Puoluekokous toteaa, että aloitteissa mainitut kokonaisuudet otetaan huomioon puolueen ohjelmatyötä kehitettäessä ja poliittista ohjelmaa päivitettäessä.
Puoluekokous toteaa, että aloitteissa mainitut kokonaisuudet otetaan huomioon puolueen ohjelmatyötä kehitettäessä ja poliittista ohjelmaa päivitettäessä.
Puoluekokous toteaa, että aloitteissa mainitut kokonaisuudet otetaan huomioon puolueen ohjelmatyötä kehitettäessä ja poliittista ohjelmaa päivitettäessä.
Aloitteissa esitetään SDP:lle muodostettavaksi erilaisia ohjelmakokonaisuuksia ja selvityksiä.
Vuoden 2017 Lahden puoluekokouksen päätöksen mukaisesti puoluehallitus on uudistanut SDP:n ohjelmatyötä Suomi 2030 -brändin alla vastaamaan entistä paremmin yhteiskunnan ajankohtaisiin ilmiöihin. Ohjelmatyötä on tehty laajasti jäsenistöä osallistaen, avoimesti ja läpinäkyvästi. Myös aloitteissa mainittuja aihealueita on käsitelty tällä puoluekokouskaudella osana tätä työtä.
Myös viime puoluekokouksen päätöksen mukaisesti puoluehallitus tuo nyt Tampereen puoluekokoukselle käsittelyyn esityksen SDP:n poliittisesta ohjelmasta. Ohjelmassa käydään laajasti läpi sosialidemokraattisia ratkaisuja sosiaalisesti, ekologisesti ja taloudellisesti kestävästä tulevaisuudesta siirryttäessä kohti 2030-lukua. Ohjelman tavoitteena on määrittää periaatteistamme kumpuavat tulevaisuuden keskeisiin haasteisiin ratkaisuja tarjoavat tavoitteet. Tavoitteet tullaan puolestaan konkretisoimaan keinoiksi toteuttamissuunnitelmissa. Tämän työn pohjalta muodostetaan myös tulevat vaaliohjelmat.
Poliittista ohjelmaa on tarkoitus päivittää tulevissa puoluekokouksissa. Tavoitteena on, että puolueen ohjelmatyön rakennetta saadaan selkeytettyä ja tarvetta yleisemmille erillisille ohjelmille vähennettyä. Jatkossa poliittinen ohjelma määrittää puolueen yleiset poliittiset tavoitteet ja toteuttamissuunnitelmissa keskitytään puolestaan näiden tavoitteiden toteutumista edistävien keinojen määrittelyyn. Näin esimerkiksi vaaliohjelmien suhde poliittiseen ohjelmaan paranee.
Ohjelmatyön rakenteen ja selkeyden vuoksi ei siis ole järkevää lähteä muodostamaan aloitteissa erikseen mainittuja erillisiä ohjelmia tai selvityksiä, vaan kyseiset aihealueet on perusteltua ottaa huomioon puolueen ohjelmatyötä kehitettäessä ja poliittista ohjelmaa päivitettäessä.
Lieksan Työväenyhdistys ry:n jäsen Hannu Ikonen
Ihmiset tekevät valintoja konkreettisista asioista, keskustelevat konkreettisista asioista. Tätä keskustelua ovat porvaripuolueet hallinneet kuluneet 35 vuotta uusliberalismin-, monetarismin hengessä. Keskustelun teemat ovat olleet ajankohtaisia kilpailukykyä-, yrittäjyyttä-, vakautta- tai yhteiskunnallisen byrokratian raskautta korostavia, pakolaisuus/siirtolaisuus on nähty kustannustekijänä. Olemme tässä keskustelussa olleet altavastaajia, hiljaisuudessa hyväksyneet keinot, jotka ovat kasvattaneet tulo- ja varallisuuseroja, alueellista eriarvoisuutta.
Emme voi sulkea silmiämme siltä, että pelkkä ”Vappusatanen” konkretiallaan, sai keskustelun painopisteen siirtymään meille edullisempaan suuntaan. Se tulkittiin ”vaalilupaukseksi”, ei ohjelmalliseksi tavoitteeksi, joka jollakin aikavälillä toteutetaan. Sen voidaan kuitenkin sanoa lähteneen toteutumaan jo 2020 budjetissa.
