Valiokunnan esitys

Puoluekokous yhtyy aloitteiden tavoitteisiin julkisen terveydenhuollon kehittämisestä, jotta palvelut olisivat laadukkaita ja vastaisivat yhdenvertaisesti kaikkien kansalaisten terveyspalvelujen tarpeeseen. Samalla toiminta on sidottava meneillään olevan sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisen uudistamisen periaatteiden mukaisesti kiinteästi sosiaalihuoltoon.

Puoluekokous toteaa SDP:n tavoitteen sosiaali- ja terveydenhuollosta asettuvan seuraavien periaatteiden varaan:

1. Riittävät resurssit julkiselle sosiaali- ja terveydenhuollolle
2. Vahvat sote-alueet, jotka järjestävät sosiaali- ja terveyspalvelut
3. Sosiaali- ja terveydenhuollon tiivis hallinnollinen ja toiminnallinen integraatio kaikilla tasoilla koskien myös ehkäiseviä palveluita
4. Yksikanavainen terveydenhuollon rahoitusjärjestelmä
5. Riittävä, koulutettu sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstö sekä vetovoimainen julkisen sosiaali- ja terveydenhuollon työympäristö
6. Valtion ohjaus tarvittaessa normein, joka varmistaa yhtenäisen palvelujen saatavuuden maassa sekä asettaa selkeän vähimmäistason näille palveluille
7. Terveyttä ja hyvinvointia edistävä yleinen yhteiskuntapolitiikka
8. Käyttäjä- ja potilaslähtöinen palvelujärjestelmä

Näiden tavoitteiden saavuttaminen edellyttää julkisen sosiaali- ja terveydenhuollon ja sen rahoituksen vahvistamista alkavalla puoluekokouskaudella.

SDP:n tulee myös Euroopan unionin tasolla vaikuttaa siihen, että jokaisella on mahdollisuus hoivaan, hoitoon ja huoltoon sekä inhimilliseen elämään.

SDP laatii seuraavalla puoluekokouskaudella sosiaali- ja terveyspoliittisen ohjelman, jossa määritellään SDP:n visio Suomen hyvinvointijärjestelmästä vuonna 2030 ja keinot sen saavuttamiseksi. Hyvinvointi on nähtävä laaja-alaisena kokonaisuutena, joka ei ole vain ongelmiin puuttumista, vaan ihmisen fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin tasapainoa. Ihmisiä tulee tukea ja rohkaista edistämään omaa terveyttään ja hyvinvointiaan. Terveydenhuollon keinoin ihmisten hyvinvointiin voidaan vaikuttaa vain rajallisesti. Tarvitaan myös muita kuin sosiaali- ja terveyspalveluita, mm. sivistys‑, liikunta- ja kulttuuripalveluita sekä yhteiskuntarakenteeseen liittyviä, mm. kaavoitusta ja rakentamista.

Puoluekokous yhtyy aloitteiden tavoitteisiin julkisen terveydenhuollon kehittämisestä, jotta palvelut olisivat laadukkaita ja vastaisivat yhdenvertaisesti kaikkien kansalaisten terveyspalveluiden tarpeeseen.

Puoluekokous toteaa SDP:n tavoitteen julkisesta terveydenhuollosta asettuvan seuraavien tukijalkojen varaan:

1)     riittävät resurssit julkiselle terveydenhuollolle

2)     vahvat sote-alueet ja vastuukunnat, jotka järjestävät sosiaali- ja
terveyspalvelut

3)     sosiaali-ja terveydenhuollon tiivis hallinnollinen ja toiminnallinen
yhteys

4)     selkeytetty terveydenhuollon rahoitusjärjestelmä

5)     pyrkimys kohti yksikanavaista terveydenhuollon järjestelmää

6)     riittävä, koulutettu terveydenhuollon henkilöstö sekä vetovoimainen julkisen terveydenhuollon työympäristö

7)     valtion normiohjaus, joka varmistaa yhtenäisen palvelujen saatavuuden maassa sekä asettaa selkeän vähimmäistason näille palveluille

8)     terveyttä edistävä yleinen yhteiskuntapolitiikka

Näiden tavoitteiden saavuttaminen edellyttää julkisen terveydenhuollon ja sen rahoituksen vahvistamista alkavalla puoluekokouskaudella.

