Puoluekokous ei yhdy aloitteeseen.
Aloitteessa todetaan, että Orpon hallituksen yleistukiuudistuksen pyrkimyksenä on ollut julkisen talouden leikkaaminen. Puoluehallitus yhtyy tähän näkemykseen. Uudistusten myötä sosiaaliturvan kokonaisuus ei ole myöskään ole aikaisempaa yksinkertaisempi eikä toimeenpanoltaan olennaisesti kevyempi, vaikka yleistukea on perusteltu näilläkin argumenteilla. Etuuksia on yhdenmukaistettu pienimmän yhteisen nimittäjän mukaan ja tarveharkintaa lisäämällä, mikä ei vastaa niitä tavoitteita, joita SDP on sosiaaliturvauudistukselle asettanut.
Sosiaaliturvassa tapahtunut rakenteellinen muutos näkyy erityisesti ansioturvan, perusturvan ja viimesijaisen sosiaaliturvan välisessä suhteessa. Näiden tasot ovat lähentyneet toisiaan, kun ansiosidonnaisiin etuuksiin on kohdistettu mittavia leikkauksia. Muutoksen seurauksena sosiaalivakuutuksen vakuutusperiaate on heikentynyt ja ja tarve hakea useita päällekkäisiä etuuksia lisääntynyt.
Aloitteessa esitetään sosiaaliturvan rahoituksen irottamista työstä ja työn verottamisesta. Puoluehallitus katsoo, että ansiosidonnaisen sosiaalivakuutuksen rahoituksen tulee jatkossakin perustua työnantajien ja palkansaajien prosenttiosuutena palkkasummasta maksettaville vakuutusmaksuille, jotta vakuutusperiaate toteutuu. Ansiosidonnaisten etuuksien tulisi kuitenkin paremmin vastata niiden perusteena olevaa palkkaa, jotta ne vastaisivat tarkoitustaan turvata vakiintunutta toimeentuloa, ja sosiaalivakuutuksen legitimiteetti säilyisi.
SDP:n ensimmäinen poliittinen ohjelma hyväksyttiin puoluekokouksessa vuonna 2020. Päätös ohjelman valmistelusta tehtiin edellisessä puoluekokouksessa, jolloin linjattiin, että SDP:n poliittiset kannat kootaan yhteen yhtenäiseksi ohjelmaksi. Samalla päätettiin luopua alakohtaisista ohjelmista.
SDP:n ohjelmavalmistelussa keskeisenä osana ovat sen jäsenistä muodostuvat työryhmät. Tällä puoluekokouskaudella niissä on mukana yli 600 henkilöä, joiden osaaminen ja asiantuntemus kattavat laajasti eri aihealueita. Työryhmätyöskentelyn lisäksi puolue kuulee aktiivisesti myös SDP:n sisarjärjestöjä varmistaen, että eri näkökulmat tulevat huomioiduiksi valmistelussa.
Pirkanmaan Sosialidemokraatit ry – Hakametsän Sosialidemokraatit ry
Ajankohdallemme on nyt tunnusomaista turvallisuuspoliittisten intressien korostaminen ja tästä johtuen konsensuksen tavoitteleminen laajoille puolustushankinnoille ja -investoinneille. Kansan hyvinvointi ja hyvinvoinnin haasteiden poliittinen huomioon ottaminen näyttävät jäävän taustalle. On kuitenkin erityistä syytä korostaa huolenpidon tärkeyttä väestön hyvinvoinnista tällaisina aikoina, siksi sosiaalipoliittisen näkökulman pitää olla vahvasti yhteiskunnallisessa keskustelussa ja politiikan sisältönä tässä ja nyt.
Hallitus on käynnistänyt sosiaaliturvan uudistamistyön, jonka tarkoituksena on yleistuen muotoiseen käytäntöön siirtyminen, yksinkertaistaa ja sujuvoittaa tukea ja sen hallinnointia. Sosiaaliturvan nähdään kohdistuvan vähäosaisten väestönosaan. Lausumattomana tavoitteena sosiaaliturvan kehittämisessä on uusliberalismin ajan talousopin pyrkimys julkisen talouden leikkaamiseen ja hyvinvointivaltion kansantalouden rasituksen vähentäminen. Sosiaaliturvan tarkoituksena on taata ihmisille riittävä toimeentulo ja huolenpito kaikissa elämäntilanteissa. Sosiaaliturva koostuu palveluista ja toimeentuloa turvaavista rahallisista etuuksista.