Silloin kun me puhumme abstraktiotasolla arvoista, maailmankuvista, ”vasemmistoista tai oikeistoista”, tasa-arvoista, sosialismista tai kapitalismista ym. liikumme alueilla, jotka jäävät ihmisille/äänestäjille hämäriksi. Tätä on puolueiden ohjelmallinen taso tänään, abstraktia, vaikenevaa, jota ei valtamedia edes pyri konkretisoimaan.
Talouspoliittisen ohjelman tulee olla konkreettinen tavoitteiltaan, mutta ei toteutumisaikataulultaan koska se on äänestäjien tahdosta riippuva. Ohjelman tulee vastata mm. kysymyksiin, mitä palveluita yhteiskunnan tulee itse tuottaa kokonaishyvinvointia edistääkseen ja missä voitontavoittelu yksityisille yrityksille on suotavaa, tehokkuutta ja hyvinvointia edistävää, missä asioissa ja tilanteissa/kehitysvaiheissa yhteiskunnan tulee itse lähteä ”yrittäjäksi”. Ohjelman tulee sisältää myös käytännöllinen kannanotto, että painotammeko taloudessa kysyntää vai tarjontaa, poistamme suoria yritystukia vai korostamme kulutuksen merkitystä, ”terveiden” markkinoiden kehitystä, markkinavetoista taloutta.
Puolueellamme on pitkä ohjelmallinen historia. Sen kannatus on ollut korkeimmillaan, kun ohjelmallinen taso on ollut konkreettisimmillaan ja kentällä on pystytty keskustelemaan meidän tavoitteistamme eikä esittämään pelkkää vastavääntöä porvareiden tavoitteisiin ja konkretisoimaan omien abstraktioiden, tasa-arvojen-, yhdenvertaisuuksien- ja hyvinvointien merkityksiä. Ohjelman tulee olla ”käteen käyvä ja suuhun sopiva”, kuulijansa ja lukijansa – mieluummin – yhdellä tavalla ymmärrettävissä.
Ohjelman teemoja tulee mm. olla maan sen mineraalien, vesien ja ilman hallinta/omistus, liikenne-, vesi- ja viemäri verkkojen hallinta/omistus sekä sähkö- ja tietoliikenne verkkojen hallinta/omistus. Työoikeudellisina kysymyksinä: työaika, minimipalkka. SOTE-asioina: perustulo, turvan ansiosidonnaisuus ja itse palvelun tuottaminen tai palvelun ostaminen. Koulutus- ja sivistysasioina: palvelujen tuottaminen/ostaminen ja Ylen-rooli koulutuksen ja sivistyksen tuottajana. Ympäristöasioina: energian tuottaminen ja kulutus ilmaston- ja luonnon monimuotoisuuden huomioiminen. Ohjelman rahoitus: verotus, harmaan talouden- ja ”verokikkailun” torjunta sekä omistusten tuottovaatimukset.
Äänestysprosenttien pysyvän laskun voidaan nähdä porvarillisen hegemonian ”uusliberaalina” aikaansaannoksena, jossa he ovat konkreettisilla ”säästöillään” vallanneet keskustelufoorumin ja halpahintaisimmaksi se on päässyt luisumaan muukalaisvihan teemoissa, jotka ovat helppoja ja konkreettisia. Työväenliike luokkana on läpi historiansa vierastanut porvariston ”säästöjä”, jotka ovat aina horjuttaneet ”tasa-arvoihin” pyrkimyksiä, tänään ehkä enemmän kuin sataan vuoteen koska taloudelliset ”uudistuksemme/vaatimuksemme” ovat edelleen kytköksissä ”vartiaislaisiin” 80-luvun oppeihin tai ”blairilaisiin kolmansiin linjoihin”, jotka ovat murtaneet sosialidemokraattisen, Euroopan hyvinvointiin tähdänneen selkärangan. Meidän on konkreettisessa keskustelussa saatava painopiste siirrettyä asioihin, konkreettisiin asioihin, kansalaisten ymmärtämiin asioihin, joilla vaikutetaan abstraktien tausta-arvojen kasvuun ja kehitykseen, arvojen, jotka kasvavat ohi ”kvartaalitalouden”, lyhytnäköisten ihanteiden. ”Juurilleen palaaminen” ilman konkretiaa, on onnistunut vain porvaripuolueilta, he ovat pystyneet lisäämään eriarvoisuutta. Meidän ”juurilleen paluu” edellyttää konkretiaa.