SDP:n tulee myös Euroopan unionin tasolla vaikuttaa siihen, että jokaisella kansalaisella on mahdollisuus terveydenhuoltoon ja inhimilliseen elämään.

Erillisen terveyspoliittisen ohjelman laadintaa puoluekokous ei näe tarpeellisena. Terveys on nähtävä laaja-alaisena kokonaisuutena, joka ei ole vain sairauksien puuttumista, vaan ihmisen fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin tasapainoa. Terveyshuollon keinoin ihmisten terveyteen voidaan vaikuttaa vain rajallisesti. Tarvitaan myös muita palveluita, mm. sosiaali-, sivistys-, liikunta- ja kulttuuripalveluita sekä yhteiskuntarakenteeseen liittyviä, mm. kaavoitusta ja rakentamista. Meneillään oleva hallituksen sote-rakenneuudistus tähtää juuri tämän kokonaisuuden rakentamiseen kuntapohjaisesti.

Lausunto aloitteisiin 83–91

Aloitteissa käsitellään julkisen terveydenhuollon järjestämistä, tavoitteita, rahoitusta ja sen toimivuutta. Erityistä huolta aloitteissa kannetaan terveyskeskusten toimivuudesta, kansalaisten tasa-arvoisuudesta hoitoonpääsyssä ja resurssien jakautumisesta julkisen ja yksityisen terveydenhuollon kesken. Huomiota kiinnitetään myös terveydenhuollon monikanavaisen rahoitusjärjestelmän ongelmiin sekä terveydenhuollon leikkauksiin myös euroalueen tasolla. Aloitteiden huoli julkisen terveydenhuollon kyvystä tuottaa laadukasta terveydenhoitoa kaikille on perusteltu.

Suomen terveydenhuolto on saanut viime vuosina paljon kritiikkiä osakseen. Erityisiä ongelmia ovat terveyskeskusten lääkäripula ja pitkät hoitojonot varsinkin kiireettömään hoitoon pääsyssä. Lisäksi terveydenhuollon sekava monikanavainen rahoitusjärjestelmä ei kannusta tuottamaan palveluita potilaan eikä terveydenhuollon kokonaisuuden kannalta tehokkaimmalla ja laadukkaimmalla mahdollisella tavalla, vaan kustannuksia siirretään toimijalta toiselle.

Useimmilla kansalaisilla on mahdollisuus saada terveyspalveluita nopeammin ja tehokkaammin joko työterveyshuollon tai yksityisen terveydenhuollon kautta. Julkisten palveluiden vaikeudet heijastuvatkin ennen kaikkea työvoiman ulkopuolella oleviin ja huono-osaisiin, joilla ei ole mahdollisuutta päästä näiden palveluiden piiriin. Muun muassa näiden tekijöiden yhteisvaikutuksesta suomalaisten sosioekonomiset terveyserot ovat kasvaneet ja ovat nyt länsimaiden jyrkimpiä. Tämä näkyy myös yhä suurempina tuloluokkien välisinä eroina elinajanodotteessa.

Suomalaisessa terveydenhuollossa on paljon parantamisen aihetta. Keskeistä on rakentaa laadukasta ja kansalaisille tasa-arvoista julkista terveydenhuoltoa. Puoluehallitus katsoo, että tämän tavoitteen mukainen terveydenhuollon kokonaisuus voidaan rakentaa seuraavien tukijalkojen varaan.

Terveydenhuollossa tarvitaan riittävää julkista rahoitusta. Useat haastattelututkimukset osoittavat, että suomalaiset arvostavat terveyspalveluita erittäin paljon, ja haluavat mieluiten julkisen sektorin järjestävän ne. Samalla yhä useampi kantaa huolta siitä, saavatko he tulevaisuudessa tarvitsemansa terveyspalvelut. Tämän huolen ja arvostuksen on kanavoiduttava julkisen terveydenhuollon rahoitukseen. Nyt rahoitusta vaivaa liian useassa tapauksessa krooninen alibudjetointi, etenkin kuntasektorilla.

