ei tule luopua. Päästöjen vähentämisen lisäksi hiilidioksidia on poistettava ilmakehästä luonnollisilla ja teknologisilla ratkaisuilla. Hiilensidonnan ja -varastoinnin tehostamisessa tarvitaan uusia keinoja ja taloudellisia kannusteita. Suomen on panostettava teknologisten hiilinielujen käyttöönottoon, mutta ne eivät saa syrjäyttää muita toimia eivätkä hidastaa Suomen ilmastotavoitteessa edistymistä.

Teknologiset hiilensidontaratkaisut, kuten hiilidioksidin suora talteenotto ilmasta ja biohiilen pysyvä varastointi, tarjoavat keinon vahvistaa hiilinieluja, kunhan teollisen mittakaavan investointeja vauhditetaan EU-tason lainsäädännöllä, kansallisilla strategioilla ja julkisella tuella. Hiilidioksidin talteenoton, varastoinnin ja hyötykäytön ottaminen mukaan Suomen ilmastopolitiikkaan ei ole vain tekninen ratkaisu – sen on oltava strateginen valinta, joka määrittää Suomen aseman ilmastonmuutoksen torjunnan edelläkävijänä. Suomen on oltava edelläkävijä hiilen talteenotossa ja hyödyntämisessä.

Suomen on oltava puhtaan energian edelläkävijä. Puhtaasta ja toimitusvarmasta sähköstä on tehtävä selkäranka tulevaisuuden energiajärjestelmälle, joka luo uusiutuvaa, puhdasta kasvua. Tarvitsemme lisää päästötöntä sähköä ja toimivat sähköverkot. On huolehdittava edullisesta ja ennustettavasta sähköntuotannosta, jonka varaan voidaan ankkuroida uutta teollisuutta. Polttoon perustuvasta energiantuotannosta on luovuttava laajassa mittakaavassa riittävän pitkillä siirtymäajoilla huomioiden kuitenkin sähkö- ja lämpöjärjestelmien huipputehon sekä säätö- ja varavoiman tarpeen.

Suomalaisten vientiyritysten kilpailuetu on, että ne ovat investoineet prosessi- ja resurssitehokkuuteen sekä digitalisaatioon. Yritysten uudistuminen vaatii tutkimusta, kehitystä ja teknologioiden hyödyntämistä, minkä vuoksi yksityisten T&K-investointien riittävä taso on varmistettava. Kasvun on oltava kestävää, ja materiaalien kiertoa on tehostettava. Kun yritykset sopeuttavat toimintansa vihreän siirtymän vaatimuksiin, se luo uusia vientimarkkinoita esimerkiksi energiateknologioiden, akkuteollisuuden, vetyteknologioiden ja puupohjaisten materiaalien osalta.

Suomen vahvuuksiin kuuluu vahva metsäteollisuus ja -osaaminen. On tärkeää, että tätä osaamista kehitetään, jotta suomalaiset yritykset voivat olla entistä korkeamman jalostusarvon tuotteiden edelläkävijöitä maailmassa.

Euroopan on oltava edelläkävijä vihreän siirtymän innovaatioissa. Myös kasvua on rakennettava uuteen talouteen nojaten. Kauppasopimuksissa on kunnioitettava kestävän kehityksen periaatteita, eikä Euroopan taloudellista hyötyä tule hakea kumppanimaan ihmisten tai ympäristön kustannuksella. Puhdas, innovaatioihin ja korkeaan osaamiseen rakentuva teollisuuspolitiikka johtaa uutta teollista vallankumousta, jossa teknologiakehitys synnyttää tuottavuusloikkia.