Esitän, että
SDP valmistelee talouspoliittisen tavoiteohjelman aloitteessa esitetyn mukaisesti.
Löydät tämän aloitteen aloitekirjasta sivulta 413
Ylä-Satakunnan Sosialidemokraatit ry
Ylä-Satakunnan Sosialidemokraattinen yhdistys esittää aloitteessa Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen puoluekokoukselle 12.-14.6.2020 Tampereelle, että
Suomen Sosialidemokraattinen Puolue aloittaa valmistelutyön puolueen ohjelmatyöhön vuoteen 2030 mennessä. Tavoitteena saada työlainsäädäntöön kirjaus/laki yleisen 8 tunnin päivittäisen työajan lyhentämisestä. Niin, ettei palkansaajien ostovoima työajan lyhentyessä alene. Yleistä päivittäistä työaikaa voidaan lyhentää asteittain vuoteen 2030 mennessä.
Löydät tämän aloitteen aloitekirjasta sivulta 415
Kokkolan Sosialidemokraatit ry
Olemme viime vuosien aikana saaneet lukea paljon uutisia, jotka sivuavat suomalaisia perheitä ja perheiden hyvinvointia. Suomalaisten syntyvyys on romahtanut, suomalainen lapsiperheköyhyys on nousussa ja lapsiköyhyys vakava, yhteiskunnallinen ongelma, nuorten naisten työllisyys on alhaista ja työsuhteet epätyypillisiä (mm. silppu- ja pätkätyösuhteita), tasa-arvovaltuutettu nimesi raskaussyrjinnän yleisimmäksi työelämän syrjinnän muodoksi, perhevapaauudistus ei edistynyt Sipilän hallituskaudella ja sen tulevaisuudesta on edelleen eripuraa, subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajoitus poistuu, mutta jätti jälkiä perheisiin, pienten lasten vanhemmat kokevat uupumusta muita enemmän ja lapsiperhearkea ei koeta houkuttelevaksi.
Suomalainen perhe-elämä 2020-luvulle mentäessä näyttää uudenlaiselta. Näyttävätkö perheet todellisuudessa sellaisilta kahden heterovanhemman ja 1-3 lapsen ydinperheiltä, joissa molemmilla aikuisilla on vakituiset työsuhteet ja jollaisille perheiden palvelut on rakennettu? Perheiden monimuotoisuuteen kuuluvat apilaperheet, yksinhuoltajaperheet, sateenkaariperheet, monikulttuuriset perheet. Perheet, joilla ei ole asuinpaikkakunnalla tukiverkkoa sekä perheet, joihin kuuluu myös henkilöitä, joilla ei ole virallista perheenjäsenen statusta. Lisäksi ilmiöt ja poliittiset linjaukset kuten kaupungistuminen, työllisyys- ja elinkeinopolitiikka sekä erityisesti työelämän murros, koulutuspolitiikka, vanhuspolitiikka tai ilmastomuutoksen jarruttamisen toimet vaikuttavat suoraan suomalaisiin perheisiin sekä mahdollisuuksiin perustaa perhe.
Miten voisimme tulevaisuudessa rakentaa suomalaista hyvinvointia, joka ottaa huomioon perheiden monimuotoisuuden ja turvaa mahdollisuuden perustaa perhe ja pärjätä erilaisissa elämäntilanteissa? Kuinka pystymme paremmin hahmottamaan poliittisten valintojen vaikutukset lapsiin ja heidän vanhempiinsa sekä nuorten mahdollisuuksiin rakentaa omaa elämäänsä?
Esitämme, että
SDP käynnistää perhepoliittisen ohjelmatyön, jossa kartoitetaan laajasti millaisia suomalaiset perheet 2020-luvulla ovat sekä miten Suomessa voitaisiin viettää maailman parasta perhe-elämää. Painopiste tulee olla niiden toimien selvittämisessä, jotka tukevat syntyvyyttä ja mahdollisuuksia perheen perustamiseen sekä perheiden hyvinvointia, pärjäämistä ja jaksamista. Tärkeää on huomioida perheiden monimuotoisuus sekä perheiden mahdollisuudet päättää itselleen sopivimmista tavoista järjestää arkensa. Huomioon on otettava myös yhteiskunnan muiden ilmiöiden sekä kehityssuuntien vaikutus perheisiin. Esimerkiksi työelämän murroksella ja sosiaaliturvan kattavuudella erilaisissa elämäntilanteissa on suuri vaikutus siihen, onko nuorilla aikuisilla mahdollisuuksia perustaa perhe ja perheillä pärjätä taloudellisesti. On myös ennakkoluulottomasti otettava mallia niistä maista, joissa laskeva syntyvyys on yhteiskunnan toimenpiteillä saatu nousuun.