Terveydenhuollon palveluilla tulee olla riittävän vahvat järjestämistahot. SDP on kuluvalla hallituskaudella vienyt eteenpäin laajaa sosiaali- ja terveydenhuollon rakenneuudistusta. Sote-uudistuksessa on linjattu, että sosiaali- ja terveyspalvelujen kattava järjestämisvastuu kootaan pääsääntöisesti sosiaali- ja terveysalueille. Sote-alueet muodostuvat maakuntien keskuskaupunkien sekä erikseen määriteltävien yli 50 000 asukkaan kuntien pohjalle. Sosiaali- ja terveysalueiden sisällä voi olla myös perustason alueita, jotka voidaan muodostaa vähintään noin 20 000 asukkaan kunnan pohjalle. Ne voivat lisäksi järjestää perustason palveluja muille samaan työssäkäyntialueeseen tai toiminnalliseen kokonaisuuteen kuuluville kunnille. Sosiaali- ja terveydenhuollon alueellisten ja kansallisten tehtävien koordinoimiseksi on lisäksi viisi erityisvastuualuetta, joiden tehtävänä on ohjata ja sovittaa yhteen perustason alueiden sekä sosiaali- ja terveysalueiden toimintaa päällekkäisyyksien ja palveluvajeiden välttämiseksi sekä voimavarojen tehokkaan käytön edistämiseksi.

Sosiaali- ja terveydenhuollon tulee toimia yhdessä. Yksi sote-uudistuksen keskeisistä tavoitteista on palveluiden integraatio, jossa sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden järjestämisvastuu organisoidaan mahdollisimman laajasti samalle taholle. SDP:n tulee vaikuttaa sen puolesta, että sote-uudistuksessa riittävän laaja palveluiden järjestämisvastuu ja palveluiden integraatio toteutuvat tarkoituksenmukaisesti. Tavoitteena on turvata ihmisille sosiaali- ja terveyspalvelujen riittävä ja yhdenvertainen saatavuus koko maassa, ja varmistaa toimiva, vaikuttava ja kustannustehokas sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenne.

Terveydenhuollon rahoitusta tulee selkeyttää. Hallituksen rakennepoliittisessa ohjelmassa päätettiin syksyllä 2013, että hallitus asettaa laajapohjaisen (mm. parlamentaarinen edustus, eri rahoittajatahot ja järjestöt) työryhmän, joka laatii selvityksen sosiaali- ja terveydenhuollon monikanavaisen rahoitusjärjestelmän purkamisen vaihtoehdoista ja niiden vaikutuksista. Selvityksen tulee olla valmis alkuvuodesta 2015. On tärkeää saada aikaan ratkaisu, joka ehkäisee osaoptimointia ja mahdollistaa rahoituksen ohjauksen kokonaisuutena. SDP:n tulee tässä työssä vaikuttaa siihen, että rahoitusjärjestelmästä tulee selkeä, ja julkisen terveydenhuollon asema ja resurssit turvataan myös jatkossa.

Terveydenhuollossa tulee olla riittävä, osaava ja työssään viihtyvä henkilökunta. Erityisenä haasteena on julkisen terveydenhuollon työympäristön vetovoima. Kunnallisten terveyspalvelujen houkuttelevuutta työntekijöille on lisättävä takaamalla henkilöstöresurssit ja inhimilliset työolosuhteet. Tätä voidaan edistää esimerkiksi lääkäri-hoitaja-työpareilla, omalääkärijärjestelmää kehittämällä ja työaikojen joustolla.

Valtion on riittäviä palkkioita ja sanktioita käyttäen huolehdittava siitä, että palvelujen saatavuus ja valtakunnalliset laatukriteerit toteutuvat kunnissa. On myös tärkeää, että järjestösektori ja yksityinen sektori voivat jatkossakin toimia julkista terveydenhuoltoa täydentävinä palveluntuottajina. Yksityinen terveydenhuolto ei kuitenkaan saa vaarantaa ihmisten perustuslaillista oikeutta yhdenvertaisuuteen terveyspalveluiden suhteen. SDP:n tavoitteena on kehittää julkista terveydenhuoltoa merkittävästi, jolloin yksityisen palvelun tarve vähenee.

Viimeisenä tukijalkana tasa-arvoiselle ja laadukkaalle terveydenhuollolle on terveyttä edistävä yleinen yhteiskuntapolitiikka. Keskeistä on tuloerojen ja hyvinvoinnin mahdollisuuksien tasaaminen.