Monet sosiaaliset ongelmat ovat kuitenkin yhtä lailla toimeentuloa kuin myös elämänhallintaa ja sosiaalisia suhteita monialaisesti ja kompleksisesti koskevia. Tämänhetkinen sosiaaliturvan kehittämiskeskustelu rajoittuu sosiaalipolitiikan toimeentulokysymyksiin, ja se on sellaisena riittämätön, kun kehittämistarpeita tarkastellaan laajemmin näköpiirissä olevien haasteiden suhteen. Hallituksen samanaikaisesti tekemät sosiaaliturvan heikennykset ovat kohdistuneet toimeentulotuen varassa olevaan väestöön ja lisänneet köyhyyttä ja erityisesti lapsiperheköyhyyttä kuin myös toimeentulotuen saajien määrää.
Pekka Kuusen sosiaalipolitiikka esikuvan luojana
Pekka Kuusi tarkasteli sosiaalipolitiikkaa 1960-luvulla kokonaisyhteiskunnallisesti ja kokonaistaloudellisesti. Sosiaaliturvan oikeutus löydettiin sen kansantaloudellisesti myönteisistä vaikutuksista kuin myös yhteiskunnan integraatiota ylläpitävistä vaikutuksista. Kuusi korosti sosiaalipolitiikan roolia työelämän ulkopuolella olevan väestön kulutusmahdollisuuksien turvaajana ja siten kysynnän ja talouden kasvun tekijänä. Hän näki sosiaalipolitiikan kapitalismin kriisien tasoittajana tulonsiirtojen toimiessa ns. automaattisina vakauttajina. Kuusi myös asetti sosiaalipolitiikalle kansantalouden kasvun ohella sen tasaisemman jaon tavoitteen.
Pekka Kuusta on moitittu porvarilliselta taholta siitä, että hän ei osannut nähdä talouden kasvun ja elinkeinorakenteen suurta muutosta ja työmarkkinajärjestöjen vaikutusvallan kasvua eikä sukupuolten roolien muutosta. Vasta-argumentointia suoritettiin kokonaistaloudellisella ja -yhteiskunnallisella tasolla. Sen kärkenä saattoi olla itse sosiaalipolitiikan sisällön ja kansantulo-osuuden kasvattamisen torjuminen. Pekka Kuusen keskeistä argumentaatiota ei sinänsä laajassti kiistetty. Sosiaalipolitiikkaa siis suunniteltiin ja tarkasteltiin laajasti yhteiskunta- ja talouspolitiikan osana. Hallitus on kaventanut näkökulman lähinnä toimeentulokysymyksiin ja niihinkin toimien itse syvästi ristiriitaisesti. Työelämän ulkopuolella olevan väestön toimeentulon varmistaminen ei näytä olevan tavoitteena. Sosiaalipolitiikka tulisi nähdä myös yhteiskunnallisena kilpailutekijänä ja kansallisen turvallisuuden tekijänä. Ehjä tasa-arvoinen yhteiskunta toimii tarvittaessa yritysten sijoituspäätösten, maahanmuuton ja työvoiman veto- ja pitovoimana. Samoin se lisää yhteistä kokemusta ja halua puolustaa maata myös sotilaallisesti. Pohjoismainen hyvinvointimalli on kestänyt hyvin globaalit paineet ja turvannut kansantalouden kasvun ja eheämmän yhteiskunnan kuin muualla. Suomi ei täydessä mitassa kuulu tähän joukkoon. Sosiaalipolitiikan kehittämisen tavoitteena tulisi yhtäältä olla tähän joukkoon kuuluminen.
Sosiaalipolitiikka koko yhteiskunnan ja talouden toimivuuden kehittäjänä
Sosiaaliturvaa ja sosiaalipalveluita pitää tänäkin päivänä katsoa laajasta näkökulmasta. Useimmat sosiaaliset ongelmat ovat yhtä aikaa toimeentulon, psyykkisen toimintakyvyn ja elämän hallinnan sekä yhteiskunnallisen osallisuuden ja omalla panoksella yhteiskunnan tarjoamien elämänuran mahdollisuuksien käyttöön osallistumiskyvyn vajeita. Sosiaaliturvan rooli elämän riskien kattajana, elämän hallinnan ja mahdollisuuksien turvaajana on yhä ajankohtainen.
Sosiaaliturvan kehittämistarpeet tulisi hakea talousmallin aiheuttamista ongelmista ja sen muutosten ja murrosten haasteista. Myös yhteiskunnalliset muutokset laajasti tulisi olla tarkastelussa sosiaaliturvan tarpeita ja muotoja kartoitettaessa. Tulojen ja varallisuuden eriarvoisuuden kasvun taittaminen on lähtökohta, mikäli sosiaaliturvan tehtäväksi ymmärretään muu kuin köyhien hengissä pito. On tavoiteltava tasa-arvoista yhteiskuntaa, jossa eriarvoisuuskokemus ei ole päällekäyvänä murtamassa ihmisten toimintakykyä. Sosiaaliturvan rahoitus on perusteltua irrottaa työstä ja työn verottamisesta. Varallisuuden ja pääomatulojen verotus on etuoikeutetun alhaista ja siksi sosiaaliturva tulisi pääosin rahoittaa verottamalla em. tuloja. Työelämän rakenteelliset muutokset työttömyyksineen ja heikompipalkkaisine tehtävineen vaikuttavat sosiaalipolitiikan rahoitusperustaan rapauttavasti.