2.5 Digitalisaatio ja datatalous luovat mahdollisuuksia

Digitalisaatio ja datatalous muodostavat uuden kasvun perustan, johon Suomen on tartuttava päättäväisesti. On varmistettava, että suomalaiset yritykset hyötyvät eurooppalaisesta datataloudesta ja että yritysten kilpailukykyä vahvistetaan tekoälyn ja datatalouden avulla. Pienen maan kilpailukyky rakentuu yhteistyölle. Tutkimusyhteisöjen, yritysten ja julkisen sektorin on toimittava yhdessä sellaisten uusien teknologioiden alueilla kuin tekoäly, kvanttiteknologia ja 6G-kehitys.

Suomen vahva tutkimusinfrastruktuuri, korkea osaaminen, turvallinen terveysdata ja supertietokoneet tarjoavat alustan tekoälyn ja dataratkaisujen kehittämiselle. Julkisen ja yksityisen sektorin yhteiset panostukset datainfrastruktuuriin ja tekoälyyn vahvistavat Suomen asemaa kestävän kasvun maana. Samalla on huolehdittava, että datan käyttö on eettistä ja läpinäkyvää, jotta luottamus yhteiskuntaan vahvistuu.

Data ja tekoäly mahdollistavat tehokkaampia prosesseja ja uusia liiketoimintamalleja, mutta tällä hetkellä niitä hyödyntävät pääasiassa suuret yritykset. Yrittäjyys ja yrittäjät ovat tulevaisuuden elinvoiman ja työpaikkojen kannalta keskeisessä asemassa. Tämän vuoksi pienten ja keskisuurten yritysten digivalmiuksia on vahvistettava.

Digitalisaation avulla voidaan mahdollistaa yritystoiminta, työskentely ja asuminen entistä joustavammin kaikkialla Suomessa. Vihreä laskentateho, vastuullinen datanhallinta ja innovatiiviset kasvuyritykset luovat kilpailuedun, jolla Suomella on mahdollisuus erottua eettisen ja kestävän tekoälykehityksen edelläkävijänä. Datataloutta ja digitalisaatiota on tuettava kannustimilla ja ohjauksella, jotta jalostusarvoa saadaan nostettua ja infrastruktuuria voidaan kehittää kestävästi.

Yritysten digitaloutta on edistettävä määrätietoisesti. Suomen kansantaloudelle on ratkaisevan tärkeää digitalisoida liiketoiminta ja sen tositteet. Yksityisen ja julkisen sektorin yhteistyötä on saatava vahvistettua.

Teknologinen kehitys, vihreä siirtymä ja kansainvälistyminen voivat vahvistaa talouden kestävyyttä, jos niiden vaikutuksia hallitaan oikeudenmukaisesti. Päätöksenteon on ohjattava teknologista kehitystä mahdollistamaan ihmisten hyvinvointia, tasa-arvoa ja kestävää kasvua. EU-tasolla on edistettävä alustatalouden läpinäkyvyyttä, sisältöjen laillisuutta ja kuluttajansuojaa varmistavaa sääntelyä sekä suuriin digijätteihin kohdistuvan digiveron käyttöönottoa.

Euroopan on vahvistettava teknologista omavaraisuuttaan ja estettävä markkinakeskittyminen. Suomalaisten yritysten on osallistuttava EU:n teknologisen omavaraisuuden rakentamiseen ja oltava mukana kehittämässä ratkaisuja ja tukemassa investointeja. EU:n datapolitiikan on oltava nykyistä huolellisempaa. Euroopan unioni on liian riippuvainen yhdysvaltalaisista datayhtiöistä, ja datamme valuu liikaa pois omista käsistämme. Suomen ja suomalaisten yritysten on osallistuttava EU:n teknologisen suvereniteetin rakentamiseen ja oltava mukana kehittämässä ratkaisuja sen vahvistamiseksi.

Luovat alat hyötyvät digitalisaatiosta, mutta ne ovat epätasaisessa kilpailuasemassa globaalien alustajättien kanssa. Tekoäly asettaa uusia haasteita tekijänoikeuksien valvonnalle ja luovan työn suojaamiselle. Digitaalisen median moninaisuutta ja tekoälyn sekä inhimillisen luovuuden yhdistäviä tuotantomalleja on tuettava, ja tekijänoikeussuojaa on vahvistettava.