Terveyspolitiikkaa tulee tehdä myös Euroopan unionin tasolla. Viisi vuotta kestäneen talouskriisin jäljiltä noin 26 miljoonaa eurooppalaista on työttömänä, kotitalouksien tulot ovat pienentyneet ja köyhyys on lisääntynyt. Sosiaalisen eriarvoisuuden lisääntyminen näkyy myös terveyserojen kasvuna erityisesti talouskriisistä pahimmin kärsineissä maissa, mutta myös muualla unionin alueella. SDP onkin linjannut, että EU:lle tulisi säätää sosiaalinen vakaussopimus. Sopimus edistäisi ihmisten perusoikeuksia ja tukisi jäsenmaiden tasapainoista talouskasvua käsi kädessä ihmisten hyvinvointiin panostamisen kanssa.

83 Julkisen sairaanhoidon saatavuus on oikea-aikaistettava

Kanta-Espoon Sosialidemokraatit ry:n aloite

Julkisen terveydenhuollon lääkärintutkimuksiin ja tarvittavaan hoitoon pääsyn jonottamisajat ovat liian pitkiä ja jopa kohtalokkaita lukuisille sairaille. Eriarvoisuus on hoidon saannissa tällä hetkellä Suomessa räikeän suuri. Rahakas saa yksityissektorilta käytännössä jonottamatta tarvitsemansa palvelut, mutta lainsäädäntö ei turvaa julkisen terveydenhuollon palvelujen antamista saman sairauden johdosta yhdenvertaisesti eikä aina oikea-aikaisesti.

Terveydenhuoltolaissa säädetyt julkisen terveydenhuollon hoitotakuuajat niin perusterveydenhuollon kuin erikoissairaanhoidonkin palvelujen saamiseksi ovat liian pitkät. Perusterveydenhuollon lääkärintutkimuksen ajanvaraushetkestä laskien voi laillisesti joutua odottamaan toimintakyvyn palauttavaa sekä kipujen ja kärsimyksen poistamiseksi välttämätöntä erikoissairaanhoitotoimenpidettä jopa 12 kuukautta. Lääketieteellisesti, inhimillisesti ja hoitamattoman sairauden aiheuttamien kustannusten johdosta tämä on sietämätöntä.

Suomen väestön terveydentila on polarisoitunut ja väestön sairaanhoidon yhdenvertainen saatavuus ei tällä hetkellä toteudu. Sosioekonomiset tekijät ovat näihin molempiin pääasiallisena syynä. Tämä näkyy jo vakavalla tavalla sairastavuuden jakautumisessa väestössä, työkyvyttömyyseläkkeille joutumisessa ja elinajan pituudessa.

Kanta-Espoon Sosialidemokraatit ry esittää, että

puoluekokous velvoittaa puoluehallituksen, puolueen ministeriryhmän ja eduskuntaryhmän toimimaan ripeästi lainsäädännön muuttamiseksi siten, että terveydenhuoltolaissa säädetyt hoitotakuuajat lyhennetään merkittävästi nykyisestä tarvittavan sairaanhoidon yhdenvertaiseksi saamiseksi sekä poistetaan samalla lainsäädäntöä muuttaen kaikilta osiltaan väestön sosioekonomisen aseman vaikutus tarvittavan lääketieteellisen hoidon saannista ja laadusta.

Löydät tämän aloitteen aloitekirjasta sivulta 119

84 SDP:lle terveyspoliittinen ohjelma

Lammin Sosialidemokraatit ry:n aloite

Ihmisten terveyteen ja hyvinvointiin voidaan vaikuttaa lainsäädännön keinoin, ohjaus- ja kannustuskeinoilla sekä terveysvaikutukset huomioon ottavalla politiikalla, mm. terveellistä ravitsemusta ylläpitävillä palveluilla, liikunta- ja kulttuuripalveluilla ja yhdyskuntarakentamisella. Kaikessa yhteiskunnallisessa päätöksenteossa tarvitaan yhteistyötä ja terveysvaikutusten huomiointia.

Vaikuttavat, terveyttä edistävät ja ennaltaehkäisevät palvelut sekä oikea – aikainen sairaanhoito ja kuntoutus on turvattava yhdenvertaisesti kaikkialla Suomessa. Nykyinen terveydenhuollon rakenne ja rahoitusjärjestelmä vaatii uudistamista.

