Puoluekokous yhtyy aloitteeseen.
Puoluekokous yhtyy aloitteeseen.
Puoluekokous yhtyy aloitteeseen.
Lain mukaisesti järjestetty ja toimiva hoitotarvikejakelu on osa perustuslaissa säädettyä oikeutta riittäviin terveyspalveluihin. Merkittävimpänä epäkohtana hoitotarvikejakelussa on valvovien viranomaisten mukaan puutteet yksilöllisesti määriteltyjen hoitotarvikkeiden tarpeen arvioinnissa sekä jakelun tasapuolisuudessa ja oikeudenmukaisuudessa.
Hyvinvointialueiden vastuulla on huolehtia alueensa asukkaiden sairaanhoitopalveluista, joihin sisältyvät myös hoitosuunnitelman mukaiset maksuttomat hoitotarvikkeet. Hoitotarvikkeiden jakelun tulee perustua yksilöllisesti määriteltyyn tarpeeseen ja terveydenhuollon ammattihenkilön suorittamaan arviointiin ja seurantaan. Hoitotarvikkeet luovutetaan maksutta eikä niistä saa periä omavastuuosuuksia tai toimitusmaksuja.
Valtio asettaa sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisen valtakunnalliset strategiset tavoitteet, jotka ovat keskeinen osa valtakunnallista sosiaali- ja terveydenhuollon ohjausta. Tavoitteet vuosille 2023–2026 edellyttävät, että palvelut on järjestetty yhdenvertaisesti ja laissa säädetyt oikeudet turvaten. Osana hyvinvointialueiden ohjausta tullaan valtioneuvostossa myös arvioimaan sisältölainsäädännön, esimerkiksi terveydenhuoltolain, päivittämisen tarve. Hyvinvointialue voi omilla ohjeillaan yhtenäistää hoitotarvikkeiden jakelukäytäntöjä, mutta ohjeilla ei ole mahdollista rajoittaa tai sulkea pois lainsäädännössä turvattuja oikeuksia.
Hyvinvointialuekohtaisesti rahoitus jakautuu pääosin väestön palvelutarpeen perusteella. Tämä turvaa osaltaan alueiden välistä yhdenvertaisuutta järjestää palveluita väestön palvelutarvetta vastaavasti. Hyvinvointialueiden rahoitusmallissa sosiaali- ja terveydenhuollon osalta rahoituspohjaa korotetaan vuosittain arvioidulla palvelutarpeen ja kustannustason kasvulla. Lisäksi kustannustasossa huomioidaan hyvinvointialueiden mahdolliset tehtävämuutokset. Tämän lisäksi hyvinvointialueelle myönnetty laskennallinen rahoitus tarkistetaan jälkikäteen kahden vuoden viiveellä vastaamaan valtakunnallisesti toteutuneita kustannuksia, jotta rahoitus ei pääse erkanemaan todellisista kustannuksista.
Hamarin ja Gammelbackan Demarit HTY ry-Hammars och Gammelbacka Socialdemokrater HAF rf
Suomessa on noin 450 000 diabetes diagnoosin saanutta henkilöä, joista noin 50 000 ovat niin kutsuttuja ykköstyypin diabeetikkoja ja noin 400 000 kakkostyypin diabeetikkoa. (Lähde: https://www.diabetes.fi/diabetes/yleista_diabeteksesta/tilastotietoa#e080a4cd)
Huonossa hoitotasapainossa oleva diabetes altistaa vakaville sekä kalliita hoitotoimenpiteitä vaativille lisäsairauksille kuten sydän- ja verisuonisairaudet, silmien verkkokalvomuutokset, munuaisten vajaatoiminta sekä hermovauriot (jotka voivat pahimmillaan aiheuttaa esim. jalan amputointi tarpeen). Myös aivoinfarktin riski kasvaa diabeetikoilla. Hyvä hoitotasapaino pienentää näiden lisäsairauksien riskiä ja hyvän hoitotasapainon saavuttaminen on yksilöllisesti oikein määritellyillä, moderneilla apuvälineillä huomattavasti helpompaa kuin ilman niitä. Valitettavasti näiden apuvälineiden / hoitotarvikkeiden saaminen on hyvin epätasa-arvoista ja riippuu paljolti asuinpaikkakunnasta.
Eri alueilla ympäri Suomea hoitotarvikkeiden saamisen helppous vaihtelee kovasti. Toisilla paikkakunnilla diabeetikko joutuu taistelemaan saadakseen esimerkiksi verensokereiden mittaamista helpottavan glukoosin sensorijärjestelmän, kun toisella paikkakunnalla sitä tarvitsee vain kerran pyytää. Sama koskee myös mm. insuliinipumppujen ja pelkästään verensokerin mittaamisessa tarvittavien testiliuskojen saamista. ”Diabetesliiton selvitys vuoden 2018 lopulla paljasti, että alueelliset erot pumppuhoidon tarjoamisessa olivat isot ja ettei insuliinipumppuhoitoa osata kohdistaa sitä eniten tarvitseville.” (lainauksen lähde: https://diabeteslehti.diabetes.fi/8083-2/)
Vaikka insuliinipumput ja sensorit tai muutkaan hoitotarvikkeet eivät ole ilmaisia, on niiden hankkiminen ja jakaminen diabeetikoille huomattavasti edullisempaa kuin lisäsairauksien hoito, etenkin kun huomioidaan lisäsairauksien aiheuttamien osa-aikaisten tai pysyvien työkyvyttömyyksien kustannukset hoitokustannusten lisäksi. Tästä syystä tulisi meidänkin puolueemme tukea tilanteen selvittämistä niin, että kaikki diabeetikot saavat yksilöllisen tarpeen mukaista apua hoitoonsa ja lisäsairauksien ennaltaehkäisyyn varmistamalla mm. sensoreiden sekä insuliinipumppujen saatavuus diabeetikoille, asuinpaikasta riippumatta.
Diabetesliiton yhtenä vaaliteemana tämän vuoden eduskuntavaaleissa olikin yhdenmukainen hoitotarvikejakelu hyvinvointi alueille. Lisätietoja eri alueiden diabeteshoidon toteutumisesta ja asiakastyytyväisyydestä löytyy täältä: https://www.diabetes.fi/yhteiso/vaikuttaminen/alueellista_tietoa#e080a4cd
Hamarin ja Gammelbackan Demarit HTY ry-Hammars och Gammelbacka Socialdemokrater HAF rf esittää, että
SDP ajaa kansallista ohjausta turvaamaan diabeetikkojen yhdenmukainen hoitotarvikejakelu ympäri Suomen, koska käytännössä tämä ei nykyisin toteudu.
Löydät tämän aloitteen aloitekirjasta sivulta 94
Puoluekokous yhtyy aloitteeseen. Lisäksi hoidossa on huomioitava itsehoidon ohjaus ja motivointi.