2.6 Työ on hyvinvointivaltion perusta

Työ antaa ihmisille toimeentulon lisäksi itsenäisyyttä, merkitystä elämään ja vapautta elää tahtomaansa elämää. Työ merkitsee yhteiskunnalle hyvinvointia ja vaurautta. Suomen tulevaisuuden ja suomalaisen hyvinvointivaltion kannalta mahdollisimman monen ihmisen työssäkäynti on ratkaiseva kysymys. Jokaisella työkykyisellä ihmisellä on oikeus ja vastuu osallistua hyvinvointivaltion rakentamiseen omalla panoksellaan, omien kykyjensä ja mahdollisuuksiensa mukaan. Vammaisten ja osatyökykyisten osallistumista työmarkkinoille on vahvistettava, ja välityömarkkinoita on kehitettävä.

Jokaisella on oikeus tehdä töitä hyvissä työoloissa, joissa fyysinen ja henkinen terveys eivät vaarannu ja kaikkia kohdellaan yhdenvertaisesti. Pyrkimyksenä on oltava, että palkalla tulee toimeen. Työelämä on järjestettävä siten, että jokaisella on tasavertainen mahdollisuus työn ja perhe-elämän yhdistämiseen. Kaikilla työntekijöillä on oltava oikeus lomaan ja vapaa-aikaan.

Sosialidemokraattisen politiikan yksi tärkeimmistä tavoitteista on korkea työllisyys. Työttömyyteen on puututtava ajoissa, jotta se ei muutu suhdanneluontoisesta rakenteelliseksi. Tämä on riskinä, mikäli ihmiset jäävät työmarkkinoiden ulkopuolelle ja heidän osaamisestaan ja työkyvystään ei huolehdita. Pohjoismainen työlinja perustuu väestön laajaan osaamispotentiaaliin.

Työllisyyttä on vahvistettava aktiivisella työllisyyspolitiikalla eli laadukkailla työvoima- ja yrityspalveluilla, koulutuksen ja tutkimuksen riittävällä resursoinnilla, huolehtimalla ostovoimasta sekä tukemalla yritysten kasvua ja investointeja. Työllistymisen esteitä, kuten puuttuva tai vanhentunut osaaminen, terveydentilan ja työkyvyn ongelmat sekä maantieteelliset kohtaanto-ongelmat, on purettava määrätietoisesti, jolloin estetään myös työttömyyden pitkittymistä. Fyysisesti vammaisten ja toimintaesteisten ihmisten osallistumista avoimille työmarkkinoille on vahvistettava poistamalla rakenteiden ja asenteiden esteitä sekä tekemällä toimenpiteitä työnantajien tukemiseksi. Ohjaamoiden, työpajatoiminnan ja muiden nuorten työllisyyspalveluiden toimintaedellytyksistä on huolehdittava, ja oppilaitosten ja työvoimapalveluiden yhteistyötä on vahvistettava. Laadukkaalla ja saavutettavalla koulutuksella taataan osaaminen ja mahdollisuudet elinikäiseen oppimiseen. Osaamisen kehittäminen koko työuran ajan on paitsi yksilön myös yritysten ja koko yhteiskunnan etu. Perinteisen työmallin ulkopuolella toimivien, kuten yrittäjyyttä ja palkkatyötä yhdistävien, on pystyttävä luottamaan yhteiskuntamme palvelujärjestelmään.

Suomen ikärakenteen muutos vaatii sekä parempaa tuottavuutta että pitkällä aikavälillä työperäistä maahanmuuttoa. Entistä suuremman osan työikäisestä väestöstä on oltava työssä. Muuttuvan työn ja pirstaloituvien työurien ja alustatalouden aikana on erityisen tärkeää suojata työntekijöiden oikeuksia ja asemaa. Työntekijöiden oikeutta vapaa-aikaan ja palautumiseen on vahvistettava. Korkean työllisyyden lisäksi hyvinvointivaltion rahoittaminen edellyttää kestävää talouskasvua, joka perinteisesti on syntynyt kolmen tekijän vaikutuksesta: työllisten määrästä, pääoman kasvusta ja työn tuottavuuden parantamisesta.