Työpolitiikan paluu
Globalisaatio ja digitalisaatio sekä tekoäly aiheuttavat työvoiman tarpeelle ja rakenteelle suuria muutoksia. Työ vähenee ja pienipalkkaiset työt lisääntyvät aiempien parempien teollisten töiden sijaan. Lisääntyvä asiantuntijatyö ei korvaa määrällisesti töiden ja työtulojen vähenemää. Asiantuntijatöiden tulojen muunto pääomatuloiksi vähentää sotemaksuperusteista rahoituskertymää. Lisäksi julkisen palvelun rahoitusvajeet tuottavat työttömyyttä. Näistä ehtyvistä lähteistä ei kehittyvää sosiaalipolitiikkaa rahoiteta.
Työelämän murros lisää nykynäkymin työttömyyttä, joka jo nyt on poikkeuksellisen korkea. Suomen työttömyysaste on yli 10 %, EU:n toiseksi korkein, ja vielä nousussa. Sosiaaliturvan keinot eivät riitä kasvavan työttömyyden estämiseen. Kysymys on puuttuvista työpaikoista ja osaamisesta sekä tarpeellisten opintopolkujen ja ohjauksen puutteesta. Työelämänmurros globaalissa ristivedossa on lisännyt työvoiman riistoa ja tuonut orjuuden talouteemme thaimaalaisten marjanpoimijoiden ja sotaa paossa olevien ukrainalaisten palvelualan ja Meyerin telakan alinhankintaketjun ukrainalaisen henkilöstön kaltoinkohtelun muodossa. Tämän ilmiön valvonta on heikkoa ja seuraamukset keveitä rikosten tekijöille. Työelämän murros vaatisi oman ohjelmallisen toimintamallinsa. On yhteiskunnallinen haaste turvata laadukas työelämä, sisällöllisesti hyvät työt, riittävän toimentulon turvaavat työt, joista saatavalla palkalla tulee toimeen yhdellä työllä sekä uuden teknologian soveltaminen ihmisen ehdoilla. Työpolitiikan osana aktiiviset työllisyystoimet ja työllistämisvelvoitteet on nähty markkinaliberalismin linssien läpi tarpeettomina ja talousmalliin sopimattomina. Niiden tarve on kuitenkin ilmeinen.
Tällä hetkellä työttömina olevien ja työllistämispalvelujen piirissä olevien määrä on noin 400 000 ihmistä, eikä laskua ole näkyvissä. Uusliberalismin oppiin kuuluva ajatus luonnollisesta työttömyysasteesta katsotaan riittäväksi eikä toimia tarvita. Tätä luonnollisen työttömyysasteen tasoa on joidenkin vuosikymmenten aikana hinattu ylöspäin 3–4 %:sta 7–8 %:iin. Kansantaloudellinen resurssituhlauksen poisto ei ohjaa yhteiskunnallista päätöksentekoa. Työpolitiikan on koko laajuudessaan perusteltua palata sosiaalipolitiikan keskiöön.
Sosiaalipolitiikan monimuotoisia haasteita
Tällä hetkellä puuttuvat sellaiset sosiaaliturvan muodot, joilla lapsiperheköyhyyden yhteiskunnallisia haittavaikutuksia ja ongelmia estetään. Lasten huostaanotot ovat määrällisesti poikkeuksellisen korkealla tasolla. Sosiaaliturvan (sisältää sosiaalityön) keinovalikoima ei kohtaa tätä haastetta. Nuorten mielenterveysongelmat jäävät katveeseen. Näin tapahtuu myös liikalihavuuden lisääntymisen aiheuttamille sosiaalisille ja terveydellisille ongelmille. Edelleen huumeiden käytön lisääntyminen tuottaa sekä elämänhallinnan että toimeentulo-ongelmia. Koulupudokkaiden ongelman ulottuvuudet ilmenevät toimeentulon, elämänhallinnan ja työelämäkelpoisuuden alueilla. Nuorten mielenterveysongelmia ei ole saatu hallintaan. Asevelvollisuusikäluokasta viidennes hylätään terveydellisistä syistä. Nuorten ja lasten fyysinen kunto on heikentynyt. Maahanmuuttajien kotouttaminen on puutteellista ja heidän elämänhallinnan tuen tarpeet monipuolisia. Tarvitaan siis laajaotteista sosiaalipolitiikkaa. Jollei haluta nimetä tarvittavia toimia sosiaalipolitiikaksi, tarvitaan yhteistyötä terveyden, sosiaalitoimen, kasvatuksen ja koulutuksen, yhteisötyön ja yleisen valistuksen toimijoiden sekä kansalaisten kesken näiden uudentyyppisten ongelmien hallintaan saamiseksi. Jollakin toimijalla tulee olla päävastuu ja toimien koordinaatiotehtävä. Aiempi sosiaalipolitiikan ymmärrystapa tukee vastuun osoittamista sille.
