Puoluekokous yhtyy aloitteeseen kohtien 2 , 4 ja 6-7 osalta. Puoluekokous ei yhdy aloitteen kohtiin 1, 3 ja 5.
Aloitteessa ehdotetaan nuorten edellytysten edistämistä omistusasumiseen ja vähävaraisten mahdollisuutta kohtuuhintaiseen asumiseen.
Puoluehallitus jakaa useat aloitteessa esitetyt huolet. Sen mielestä tulisi helpottaa etenkin nuorten mahdollisuuksia omistusasumiseen. Tätä voidaan tehdä kehittämällä asuntosäästöpalkkiojärjestelmää (ASP). On totta, että ASP-järjestelmän ehdot eivät ole tällä hetkellä kilpailukykyiset. On kuitenkin muistettava, että vaikka omistusasunto on koti, on se myös sijoitus. Tämä johtaa siihen, että erilaisten tukien käyttöön sijoituksen hankkimiseksi tulee suhtautua varauksella.
Varainsiirtoverovapauden ja asuntolainan korkovähennysoikeuden palauttamiseen puoluehallitus suhtautuu kriittisesti. Se näkee, että tietyissä poikkeustilanteissa varainsiirtoverovapaus ja asuntolainan korkovähennysoikeus voisivat olla määräaikaisesti toimia, joilla voitaisiin edistää omistusasuntojen kauppaa. Lähtökohtaisesti varainsiirtoverovapaus ja asuntolainan korkovähennysoikeus nostavat asumisen hintaa.
Puoluehallituksen mielestä asumistukea ei tule käyttää omistusasunnon lainanlyhennyksiin.
Puoluehallitus kannattaa valtion tukeman asuntotuotannon lisäämisen edistämistä sekä asunto ensin -periaatteen käyttöä. Sen mielestä asunnottomuus tulee poistaa vuoteen 2030 mennessä.
Puoluehallitus kannattaa yhteisöllisen asumisen kehittämistä.
Muu yhteisö – Sosialidemokraattiset Nuoret ry, Socialdemokratisk Ungdom rf
Asuminen on jokaisen perusoikeus, ja turvallinen koti keskeinen osa hyvinvointia. Suomessa asuntomarkkinoiden kehitys haastaa erityisesti nuoria ja pienituloisia. Haave omistusasumisesta siirtyy yhä kauemmas nuorten ulottuvilta kasvavissa kaupungeissa. Ensiasunnon ostajien keski-ikä on jo noin 30 vuotta, ja yli puolet 25-44-vuotiaista ei usko mahdollisuuksiinsa saada asuntolainaa. Nuorten haaveet omasta asunnosta eivät kuitenkaan ole muuttuneet. Samalla asunnottomuus lisääntyy ja asunto ensin-periaate on vaarassa murentua. Tämän seurauksena eriarvoisuus kasvaa, ja asuntomarkkinat jakavat ihmisiä yhä voimakkaammin voittajiin ja häviäjiin.
Valmiiksi varakkaat kerryttävät lisää varallisuutta omistusasumisen ja asuntosijoittamisen kautta, kun taas pienituloiset jäävät vuokrasektorille heikompaan neuvotteluasemaan. Julkinen etuusjärjestelmä vahvistaa tätä kehitystä. Kelan tilastojen mukaan valtion maksama asumistuki kanavoituu voimakkaasti vuokramarkkinoille ja hyödyttää siltä osin asuntosijoittajia, mutta asumistukea ei voi kuitenkaan käyttää lainan lyhennyksiin omassa omistusasunnossa. Malli, jossa vuokra-asumista subventoidaan huomattavasti enemmän kuin omistusasumista sementoi epäreilua asetelmaa asuntomarkkinoiden voittajien ja häviäjien välillä.
Samaan aikaan hallitus on poistanut ensiasunnon varainsiirtoverovapauden ja lainansaanti on useilla alueilla heikentynyt. Ansiokehitys ei pysy asumisen kustannuskehityksen tahdissa.
Kun asuntojen hinnat nousevat, omarahoitusosuudet kasvavat ja omistusasumisen mahdollisuus riippuu entistä enemmän perhetaustasta. Tutkimusten mukaan omistusasuminen tukee varallisuuden kasvua, lisää yksilön kulutusmahdollisuuksia ja parantaa kykyä sopeuttaa menoja suhdanteiden mukaan. Omistusasunto toimii myöhemmällä iällä taloudellisena turvana ja luo edellytyksiä myös muille sijoituksille, mikä puolestaan lisää varallisuuseroja. Oman asunnon omistus on yhä keskeisempi keino kerryttää varallisuutta – ja nuoret, jotka jäävät omistusasumisen ulkopuolelle, uhkaavat jäädä myös varallisuuden kasvun ulkopuolelle. Jos säästöjä ei ole kertynyt, asuminen jää väistämättä vuokralle, vaikka tulot riittäisivätkin asuntolainan lyhentämiseen. Asetelma kasvattaa sukupolvien välistä eriarvoisuutta, kun osa nuorista pääsee varallisuuden kasvuun kiinni, osa jää pysyvästi vuokrakierteeseen.