Koulutustaso vaikuttaa merkittävästi työllisyyteen, ja väestön koulutustason nosto parantaa taloudellista huoltosuhdetta. Tuottavuuden kasvattaminen edellyttää uuden teknologian käyttöönottoa sekä sitä, että Suomen koulutus- ja osaamistasoa nostetaan ja työhyvinvointia sekä työssäjaksamista parannetaan. Tuottavuuden kasvaessa on huolehdittava kasvun tulosten oikeudenmukaisesta jakautumisesta muun muassa verotuksen keinoin. Lisäksi työntekijöitä voidaan kannustaa tuottavuuden parantamiseen siten, että tulos näkyy heidän ansioissaan. Suomen talouden on perustuttava yhä enemmän korkean jalostusarvon tuotteisiin ja palveluihin.

2.7 Tavoitteena uuden luottamuksen työmarkkinat

Väestörakenteen muutos, teknologinen kehitys, ilmastonmuutos ja työn sosiokulttuuriset muutokset muovaavat työelämää. Suomen väestö ikääntyy, moni työntekijä on eläköitymässä, ja syntyvyys on pitkään ollut alhainen, mikä uhkaa vähentää työvoimaa dramaattisesti. Työuria on pidennettävä kaikissa elämänvaiheissa. Tämä tarkoittaa sitä, että nuorille ei synny koulutuksessa turhia välivuosia ja työelämässä jaksamiseen kiinnitetään riittävästi huomiota, jotta eläkkeelle jäädään vasta varsinaisessa eläkeiässä ja halukkaille mahdollistetaan työnteko myös eläkkeellä. Samalla maahanmuuttoon liittyvät ratkaisut nousevat entistä keskeisemmiksi. Työelämän muutokset kasvattavat tarvetta riittävälle työelämän turvalle. Työelämän uudistamista on tehtävä yhteistyössä työntekijöiden ja työnantajien kesken.

Suomen työmarkkinoita on pitkään ohjannut pohjoismainen työmarkkinamalli, jonka tukipilareita ovat vastuullinen talouspolitiikka, koordinoitu monitasoinen sopimusjärjestelmä sekä universaali hyvinvointivaltio. Mallissa työmarkkinaosapuolet ovat osa sopimusyhteiskuntaa ja tukevat hyvinvointivaltion vakautta ja toimintaa. Reilumpi työelämä ja järjestäytyneet työmarkkinat ovat olleet Suomen vahvuuksia, ja niistä on jälleen tehtävä suomalaisen yhteiskunnan kulmakiviä. Pohjoismaisen työmarkkinamallin selkeitä vahvuuksia ovat olleet yhteistyöhön perustuva työelämän kehittäminen, ennustettavuus ja vakaus, jotka tukevat sekä talouskasvua että keskinäistä luottamusta.

Luottamus työmarkkinoilla on heikentynyt, koska työmarkkinamallia on Suomessa rakennettu viime vuosina lähinnä työnantajajärjestöjen ja poliittisen oikeiston tavoitteiden mukaisesti. Työmarkkinoille onkin palautettava aito yhteistyö, ja työntekijöiden oikeuksia on vahvistettava tasapainoisten ja toimivien työmarkkinoiden saavuttamiseksi. Sopimusyhteiskuntamme on oltava avoin ja osallistava. Valtakunnansovittelijan toimintaedellytyksiä on uudistettava aidon ja tasapuolisen sovittelutoiminnan turvaamiseksi.