Toivomme, että Suomesta tulee ohjelmatyön ja sitä seuraavien toimenpiteiden myötä maailman paras maa perustaa perhe sekä maailman onnellisimpien perheiden koti.
Löydät tämän aloitteen aloitekirjasta sivulta 415
Kallion Sosialidemokraatit ry:n jäsen Timo Kärkkäinen
Eläkeläisille ja lapsiperheille on satanut mannaa taivaasta puoluejohtajien puheissa. Britanniassa yksin asuvien kotitalouksien osuus kaikista on päälle 30 %:a, Yhdysvalloissa alle 30 %:a. EU-maiden keskiarvo on 33 %:a. Suomessa se on yli 40 %:a. 350 000 yksineläjää elää köyhyysrajan alla.
Yksin elävien asema ei kuitenkaan heidän osuutensa voimakkaasta kasvusta huolimatta näy käytännössä lainkaan Suomen puolueiden poliittisella agendalla. Ei ainakaan poliittisilla teoilla mitattuna. Niin SDP:ssä kuin muissa puolueissa suurin huomio vaaleissa ja vaalien välissä kohdistuu perheellisen ja perheiden asemaan. Perheiden etuudet ja edut korostuvat selkeästi myös puolueiden kaikessa poliittisessa puheessa. Myös SDP:n kohdalla.
Suomessa on yli miljoona yksin elävää ihmistä ja heistä 800 000 on työikäisiä kansalaisia. Heillä on selkeästi muuta väestöä enemmän toimeentulo-ongelmia.
Yli 40 prosenttia kotitalouksistamme on yksin elävien kotitalouksia. Kaupungeissa osuus on tätäkin suurempi. Esimerkiksi Helsingissä 60 prosenttia talouksista on sinkkutalouksia.
Keskimäärin yksineläjän vuosimenot ovat 20 366 euroa, kun samaan tuloluokkaan kuuluva pariskunta selviää yhdessä 25 094 euron menoilla.
Tilastokeskus selvitti vuonna 2012 kuinka paljon työssä käyville yksineläville ja pariskunnille jää käteen. Keskiarvotuloja vertailemalla selvisi, että pariskunnan euro on yksinelävän 25 senttiä. 35-65-vuotiaissa pariskunnan euro vastaa yksinelävän 34:ää senttiä.
Puolet asumistuesta menee yksin asuville.
Joka kolmas yksineläjä joutuu elämään köyhyysrajan alapuolella. EU:ssa keskimäärin joka neljäs yksineläjä on köyhyysrajan alla.
Yli 2/3 toimeentulotukea saavista kotitalouksista on yksin elävien talouksia. Esimerkiksi turkulaisten saamasta toimeentulotuesta puolet menee yksin eläville miehille. Joka kolmas turkulainen on yksin elävä.
Yksinasuvien miesten kuolleisuus on kolminkertainen ja naisten kaksinkertainen verrattuna naimisissa oleviin.
Valtaosa työikäisistä yksineläjistä on miehiä. Heitä on noin 400 000. Yksinasuvien miesten määrä on tuplaantunut reilussa 20 vuodessa.
Jo toissa vaalien alla elokuussa 2014 SDP:n silloinen valtiovarainministeri Antti Rinne ja koko sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä nostivat voimakkaasti esiin yksinelävien aseman Suomessa ja vaativat heidän ongelmiensa selvittämistä pikaisesti. Rinne lupasi, että ”yksinasuvien tilanne nostetaan keskusteluun budjettiriihen yhteydessä”, ”vielä tällä vaalikaudella selvityksen siitä, miten yksinelävien asema voidaan huomioida esimerkiksi lainsäädännössä ja maksupolitiikassa” ja painotti vielä päälle ”nykyinen hallituskin voi tehdä vielä jotain, sillä lakiesityksiä voi viedä eduskuntaan marraskuun loppuun asti”.