Rakentamisen hintojen ja tarjonnan näkökulmasta on myös tärkeää tarkastella kaavoitus-, suunnittelu- ja lupajärjestelmän vaikutuksia. Nykyinen sääntely ja lupaprosessien hitaus nostavat rakennuttamisen kustannuksia, rajoittavat lisärakentamista ja heikentävät rakentamisen kannattavuutta erityisesti kohtuuhintaisen asuntotuotannon osalta. Rakentamisen sääntelyä tulee tarkastella analyyttisesti: asuntojen laatuvaatimuksista ei saa joustaa, mutta esimerkiksi kaavotuiksen joustavoittaminen ja lupaprosessien sujuvoittaminen mahdollistavat kohtuuhintaisen asuntotuotannon kasvun, vahvistavat markkinoiden tarjontaa ja parantavat nuorten sekä pienituloisten mahdollisuuksia edulliseen asumiseen. Lisärakentaminen etenkin hyvien joukkoliikenneyhteyksien läheisyyteen ja täydennysrakentamisen mahdollistaminen ovat keskeisiä keinoja hillitä kustannuskehitystä.
Samalla tarvitaan uusia asumisen malleja, jotka tukevat eri sukupolvien elämäntilanteiden kirjoa, ehkäisevät yksinäisyyttä ja edistävät yhteisöllisyyttä, samalla kun nuorille tarjotaan kohtuuhintaisia asumisvaihtoehtoja. Ruotsissa on toteutettu useita innovatiivisia asumismalleja, jotka voivat toimia esimerkkeinä Suomelle. Esimerkiksi Helsingborgissa sijaitseva SällBo-hanke tuo yhteen 18–25-vuotiaita nuoria, pakolaisia ja yli 70-vuotiaita asukkaita. Hanke on vahvistanut ylisukupolvisuutta ja monikulttuurisuutta.
Sukupolvia yhdistävät asumismuodot ja yhteisölliset ratkaisut voivat ehkäistä yksinäisyyttä ja ulkopuolisuutta, vahvistaa sosiaalisia verkostoja sekä luoda elinympäristöjä, joissa nuoret, perheet ja ikääntyneet tukevat toisiaan arjessa. Julkisen tuen avulla voidaan pilotoida monimuotoisia asumismalleja. Tällaiset ratkaisut tukevat sekä yksilöiden että yhteiskunnan hyvinvointia. Julkisen sektorin tuki nuorten vuokra-asumiselle, yhteisöllisille projekteille ja ylisukupolvisille asumismuodoille on välttämätöntä, jotta kaikilla on mahdollisuus turvalliseen kotiin.
Sosialidemokraattiset Nuoret ry, Socialdemokratisk Ungdom rf esittää, että
SDP sitoutuu:
1) edistämään nuorten omistusasumista palauttamalla ensiasunnon varainsiirtoverovapaus sekä palauttamalla asuntolainan korkovähennysoikeus koskemaan ensimmäistä asuntoa.
2) kehittämään ensiasunnon ASP-järjestelmästä instrumentin, joka purkaa varallisuuserojen kehittymistä ja tukee ensisijaisesti pienituloisten mahdollisuutta ensimmäiseen asuntoon. ASP-järjestelmän kehittämisessä on varmistettava, että ASP-lainassa säilyy kannattavuus suhteessa markkinaehtoisiin lainoihin, ja siten omarahoitusosuutta on laskettava.
3) selvittämään asumistuen käyttömahdollisuus lainan lyhennyksiin matalatuloisille asunnonomistajille.
4) arvioimaan rakentamisen sääntelyn, kuten kaava- ja lupapolitiikan tai valitusmenettelyiden tarkoituksenmukaisuutta riittävän rakentamisen turvaamiseksi – kuitenkaan asuntojen fasiliteeteista tinkimättä.
5) edistämään kohtuuhintaista vuokra-asumista lisäämällä ARA-tuotantoa ja yleishyödyllistä asuntotuotantoa erityisesti kaupunkeihin sekä ohjaamaan kaavoituksella kohtuuhintaisen asuntotuotannon syntymistä
6) edistämään asunto ensin-periaatetta takaamalla riittävä valtion rahoitus asumisen tukipalveluille sekä laajentamalla kuntien kannusteita ja velvotteita tarjota pysyvä asunto asunnottomille.
7) edistämään modernin yhteisöllisen asumisen pilotointia ja sen rahoitusmahdollisuuksia, jotta sukupolvia yhdistävät ja yhteisölliset asumismallit voivat toteutua käytännössä.