Pohjoismaiseen työmarkkinamalliin kuuluu oleellisesti työntekijöiden ja työnantajien korkea järjestäytymisaste, ja siksi järjestäytymisen kannustimia on vahvistettava kaikissa työnteon muodoissa. Järjestäytymisen tukemiseen kuuluu luottamusmiesten vahva asema lainsäädännössä ja käytännössä. Osaavat luottamusmiehet ja varaluottamusmiehet ovat toimivan paikallisen sopimisen edellytys. Luottamusmiehelle ja varaluottamusmiehelle on taattava tehtävien hoitamiseen riittävät resurssit, kuten riittävä aika, koulutus ja tiedonsaanti.

Paikallisen sopimisen laatua on vahvistettava muun muassa parantamalla valvontaa sekä vahvistamalla sanktioita. Paikallisen sopimisen kehittämisessä on huomioitava ammattiyhdistyksen oikeus edustaa työntekijöitä työpaikalla, auttaa heitä paikallisia sopimuksia neuvoteltaessa sekä valita liittoon kuuluvia luottamusmiehiä edustamaan koko henkilöstöä sopimisessa.

Tuottavuuden parantaminen sekä julkisella että yksityisellä sektorilla on nostettava uudelleen sille kuuluvaan arvoon tavoiteltaessa taloudellista kasvua. Henkilöstöhallintoedustus on mahdollistettava nykyistä pienemmissä yrityksissä. Työehtosopimusjärjestelmää on kehitettävä vahvistamaan työntekijöiden asemaa työehtosopimusneuvotteluissa ja paikallistason tulkintatilanteissa sekä vahvistamalla työehtosopimusten yleissitovuutta. Työrauhalainsäädäntöä on parannettava siten, että se turvaa työntekijöiden tosiasiallisia työtaisteluoikeuksia ja –mahdollisuuksia. Työrauhalainsäädäntöä on kehitettävä siihen suuntaan, että se vahvistaa koordinoitujen palkka- ja työehtotavoitteiden toteuttamista. Lisäksi on palautettava työmarkkinajärjestöjen jäsenmaksun verovähennysoikeus.

Työmarkkinajärjestöjen tilastoyhteistyötä on vahvistettava yhteisen tilannekuvan synnyttämiseksi tuottavuudesta sekä palkan, ostovoiman ja tasa-arvon kehityksestä ennen neuvottelukierroksia. Lisäksi on vahvistettava tulorekisterin asemaa palkkatietojen keräämisessä ja valvonnassa. Tulorekisterin piiriin on saatava kaikki palkkatiedot, ja tietojensaantia esimerkiksi työttömyyskassoille (etuuskäsittelyn sujuvoittaminen) ja ammattiliitoille (erimielisyyksien käsittely) on helpotettava huolehtien samalla tietoturvasta riittävällä laajuudella.  

2.8 Vanhenevan väestörakenteen vuoksi tarvitsemme työperäistä maahanmuuttoa

Työperäisellä maahanmuutolla voidaan tukea kestävää talouskasvua, ylläpitää hyvinvointivaltion rahoitusta ja helpottaa osaajapulaa maahanmuuton kohdistuessa oikeille toimialoille. Onnistunut työperäinen maahanmuutto voi vahvistaa myös eläkejärjestelmän rahoitusta ja vähentää eläkemaksujen nostopaineita. Suomella ei ole varaa tempoilevaan maahanmuuttopolitiikkaan.

Työperäiseen maahanmuuttoon tähtäävän politiikan on oltava suunnitelmallista ja perustuttava vahvaan tietopohjaan. Kansainvälisen rekrytoinnin ja työperäisen maahanmuuton on tapahduttava eettisesti sekä ihmisoikeuksia ja työelämän perusoikeuksia kunnioittaen. Suomen on näyttäydyttävä osaajille avoimena, houkuttelevana ja kiinnostavana maana. Rasistiset ja syrjivät asenteet ja käytännöt maahanmuuttajia kohtaan vähentävät Suomen houkuttelevuutta, joten niihin on puututtava. On pystyttävä houkuttelemaan kansainvälisesti kilpailtua korkean tuottavuuden työvoimaa ja sellaista ammattiosaamista, josta on Suomessa pula. Samalla on pidettävä huolta siitä, että Suomeen jo muuttaneet haluavat ja pystyvät jäämään.