Lammin Sosialidemokraatit ry esittää, että

puolue tekee terveyspoliittisen ohjelman, jossa määritellään, mihin suomalaisella terveyspolitiikalla pyritään sekä miten terveydenhuolto järjestetään ja siihen tarvittavat voimavarat ja rahat suunnataan.

Löydät tämän aloitteen aloitekirjasta sivulta 120

85 Terveydenhuoltojärjestelmän rahoitus yksikanavaistettava

Sosialidemokraattiset opiskelijat - SONK ry:n aloite

Suomalainen terveydenhuoltojärjestelmä on länsimaiden epäoikeudenmukaisin: Suomi on OECD maiden vertailussa kärjessä siinä, kuinka hyvätuloisia suosien lääkärikäynnit jakaantuvat. Sosioekonomiset terveyserot ovat Suomessa jo nyt suuret ja kasvavat jatkuvasti. Terveydenhuoltojärjestelmän tarkoitus on kaventaa näitä eroja, mutta Suomeen muodostunut kahden kerroksen järjestelmä jopa syventää niitä suosimalla parempituloisia: Työssäkäyvillä on parhaimmillaan käytössä kolme eri järjestelmää ja työelämän ulkopuolella olevilla vain yksi.

Erillinen Kelan rahoituskanava yksityisiä terveyspalveluita ja työterveyshuoltoa varten täytyy vaiheittain purkaa. Nykyinen monikanavarahoitus paitsi ylläpitää sosioekonomisten väestöryhmien välistä eriarvoisuutta, myös kasvattaa järjestelmän kokonaiskustannuksia kannustamalla osaoptimointiin ja ylläpitämällä päällekkäistä palvelutarjontaa erityisesti työterveyshuollossa ja perusterveydenhuollossa. Lisäksi se luo henkilöstön saatavuusongelmia ja vaikeuttaa koko järjestelmän ohjattavuutta.

Sosialidemokraattiset opiskelijat – SONK ry esittää, että

terveydenhuollon rahoitus tulee ohjata alueellisille toimijoille, jotka vastaavat myös palveluiden järjestämisestä. Erillinen Kelan rahoituskanava yksityisvastaanotoilla ja työterveyshuollossa tapahtuvaa sairaanhoitoa varten täytyy vaiheittain purkaa, jotta terveydenhuoltojärjestelmän eriarvoistuminen voidaan pysäyttää. Työterveyshuolto ja opiskeluterveydenhuolto on säilytettävä rahoituksen muuttuessa, mutta ne tulee palauttaa alkuperäiseen rooliinsa osaksi ennaltaehkäisevää kansanterveystyötä. Työssäkäyvien ja opiskelijoiden palveluiden tason säilyminen tulee varmistaa muutoksen aikana.

Löydät tämän aloitteen aloitekirjasta sivulta 120

86 Terveydenhuollon järjestämisvastuu kuntia suuremmille harteille

Sosialidemokraattiset opiskelijat - SONK ry:n aloite

Maamme terveydenhuoltojärjestelmää tulisi uudistaa siten, että yhteiset varat käytetään mahdollisimman oikeudenmukaisesti ja tehokkaasti koko väestön terveyden edistämiseen, jotta kaikille voidaan taata perustuslain edellyttämät riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut. Tällä uudistuksella on kiire, sillä Suomen terveydenhuoltojärjestelmä on länsimaiden epäoikeudenmukaisin ja yhä suurempi kultakaivos yksityisiä terveyspalveluja tarjoaville veroparatiisiyhtiöille.

SONK pitää terveydenhuoltojärjestelmän uudistamisen keskeisenä lähtökohtana paitsi järjestäjätahojen väestöpohjien kasvattamista myös erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon välisen raja-aidan kaatamista, jotta edellinen ei enää kehittyisi jälkimmäisen kustannuksella, vaan molempia pystyttäisiin kehittämään tasapuolisesti ja turha hallinto voitaisiin karsia. Lisäksi mielestämme uudistuksen tulee tavoitella sosiaali- ja terveyspalveluiden integraatiota, sillä nykyajan hyvinvointiongelmat, kuten esimerkiksi mielenterveys- ja päihdeongelmat, edellyttävät laaja-alaista, asiakaslähtöistä puuttumista sekä monialaista yhteistyötä.