Ei nostanut, ei selvittänyt, ei tehnyt lakiesityksiä.
Rinne toki totesi tuolloin myös, että ”realistisempaa on kuitenkin yrittää tehdä pohjatyötä seuraavaa hallitusta varten”. Muttei SDP senkään eteen mitään tehnyt.
Keskusta teki vuoden 2015 jopa kokonaisen ohjelman yksin elävien aseman parantamisesta.
”Keskusta haluaa nostaa yksineläjien väestöryhmän vahvemmin esiin päätöksenteossa sekä muistuttaa yksineläjien joukon moninaisuudesta”, puolueen ohjelmassa linjattiin.
”Suomalaisen köyhyyden vähentäminen edellyttää erityisen huomion kiinnittämistä yksineläviin”.
”Yksin eläminen on merkittävä köyhyysriski, minkä nujertamiseksi perusturvan vahvistaminen ja työllisyyden edistäminen ovat tehokkaita ratkaisuja. Lisäksi Keskusta haluaa välttää sellaisia veroja, jotka kohdistuvat yksilön sijasta kotitalouteen”.
Ohjelmassaan Keskusta esitti, että ”verotuksen työsuhdeasuntovähennysoikeus laajennettaisiin koskemaan myös yhden hengen talouksia”.
Ei ole laajennettu. Vähennykseen ovat oikeutettuja yhä vain he, joilla kotipaikkakunnalle jää asumaan puoliso tai alaikäinen lapsi.
Ohjelmassaan Keskusta esitti, että ”voisiko perintöverotusta muuttaa siten, että yksinelävällä olisi mahdollisuus testamentata varallisuuttaan läheiselleen erityisellä perusteella samalla perintöveroprosentilla kuin lasten ja puolison osalta on nyt mahdollista”.
Ei ole selvitetty. Ei ole muutettu.
Lisäksi Keskusta lupasi hallitukseen päästessään ”selvittää mahdollisuudet luoda takuueläkkeeseen yksineläjien korotusosa”. Ei ole kuulunut.
Selvitys sentään tehtiin, mutta lukiko sitä kukaan.
Yksin eläminen ei sinänsä ole köyhyysriski, mutta yksineläjä on haavoittuvampi kuin parisuhteessa tai perheen kanssa elävä. Yksinelävällä taloudellinen riski kohdistuu 100-prosenttisesti yhteen ihmiseen. Turvaverkko on olematon, jos yksinelävä jää työttömäksi tai sairastuu.
Yksineläjien köyhyyttä voidaan poistaa tehokkaasti: nostamalla perusturvaa kuten työmarkkinatukea, työttömän peruspäivärahaa ja takuueläkettä.
Helppo ja nopea tapa olisi työttömyysetuuden verotuksen laskeminen palkkatulon verotuksen tasolle. Esimerkiksi suhdanteen mukaan, määräaikaisesti korkean työttömyyden aikana.
Uudistus olisi valtiolle kustannusneutraali, sillä se mikä pienestä työttömyysetuudesta verotetaan joudutaan joka tapauksessa palauttamaan asumistukena ja toimeentulotukena. Hölmöläisten hommaa.
Työttömyysetuutta verotetaan nyt 2-kertaisesti vastaavaan palkkatuloon verrattuna. Suuri osa kansanedustajista ei edes tiedä verottavansa työttömiä 2-kertaisesti.
Näinhän poliitikot julistavat eläketulon kohdalla: he haluavat nostaa eläketulovähennyksen lähelle palkkatulovähennystä.
Hyvinvointisosiologian professori Juho Saari on sanonut: ”Meiltä puuttuu yhden ihmisen kotitalouden politiikka. Sosiaaliturvajärjestelmämme perustuu ajatukseen kahdesta henkilöstä samassa kotitaloudessa.”
Hänen mukaansa Suomessa tuetaan voimakkaasti perheitä suhteessa yksinasuviin. Tyyppiesimerkki tästä on kotitalousvähennys, joka syrjii asumismuotoja ja kohdistuu suurituloisille ihmisille. Lisäksi se suosii kahden tulonsaajan kotitalouksia, sillä puolisoista molemmat voivat vähentää sen verotuksestaan täysimääräisenä.