Suomeen on luotava kokonaisvaltainen työperäisen maahanmuuton strategia, jonka lähtökohtana ovat kestävän väestökehityksen tukeminen ja työmarkkinoiden tarpeet. Keskeistä on vahvistaa Suomen maakuvaa ja huolehtia osaajien sekä heidän perheenjäsentensä tarvitsemien palveluiden saatavuudesta, kuten englanninkielisten varhaiskasvatuspaikkojen ja kielenoppimismahdollisuuksien tarjonnasta.

Työperäisen maahanmuuton onnistumisen kannalta on keskeistä, että Suomeen muuttavilla on työmarkkinoiden tarpeisiin vastaavaa osaamista ja että he sopeutuvat Suomeen hyvin. EU- ja ETA-alueen ulkopuolisen työvoiman saatavuusharkinta on keskeinen työväline, jonka säilyttäminen on tärkeää.

Työluvan myöntämistä koskevassa harkinnassa vaihtoehtona voisi olla myös pisteytysmalli, jossa pelkkien tulorajojen sijaan arvioitaisiin henkilön osaamisen ja ominaisuuksien perusteella hänen edellytyksiään menestyä Suomen työmarkkinoilla ja suomalaisessa yhteiskunnassa. Pisteytyksessä olisi tällöin otettava huomioon myös työllisyystilanne ja kotimaisen työvoiman saatavuus alalla, jolla työluvan perusteena oleva työpaikka on, eli nykyisenkaltainen saatavuusharkinta olisi myös säilytettävä pisteytysjärjestelmän osana.

Suomessa on varmistettava ulkomailla hankitun osaamisen ja koulutuksen tunnistaminen, sujuvat täydennys- ja kielikoulutusmahdollisuudet sekä toimiva viranomaisyhteistyö kaikkien pätevyysvaatimuksia valvovien viranomaisten kanssa. Työperäisten maahanmuuttajien oikeutta kotoutumispalveluihin on lisättävä ja kielikoulutukseen pääsyä parannettava. Palveluiden saatavuuden lisäksi on lisättävä velvoittavuutta suomen tai ruotsin kielen opiskeluun. Työnantajien vastuuta työntekijöiden kielen opiskelun ajankäytöllisestä mahdollistamisesta ja rahoittamisesta on lisättävä.

Työlupaprosessien on oltava saumattomia, ja erityisesti englanninkielisten palveluiden saatavuuteen on kiinnitettävä huomiota. Työn perässä maahan muuttavien Suomeen saapumista on sujuvoitettava, ja on luotava digitaalinen yhden luukun palvelukokonaisuus. Samalla on pystyttävä valvomaan sitä, että työperäinen maahanmuutto tapahtuu eettisesti kestävästi ja työolosuhteiltaan ja -ehdoiltaan asianmukaisiin työsuhteisiin. Kahden kerroksen työmarkkinoiden synnyttäminen ei ole inhimillisesti tai hyvinvointivaltion ylläpitämisen kannalta kestävä maahanmuuttopolitiikan linja.

Työllistymiseen vaikuttavat myös työmarkkinoiden asenteet, jonka vuoksi on varmistettava, että työnantajien asenteet ovat myönteisiä maahanmuuttajien palkkaamiselle. Työelämän monimuotoisuutta on tuettava kansallisella ohjelmalla, joka sisältää työelämän vastaanottavuutta vahvistavia toimia, koulutusta sekä syrjinnän ehkäisyn toimenpiteitä.

On myös tärkeää, että jo maahan muuttaneiden työllistymistä tuetaan aktiivisesti. Erityisesti maahanmuuttajanaisten työllisyyden parantamiseksi tarvitaan monipuolisia työllisyys-, kotoutumis- ja sosiaalipalveluita.