Suhtaudumme hyvin skeptisesti siihen, että maamme hallituksen sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenneuudistuksessa esittämät toimenpiteet riittäisivät uudistamaan järjestelmäämme perustuslakia vastaavaksi. Kunnat eivät ole osoittaneet yhteistyökykyä yhdistyäkseen riittävän vahvoiksi, jotta niillä olisi tosiasialliset edellytykset vastata terveydenhuollon palveluista. Lisäksi tähän mennessä esitetty malli uhkaa lisätä päällekkäistä hallintoa ja vaikeuttaa järjestelmän huonoa ohjattavuutta entisestään hajauttamalla järjestämisvastuun kolmelle eri tasolle.

SONK ehdottaa, että terveydenhuollon rahoitus ja järjestämisvastuu tulee siirtää sellaisille alueellisille toimijoille, joiden väestöpohja on riittävän suuri myös erikoissairaanhoidon palveluiden järjestämiseksi. Sosiaalihuollon rahoituksen ja järjestämisvastuun tulee olla samalla toimijalla kuin terveydenhuollon palveluiden integraation toteutumiseksi.

Sosialidemokraattiset opiskelijat – SONK ry esittää, että

sosiaali- ja terveydenhuollon rahoitus kootaan alueellisille toimijoille, jotka vastaavat myös palveluiden järjestämisestä. Järjestämisvastuun väestöpohjan tulee olla vähintään 200 000, jotta alueilla on edellytykset myös erikoissairaanhoidon palveluiden järjestämiseksi. Näin muodostuneiden alueiden on lisäksi tehtävä yhteistyötä erityisen vaativien ja kalliiden palveluiden järjestämisessä. Järjestelmää uudistettaessa on kiinnitettävä huomiota myös kansalaisten demokratian toteutumiseen. Lisäksi haja-asutusalueiden lähiterveyspalvelut on tarvittaessa turvattava erityisjärjestelyin.

Löydät tämän aloitteen aloitekirjasta sivulta 120

87 Terveydenhoidon yksikanavainen rahoitus välttämätön

Kauklahden Sos.-dem.yhdistys ry:n jäsen Jarkko Rahkosen ja Kauklahden Sos.-dem. yhdistys ry:n aloite

Suomessa ihmisten perusterveydenhoito on pääosin kuntien vastuulla. Kunnat voivat periä näistä palveluista terveyskeskusmaksuja mutta eivät välttämättä, esim. Helsinki on päättänyt luopua terveyskeskusmaksuista. Kuntalaisten tarvitseman erikoisterveydenhoidon kunnat ostavat kuntalaisilleen valtion rahoittamilta sairaanhoitopiireiltä Kuntien terveyskeskusten palveluja käyttävät lapset, eläkkeensaajat ja muut työelämän ulkopuolella olevat ja näitä palveluja rasittaa voimavarojen puute ja jonotus.

Työelämässä olevat työntekijät saavat tarvitsemansa terveyspalvelut työnantajan sopimalta työterveyshoidolta viivytyksettä ja maksutta. Työterveyshoidon maksavat työnantaja ja valtio.

Suomalaisen järjestelmän erikoisuus on, että niin sanottu yksityinen lääkärinpalvelu toimii suurelta osin valtionrahoituksella. Yksityisellä lääkärissä käynnin henkilö maksaa lääkärin määräämällä palveluhinnalla, mutta hän voi hakea osan maksusta takaisin Kelalta, jonka rahoittaa valtio. Tämä yksityinen lääkärissä käynti ei siis ole kokonaan yksityistä, koska valtion rahoitustuki on huomattava. Tämä valtion rahoitustuki kaupalliselle lääkäritoiminnalle on pois kuntien ja valtion vastuulla olevan terveydenhoidon rahoittamiselta, jonka seurauksena ovat jonot.

Ongelmana on, että yksityiset lääkäriasemat – yhtiöt – ovat siirtyneet pääomasijoittajien yhtiöille ja edelleen näiden kansainvälisille konserneille, jotka sisäisillä siirtohinnoilla ja konsernin yhtiöiden välisillä lainoilla siirtävät voitot veroparatiiseissa toimiville konsernin yhtiöille. Kansainväliset sijoitusyhtiöt pitävät osittain valtion tuella toimivaa lääkäriyhtiöitä hyvin tuottavina pääomasijoitusten kohteina.