Sipilän hallituksen ohjelmassa sovittiin yksinelävien huomioimisesta hallitusohjelmassa. Selvitys tehtiin viime hallituskauden jälkipuoliskolla.
Selvityksessä esitetään varovaisesti muutamia toimia:
Peruspalveluministeri Annika Saarikko totesin selvityksen julkistamistilaisuudessa hyvin: ”Yksinasujilla ei ole omaa vahvaa etujärjestöä, eivätkä he muutenkaan pidä meteliä itsestään. Harva haluaa profiloida itsensä yksinasujaksi”.
Tiheälläkään kammalla ei puolueiden vaaliohjelmista vuoden 2019 eduskuntavaaleissa löydy lupauksia, joiden voi tulkita vaikuttavan yksin asuvilla tunnistettuihin ongelmiin.
SDP lupasi ohjelman, jolla asunnottomuus poistetaan 2020 -luvulla. Vasemmistoliitto lupasi ”poistaa asunnottomuuden turvaamalla lailla jokaiselle oikeuden turvalliseen ja kohtuuhintaiseen asunnon”.
Keskeinen ongelma on, että asunnottomuutta voivat politiikalla ehkäistä kunnat, ei valtio. Ja jotkin kunnat toimivat, toiset eivät tee mitään.
Astetta uskottavampi oli Vasemmistoliiton vaalilupaus vuonna 2019 ”alentaa asumisen hintaa neljän vuoden määräaikaisella vuokrankorotusjarrulla, joka hillitsee asumisen hinnan nousua kasvukeskuksissa”. Saksassa on tämäntyyppinen järjestelmä. Suomessa se poistaisi tehokkaasti yksin elävien ongelmia erityisesti pääkaupunkiseudulla, mutta myös muissa suurissa kaupungeissa.
Yksinelävien aseman epäkohdat kärjistyvät suurissa kaupungeissa, joissa SDP:llä on ollut kunnallis- kuin eduskuntavaaleissa kova taistelu nykyisistä asemistaan, mutta myös valtava potentiaali kasvattaa ääniosuuttaan yksin elävien keskuudessa, mikäli toimimme oikein.
Esitän, että
välittömästi vuoden 2020 puoluekokouksen jälkeen SDP laatii perusteellisen analyysin yksin elävien asemasta ja heidän asemansa epäkohdista Suomessa. Siihen liitetään yksityiskohtainen ja kattava ja puolueen kaikkia toimijoita sitova poliittinen toimenpideohjelma epäkohtien korjaamiseksi. Ohjelmaa aletaan toteuttaa vielä vaalikauden 2019 – 2023 aikana.
Seuraavissa kuntavaaleissa SDP nostaa yksin elävien asemassa havaittujen epäkohtien poistamisen tärkeimmäksi tavoitteekseen ja vaalilupauksekseen Helsingissä, Espoossa, Vantaalla, Tampereella ja Turussa sekä muissa suurissa kaupungeissa.
Löydät tämän aloitteen aloitekirjasta sivulta 416
Kallion Sosialidemokraatit ry:n jäsen Timo Kärkkäinen
Sitran asiantuntijat kirjoittavat vuonna 2017 julkaistussa raportissa ”Uuden ajan työ ja toimeentulo”:
”Digitalisaatio ja globalisaatio näyttävät murtavan kasvun, tuottavuuden ja hyvinvoinnin yhteyden. Muutoksen suorin yhteiskunnallinen seuraus on se, että monien nykyisten ammattien tarve ja työpaikkojen määrä vähenevät radikaalisti. Arviota siitä, miten paljon ja kuinka nopeasti ammatteja katoaa ja minkä verran tilalle syntyy korvaavaa työtä, on paljon ja arvioiden mittaluokat vaihtelevat. Olemme myös tietoisia siitä, että aiempienkin teknologisten murrosten yhteydessä on esitetty hurjia arvioita työpaikkojen häviämisestä. Lopulta hävinneiden työpaikkojen tilalle on syntynyt jopa aiempaa enemmän uudenlaista työtä, usein aivan odottamattomista suunnista.