Suomessa opiskelleiden ulkomaalaisten jäämistä suomalaisille työmarkkinoille on edistettävä tavoitteellisesti korkeakoulujen, työnantajien ja muiden toimijoiden yhteistyössä. Ammattikorkeakoulu- ja yliopistotutkinnon suorittaneita on kohdeltava yhdenvertaisesti pysyvää oleskelulupaa haettaessa. Tavoitteena on oltava, että Suomessa tutkinnon suorittaneet jäävät Suomeen työskentelemään.

Monet kansainväliset opiskelijat eivät jää Suomeen vaikean työllistymisen ja kielitaidon puutteen vuoksi. Suomen tai ruotsin kielen opetuksen tarjontaa ja osuutta ulkomaalaisille opiskelijoille suunnatuissa koulutusohjelmissa on kasvatettava. Opetuksen tarjonnan lisäämisen ohella kansainvälisiä opiskelijoita on velvoitettava nykyistä enemmän suomen tai ruotsin kielen opiskeluun osana korkeakouluopintoja. Suomessa opiskelleiden tien pysyvään oleskeluun on tapahduttava työllistymisen kautta.

2.9 Työntekijöiden hyväksikäyttö ei kuulu työelämään

Työperäinen hyväksikäyttö on vakava yhteiskunnallinen epäkohta, ja sitä ilmenee Suomessa liian usein. Työperäinen hyväksikäyttö kohdistuu erityisesti kaikkein haavoittuvimmassa asemassa oleviin henkilöihin. Suomeen ulkomailta muuttaviin kohdistuva työperäinen hyväksikäyttö on yhä kiinteämpi osa järjestäytyneen rikollisuuden toimintaa, joka hyödyntää Suomeen ulkomailta rekrytoitujen heikkoa tietoisuutta oikeuksistaan ja riippuvuutta työnantajastaan. Siksi työperäisen hyväksikäytön vastainen työ on yhä tärkeämmässä roolissa järjestäytyneen rikollisuuden torjunnassa. Suomessa on tehtävä hyväksikäytön vastainen ryhtiliike.

Työperäisen hyväksikäytön estämiseksi ja reilun kilpailun edistämiseksi on säädettävä alipalkkauksen kriminalisoimisesta, kuten esimerkiksi palkkavarkaudesta. Tämä madaltaa puuttumiskynnystä, selkeyttää rangaistavuuden edellytyksiä ja vahvistaa työntekijöiden oikeuksia. Tahallinen palkan maksamatta jättäminen on määriteltävä rikokseksi, minkä lisäksi on tiukennettava sanktioita ja pidennettävä työntekijöiden palkkasaatavien vanhentumisaikoja.

Ammattiliitoille on annettava kanneoikeus eli oikeus tehdä kanne työntekijän sijaan työehtoja, tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta koskevissa asioissa. Ryhmäkanneoikeutta on laajennettava työlainsäädäntöä koskeviin oikeusjuttuihin, jotta ammattiliitto voi tarvittaessa ajaa useamman työntekijän asiaa samalla kanteella ja useampi riita-asia voidaan ratkaista kerralla.

Työperäisen hyväksikäytön kitkemiseksi ja reilun kilpailun varmistamiseksi on vahvistettava poliisi-, työsuojelu- ja veroviranomaisten toimintaedellytyksiä sekä otettava käyttöön tehokkaampia ja vaikuttavampia sanktioita.

Ammattiliiton roolia työpaikoilla on vahvistettava tukemalla luottamusmiesten asemaa ja koulutusoikeutta. Ammattiliitoista tiedottamista on lisättävä kouluissa ja korkeakouluissa sekä yleisesti yhteiskunnassa järjestäytyneisyyden kasvattamiseksi. Työpaikoilla, joilla ei ole sovellettavan työehtosopimuksen mukaista luottamusmiestä valittuna, on mahdollistettava ammattiliiton edustajan käynti työpaikalla luottamusmiehen tavoin.