Suomalaisen terveyshoidon rahoitus on edellä kuvatulla tavalla monikanavainen. Järjestelmän rahoittajina ovat valtio, kunnat, palveluja ostavat henkilöt sekä työnantajat ja ns yksityinen sektori. Monikanavaisen rahoituksen vuoksi sote-uudistus on vaikeaa eikä terveydenhoitojärjestelmää ole kyenneet porvarien johtamat hallitukset uudistamaan, vaikka esityksiä on tehty. Suomen terveydenhoidon järjestelmän välttämätön uudistus on mahdollista vain siirtymällä yksikanavaiseen rahoitukseen. Tämä tarkoittaa sitä, että kuntien ja valtion terveydenhoito tulee rahoittaa kuntien ja valtion rahoituksella eli verovaroin.

Yksityiset lääkärinpalvelut ja muu kaupallinen terveydenhoito on puolestaan rahoitettava palvelujen ostajien maksuilla, kuten muutkin kaupalliset palvelut maksetaan. Tämä merkitsee mm sitä, että ilman valtion edellä mainittua tukea lääkäriyhtiöt eivät olisi pääomasijoittajille niin houkuttelevia, kannattavia kuin nykyään, jolloin ne voisivat jäädä suomalaisten lääkäreiden omistukseen. Yksityisten lääkäriasemien palveluja ostaisivat keskimääräistä varakkaammat henkilöt jotka eivät pääomatuloistaan maksa kunnallisveroja. Suurilla pääomatuloilla elävät eivät osallistu veroillaan kunnan muidenkaan palvelujen rahoittamiseen.

Kauklahden Sos.-dem.yhdistys ry:n jäsen Jarkko Rahkonen ja Kauklahden Sos.-dem. yhdistys ry esittävät, että

SDP:n puoluekokous päättää terveydenhoidon yksikanavaisen rahoitusjärjestelmän toteuttamisesta ja velvoittaa eduskuntaryhmän, hallitusryhmän ja muiden luottamushenkilöiden vaikuttamaan lainsäädännön ja hallinnon uudistamiseen tämän totuttamiseksi. Tavoitteena tulee olla se, että julkinen terveydenhoito on julkista ja yksityinen lääkäritoiminta ja muu kaupallinen terveydenhoito selkeästi yksityistä. Samalla uudistuksella saadaan lisää voimavaroja kuntien ja valtion vastuulla olevien terveyspalvelujen tuottamiseen riittävästi niin, että jonotusta ei esiinny muuta kuin lääketieteellisistä syistä sairauden erikoispiirteiden vuoksi.

Löydät tämän aloitteen aloitekirjasta sivulta 121

88 Perusterveydenhuollon lääkäripulan ratkaiseminen

Helsingin Sosialidemokraattinen Kilta ry:n aloite

Suomessa vallitsee rakenteellinen lääkäripula.  Lääkäreitä on enemmän kuin koskaan aikaisemmin, mutta ei-kiireellisen vaivan vuoksi terveyskeskuslääkärille joutuu jonottamaan yli kuukauden.  Lääkäreiden määrä sairaaloissa ja yksityisellä sektorilla on lisääntynyt nopeasti verrattuna terveyskeskuksiin. Monissa terveyskeskuksissa virat voivat olla jopa täynnä, mutta virkapohja on silti liian pieni taatakseen sujuvat palvelut.

Lääkäripula tai liian tiukka virkamitoitus on terveyskeskusten ongelmien ydin. Jono lääkärille riippuu suoraan saatavilla olevien aikojen määrästä ja aikojen määrä puolestaan paikalla olevista lääkäreistä. Myös muilla tekijöillä kuten työn organisoinnilla ja johtamisella on tärkeä vaikutus. Lääkäreille tehdyissä kyselyissä on tiedusteltu, minkä he näkevät suurimpana ongelmana terveyskeskuksissa. Kaksi tärkeintä tekijää ovat oman työn hallinnan puute ja resurssipula.

Terveyskeskuslääkäri on yksin vastuussa potilaastaan. Vastuu on raskas, sillä lääkärillä on täydellinen autonomia diagnoosin asettamisen ja hoidon määräämisen suhteen. Kunnallinen jäykkä viranhaltijamalli sopii huonosti yhteen tällaisen vapauden ja vastuun kanssa. Se passivoi lääkärin ja potilaan. Omalääkärijärjestelmä on useimmissa kunnissa hylätty, koska sekin sopii huonosti yhteen viranhaltijamallin kanssa. Potilas käykin nykyään aina eri lääkärillä, jolloin hoidon kokonaisuus kärsii.