Näyttää kuitenkin selvältä, että arvonmuodostus ja ihmisten toimeentulo perustuvat tulevaisuudessa entistä vähemmän tavaroiden tuotantoon ja kulutukseen – ja nykyistä suoremmin ihmisten toimintaan ja vuorovaikutukseen. Ihmisten fyysiseen työpanokseen ja tavaroiden tuottamiseen liittyviä ammatteja on varmasti tulevaisuudessakin, mutta digitaalinen murros muuttaa näidenkin ammattien työnkuvia. Tämä arvonmuodostuksen logiikan muutos on jo pitkällä. Siksi teollisen ajan toimintamalleihin perustuva politiikka ei enää pysty turvaamaan hyvinvointia. Tarvitaan uutta digitaalisen ajan politiikkaa.”
Esitän, että
SDP laatii puoluekokouskaudella 2020 – 2023 oman Tekoälyohjelman, jossa määritellään sosialidemokraattien näkemys digitalisaatiosta, siitä miten digitalisaatio vaikuttaa kansalaisiin sekä erityisesti työelämään ja työmarkkinoihin ja mitä toimia digitalisaatio ja tekoäly-yhteiskunta edellyttävät valtiovallalta.
Osana ohjelmaa hahmotellaan sosialidemokraattisen ammattiyhdistysliikkeen strategia digitalisoituvassa ja tekoälyn hallitsemassa yhteiskunnassa.
Ohjelma laaditaan tiiviissä yhteistyössä sosialidemokraattisen ammattiyhdistysliikkeen kanssa ja se pyritään saamaan valmiiksi jo seuraavan puoluekokouskauden aikana, jolloin siitä päättäminen tapahtuisi puoluevaltuustossa. Ohjelman valmistelussa hyödynnetään yhteistyötä suomalaisten ajatushautomojen kanssa.
Löydät tämän aloitteen aloitekirjasta sivulta 421
Kallion Sosialidemokraatit ry:n jäsen Timo Kärkkäinen
Sosialidemokratia on koko Euroopassa menettänyt uskottavuuttaan työelämän asiantuntijana ja uusien työpaikkojen luojana. Useissa maissa populistiset puolueet – Saksassa jopa konservatiivinen CDU – saavat nykyään ammattiliittoihin kuuluvien äänistä suuremman osan kuin sosialidemokraatit.
Myös Suomessa Perussuomalaiset on toistuvasti tutkimuksissa mitattu Suomen suurimmaksi työväestön puolueeksi, ohi SDP:n. Perussuomalaiset ovat nousseet SDP:n edelle etenkin toimihenkilöliitoissa.
Työelämä muuttuu kiihtyvällä vauhdilla. Monien arvioiden mukaan muutoksesta on tullut pysyvä tila työelämässä.
Monet työelämän muutokset ovat sellaisia, jotka muuttavat suoraan myös työmarkkinoita.
Eri ammatillisten keskusjärjestöjen sisällä sosialidemokraattinen ryhmätoiminta vaihtelee suuresti liittojen välillä. Joissakin liitoissa ryhmätoiminta on edelleen vahvaa ja aktiivista, toisissa heikkoa tai sitä ei ole käytännössä lainkaan.
On myös suuria ammattiliittoja, joissa sosialidemokraateille ei ole enää lainkaan poliittista ryhmätoimintaa ja sosiaalidemokraattista poliittista listaa jäsenvaaleissa, joilla valitaan liittokokousedustajia tai järjestön muita toimielimiä. Sosialidemokratia saattaa näissä liitoissa näkyä korkeintaan johdon ja henkilökunnan henkilövalinnoissa, niissäkin ”salassa”.
Esitän, että
SDP laatii puoluekokouskaudella 2020 – 2023 työmarkkinapoliittisen ohjelman, josta puoluevaltuusto päättää.
Osana ohjelmaa tehdään laaja ja kattava selvitys sosialidemokraattisesta ryhmätoiminnasta ammattiliitoissa. Selvityksen on katettava kaikki ammatilliset keskusjärjestöt.
Selvityksen pohjalta SDP laatii perusteellisen sosialidemokraattisen ammattiyhdistyspoliittisen strategian, joka liitetään osaksi työmarkkinapoliittista ohjelmaa.
Löydät tämän aloitteen aloitekirjasta sivulta 422
Nämä on huomioitu poliittisen ohjelman päivityksessä. Lisäksi puolueessa on aloittanut Yksinasuvien työryhmä kuluneella puoluekokouskaudella.