Suomen väestön kasvu on maahanmuuton varassa. Syntyvyysluvut pienenevät vuosi vuodelta.. Vaikka tämän ongelman ratkaisun kaikki osat eivät löydykään sosiaaliturvasta, olisi tarpeen hahmottaa sellaista sosiaali- ja yhteiskuntapolitiikkaa, jolla väestön luonnollinen kasvu turvataan. Vanhusväestön ja ympärivuorokautista hoivaa tarvitsevien määrä kasvaa. Yli 2000 odottaa tällä hetkellä hoivapaikkaa. Hyvinvointialueet ovat supistaneet omaa palvelutarjontaansa ja hoivan ostopalveluksia sekä irtisanovat rahoituskriisissään hoivahenkilöstöä jo nyt hoivatarpeen kasvaessa. Tässä esimerkkejä asiantiloista ja muutossuunnista, joihin tarvittaisiin uudenlaista sosiaalipolitiikkaa osana muuta yhteiskuntapolitiikkaa. Niin moni sosiaalinen ongelma on kasvava, niihin varaudutaan niukemmin kuin ennen ja niiden moniluonteisuus jää kohtaamatta nykyisenkaltaisella sosiaaliturvalla ongelmia hoidettaessa.
Sosiaalipolitiikka hyvän yhteiskunnan ja elämän takaajana
Pekka Kuusi pyrki yhteiskunnan sosiaalisten haasteiden kokonaisvaltaiseen haltuunottoon. Hänen arvostelijansa moittivat häntä siitä, mitä eivät itsekään osanneet nähdä. Voidaan jo nyt todeta, että sosiaalipolitiikan kehittämishankkeet sosiaaliturvan nimikkeellä eivät ole huomioineet edes jo nyt nähtävissä olevia haasteita puhumattakaan siitä, mitä ei vielä tänään osata nähdä. Kun hallituksen sosiaaliturvan kehittämishanke on julkisessa keskustelussa osoittautunut lähinnä rationalisointihankkeeksi, voidaan todeta, että se jättää uudet sosiaaliset ongelmat ja niihin yhteydessä olevat kokonaisyhteiskunnalliset ja taloudelliset kysymykset ulkopuolelleen. Tässä tekstissä tyydytään vain osoittamaan tällaisen laajemman tarkastelun ja ohjelmoinnin tarve. Irtisanoutuminen uusliberalismin talousopista edellyttäisi sosialidemokraattien nostavan esiin tällaisen laajan sosiaalipolitiikan uudistamisohjelman, jolla pyritään lujittamaan yhteiskunnnallista koheesiota ja solidaarisuutta ja ottamaan paremmin käyttöön kaikkien väestöryhmien toiminnallinen, yhteisöllinen ja tuotannollinen kyvykkyys. On pyrittävä sekä paremmin toimivaan ja tasa-arvoisempaan yhteiskuntaan ja talouteen kuin myös ihmisten arjen elämismaailman dynamisoimiseen ja elämänsä parempaan haltuun ottamiseen.
Suomella pienenä maana ei ole varaa resurssien tuhlaukseen sen enempää inhimillisten kuin materiaalistenkaan. Siksi sosiaalipolitiikan tehtäväksi tulee asettaa kansakunnan inhimillisen pääoman huolto ja kasvattaminen niin, että se koskee jokaista suomalaista. Sosiaalisten ongelmien kasvu ja kärjistyminen tulee kansakunnalle sitä vaikeammaksi ja kalliimmaksi, mitä myöhemmin asioihin puututaan. Sen vuoksi ennakoivaa sosiaalipoliittista otetta on vahvistettava olipa kysymys toimeentulo-ongelmista tai elämänhallinnan haasteista. Tarvitaan myös kokonaisvaltaista otetta, jos usein samanaikaisesti ilmeneviä sosiaalisia, elämänhallinnan ja toimeentulo-ongelmia aiotaan ratkoa. Jotta inhimillistä pääomaa ei tuhlata, niitä on ratkottava yksilöiden ja ryhmienkin kohdalla.
Pirkanmaan Sosialidemokraatit ry – Hakametsän Sosialidemokraatit ry esittää, että
puoluekokous esittää puoluehallitukselle sosiaalipolitiikan ja sosiaaliturvan uudistuksen valmisteluun ryhtymiseksi asiantuntijaryhmän asettamista ennakoivasti toimintaohjelman valmistelua varten.