Työsuojeluviranomaisten oikeuksia saada tarvitsemansa tiedot työnantajilta on kasvatettava, ja valvonnan tehokkuutta on vahvistettava tuntuvilla hallinnollisilla sanktioilla. Viranomaisten välistä yhteistyötä ja tietojenvaihtoa on parannettava. Rikoksiin syyllistyvien yritysten rikosoikeudellisia seuraamuksia, kuten liiketoimintakieltoa ja yhteisösakkoa, on kiristettävä.

Yritysten vastuuta työntekijöiden oikeuksista niiden koko arvoketjuissa on vahvistettava yritysvastuusääntelyllä. Tilaajavastuu on ulotettava kattamaan koko ketju palkanmaksua ja työehtoja myöten, jotta tilaaja on vastuussa myös alihankkijan toiminnasta. Tilaajalla on oltava velvollisuus selvittää, ovatko sopimuskumppanin palveluksessa työskentelevien ulkomaalaisten työntekijöiden työluvat kunnossa.

Maahanmuuttajiin kohdistuvaa työperäistä hyväksikäyttöä on ehkäistävä tehostamalla valvontaa, varmistamalla työluvat ja tiukentamalla rangaistuksia, vahvistamalla poliisin erikoisosaamista sekä parantamalla maahanmuuttajien suomen tai ruotsin kielen taitoa. Rakennusalalla hyväksi todetut käytännöt veronumerosta on laajennettava myös muille aloille huomioiden eritoten ne alat, joissa esiintyy työperäistä hyväksikäyttöä, työnantajavelvoitteiden laiminlyöntiä ja veronkiertoa.

Kaikilta hankintayksiköiltä on edellytettävä hankintasopimuksen erityisehtona asianomaisen työehtosopimuksen noudattamista ja siihen liittyviä riittäviä sopimussanktioita. Tarjoajan syyllistyminen vakavaan alipalkkaukseen on katsottava poissulkemisperusteeksi.

Pääurakoitsijoille ja rakennuttajille on asetettava velvollisuus varmistaa kaikkien työmaalla työskentelevien ulkomaalaisten työnteko-oikeus, myös alihankkijoiden osalta. Toimeksiantajan on jatkossa varmistuttava siitä, että yrittäjänä toimivalla kolmannen maan kansalaisella on kokoaikaiseen yritystoiminnan harjoittamiseen oikeuttava oleskelulupa.

Digitaalinen rajavalvonta on otettava käyttöön ulkomaiselle raskaalle liikenteelle, ja on varmistettava kabotaasisääntöjen, päästömääräysten ja työehtojen noudattaminen.

Vastentahtoista yrittäjyyttä on ehkäistävä alustatyössä. Vastentahtoiset vaihtelevan työajan sopimukset on kiellettävä, mikäli niille ei ole erityistä perustetta. Vastentahtoista osa-aikatyötä on vähennettävä säätämällä työnantaja-aloitteisten osa-aikatyösopimuksien tekeminen erityistä perustetta vaativaksi. Lisäksi on pidettävä tiukasti kiinni työnantajan velvoitteesta tarjota lisätunteja aina ensisijaisesti työnantajan palveluksessa osa-aikaisesti työskentelevälle työntekijälle silloin, kun työnantaja harkitsee rekrytointeja tai vuokratyövoiman käyttöä.

Rikoksen uhreille on taattava julkinen oikeusapu ja tulkkauspalvelu. Ulkomaalaislain rekrytointikiellon käyttöalaa on laajennettava. Kieltoja rekrytoida uutta työvoimaa kolmansista maista on määrättävä entistä pienemmistä rikkomuksista. Rekrytointikieltojen määräaikojen vähimmäis- ja enimmäiskestoja on pidennettävä merkittävästi.