Puoluekokous yhtyy aloitteen tavoitteeseen edistää pakottavan kontrollin kriminalisointia.
Aloitteessa esitetään, että rikoslaissa kriminalisoidaan erikseen ns. pakottava kontrolli niin että huomioitaisiin väkivallan prosessimaisuus ja pitkäkestoisuus ja uhrin ja tekijän läheinen suhde nostettaisiin rangaistuksen koventamisperusteeksi.
Pakottavalla kontrollilla tarkoitetaan pitkäkestoista ja järjestelmällistä toimintaa, jossa uhri pyritään alistamaan ja ottamaan toisen ihmisen määräysvaltaan tavalla, joka olennaisesti rajoittaa hänen itsemäärämisoikeuttaan. Uhri voidaan eristää, hän voi olla jatkuvan uhkailun kohteena, hänen pukeutumistaan, käyttäytymistään tai rahankäyttöään voidaan kontrolloida. Kontrollia voidaan rakentaa monenlaisella fyysisellä ja henkisellä väkivallalla tai niiden uhalla.
Suomi on liittynyt Euroopan neuvoston yleissopimukseen naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta (ns. Istanbulin sopimus) 2015. Sopimuksessa valtiot sitoutuvat toteuttamaan tarvittavat lainsäädäntö- tai muut toimet varmistaakseen, että henkilön henkisen integriteetin tahallinen vakava vahingoittaminen pakottamalla tai uhkaamalla säädetään rangaistavaksi. Pakottavaa kontrollia ei ole tällä hetkellä Suomessa kriminalisoitu. On katsottu, että osittain tämän kaltaisen toiminnan kriminalisointi toteutuu jo pahoinpitelyn ja esimerkiksi laittoman uhkauksen kriminalisoinnin kautta. Nykyiset rikostunnusmerkistöt eivät kuitenkaan tunnista sitä pitkäkestoista johdonmukaisuutta, josta on kyse, kun puhutaan pakottavasta kontrollista. Nimenomaisella kriminalisoinnilla voitaisiin huolehtia siitä, että rangaistavuuden kohteena olisi yksittäisten tekojen sijaan tai niiden ohella niiden muodostama kokonaisuus, joka voi tällaisissa tapauksissa olla paljon vahingollisempi kuin mitä yksittäisiä tekoja tarkastelemalla voidaan havaita. Pakottavan kontrollin kriminalisointi mahdollistaisi myös nykyistä paremmin toistuvan lähisuhdeväkivallan ankaramman rangaistavuuden silloin, kun sillä tavoitellaan nimenomaan toisen järjestelmällistä alistamista ja kontrollointia. Näillä perusteilla puoluehallitus katsoo, että pakottavan kontrollin kriminalisointia on perusteltua edistää.
Aloitteessa esitetään myös, että uhrin ja tekijän läheinen suhde nostettaisiin rangaistuksen koventamisperusteeksi pakottavan kontrollin kriminalisoinnissa.
Istanbulin sopimuksen 46 artiklassa on lueteltu useita seikkoja, jotka on sopimuksen mukaan voitava ottaa huomioon raskauttavina seikkoina rangaistusta määrättäessä, jolleivat ne jo kuulu rikoksen tunnusmerkistöön. Näistä yksi on, että rikoksen on kohdistanut entiseen tai nykyiseen kansallisessa laissa tunnustettuun puolisoon tai kumppaniin perheen jäsen, uhrin kanssa yhdessä asuva henkilö tai valta-asemaansa väärin käyttänyt henkilö. Istanbulin sopimuksen kansallista voimaansaattamista koskevassa hallituksen esityksessä on todettu, että sopimus näiltä osin täyttyy, kun tuomioistuin voi huomioida nämä seikat rangaistusta mitattaessa. Istanbulin sopimuksen 46 artiklan seikat eivät siis sellaisinaan rinnastu kansallisessa rikoslaissa erikseen säädettyihin yleisin rangaistuksen koventamisperusteisiin. Pakottavan kontrollin tarkoittamista tilanteissa uhrin ja tekijän välillä vallitsee jo lähtökohtaisesti läheinen suhde ja näin seikalle ei tämän kriminalisoinnin osalta jääne myöskään rangaistuksen mittaamisessa kovin suurta itsenäistä roolia. Rangaistuksen koventamisperusteista ei ylipäänsä Suomen rikoslaissa säädetä kriminalisointikohtaisesti eikä rangaistuksen mittaamista ohjata yksittäisistä seikoista laissa säätämällä lukuun ottamatta nimenomaisia törkeiden tekomuotojen kvalifiointeja. Puoluehallitus pitää näiltä osin aloitteen päätösesityksessä käytettyä sanamuotoa haastavana.
Lisäksi aloitteessa ehdotetaan, että koulutusta tulee edistää niin yleis- kuin erityispalveluissa ja vahvistaa viranomaisten yhteistyötä sekä taata järjestöille riittävät resurssit ehkäisevälle työlle. Edellä mainituilla tarkoitettaneen nimenomaan perhe- ja lähisuhdeväkivallan vastaista työtä, vaikkei tätä aloitteen päätösesityksessä sanota.
Muu yhteisö – Sosialidemokraattiset Naiset - Socialdemokratiska Kvinnor
Suomessa pakottava kontrolli ei ole rikos. Pakottava kontrolli tarkoittaa pitkään jatkuvaa äärimmäistä henkistä väkivaltaa. Pakottava kontrolli voi ilmetä monin tavoin, kuten henkisenä painostamisena, uhkailuna tai kontrollina, jolla tähdätään uhrin itsemääräämisoikeuden murentamiseen. Vaikka seuraukset uhrille ovat vakavia ja kauaskantoisia, nykyinen lainsäädäntö ei tunnista pakottavan kontrollin prosessimaista ja pitkäkestoista luonnetta. Pakottava kontrolli tuleekin säätää rangaistavaksi omana rikosnimikkeenään.
Oikeusministeriön vuonna 2023 teettämässä selvityksessä henkisen väkivallan osalta suositellaan rikoslakiin säädettäväksi uusi rikostunnusmerkistö pakottavasta kontrollista. Useat järjestöt ovat vaatineet kriminalisointia jo pitkään ja myös Istanbulin sopimus velvoittaa jäsenvaltioita kriminalisoimaan henkisen väkivallan, mutta Suomi ei ole vielä toteuttanut tätä velvoitetta.
Pakottavan kontrollin kriminalisointi olisi merkittävä askel uhrien suojelussa. Se mahdollistaa varhaisemman puuttumisen, ehkäisee väkivallan eskaloitumista ja tunnistaa henkisen väkivallan monimuotoisuuden. Kriminalisointi ei yksin riitä – tarvitaan myös koulutusta, moniammatillista yhteistyötä ja riittäviä resursseja uhrien tukemiseen.
Sosialidemokraattiset Naiset – Socialdemokratiska Kvinnor esittää, että
SDP edistää pakottavan kontrollin kriminalisointia eli tehtäväksi rangaistavaksi viipymättä. Lainsäädännössä tulee ottaa huomioon väkivallan prosessimaisuus ja pitkäkestoisuus, sekä nostaa uhrin ja tekijän läheinen suhde rangaistuksen koventamisperusteeksi. Lisäksi samalla tulee edistää koulutusta niin yleis- kuin erityispalveluissa, vahvistaa viranomaisten yhteistyötä sekä taata järjestöille riittävät resurssit ehkäisevälle työlle.