Nykyinen virkasuhde karkottaa monia yleislääkäreitä pois terveyskeskuksista. He valitsevat työpaikakseen monesti yksityisen työterveyshuollon tai yksityisvastaanoton, jossa toimivat yksityisinä ammatinharjoittajina. Lääkärit kokevat siellä saavansa hoitaa potilasta paremmin ja hallitsevansa työtänsä.

Siksi osana sosiaali- ja terveyspalvelujen laajaa uudistushanketta on tärkeää uudistaa tapa, jolla lääkäreiden työpanos hankitaan. Nopeasti vaikuttava vaihtoehto olisi mahdollistaa lääkäreille yksityisenä ammatinharjoittajana toimiminen terveyskeskuksissa. Potilat voisivat silloin valita oman yleislääkärinsä, jolla yleensä kävisivät, ja palkkio lääkärille maksettaisiin tehdyn työn määrän ja laadun mukaan. Tavoitteelliset lääkärin palkkiokustannukset tulisi asettaa noin nykyisen terveyskeskuslääkärin keskipalkan tasolle. Kunnan tehtävä olisi luonnollisesti varmistaa, että hoito on riittävän laadukasta.

Helsingin Sosialidemokraattinen Kilta ry esittää, että

SDP aloittaa uuden terveyspoliittisen ohjelman valmistelun ja osana tätä ottaa tavoitteekseen mahdollistaa lääkäreille kunnallisissa terveyskeskuksissa itsenäisenä ammatinharjoittajana toimimisen.

Löydät tämän aloitteen aloitekirjasta sivulta 122

89 Yksityisten terveyspalveluyritysten toiminnan sääteleminen

Helsingin Sosialidemokraattinen Kilta ry:n aloite

Terveyskeskusten rekrytointiongelmat ovat synnyttäneet Suomeen uuden elinkeinon: yksityiset terveyspalveluyritykset eli tuttavallisemmin ”keikkalääkärifirmat”. Ne myyvät kunnalle suuren rekrytointikoneiston kautta hankittua työvoimaa, joka ei todennäköisesti muuten löytäisi tietään kyseiseen kuntaan.

On tärkeää hahmottaa, että nämä yritykset eivät ole perusterveydenhuollon ongelmien syy vaan seuraus. Yritysten veloittamat usein hyvin kalliit hinnat ja epäsuotuisat sopimusehdot vievät kuitenkin vääjäämättä siihen, että tiukka kuntatalous joutuu entistäkin ahtaammalle. Kun yritykset pääsevät hallitsevaan markkina-asemaan tietyllä alueella, ne voivat käytännössä pyytää kunnilta moninkertaisesti enemmän kuin työntekijän palkkaaminen tosiasiassa maksaa.

Kuntien heikko kohta keikkafirmojen kanssa neuvoteltaessa on yleensä huono kilpailuttamisosaaminen ja huono ostamisen osaaminen. Vaikka toimitettu henkilökunta ei vastaisi odotuksia tai sitä olisi epäsäännöllisesti saatavilla, voi sopimuksesta olla vaikea päästä eroon kesken sopimuskauden. Sopimuksissa on usein myös ns. karenssiaikapykäliä, jotka estävät kuntaa rekrytoimasta myöhemmin itse yrityksen toimittamaa työntekijää. Myös työntekijän sopimuksissa voi olla karenssipykäliä ja pitkiäkin määräaikaisuuksia, joista ei pääse eroon kesken sopimuskauden, vaikka kunta houkuttaisikin enemmän työnantajana. Nämä ehdot ovat erityisen yleisiä ulkomailta tulevien lääkäreiden sopimuksissa.  Hoivapalveluita ostaessaan kunnat eivät aina osaa täsmällisesti määritellä mitä sopimukseen sisältyy ja silloin jokin olennainen palvelu voi jäädä uupumaan potilaalta.

Keikkafirmoja on mahdotonta kieltää lailla, eikä palvelun hinnoitteluunkaan on helppo puuttua. Kuntien neuvotteluasemaa suhteessa keikkafirmoihin sen on mahdollista parantaa ottamalla käyttöön valtakunnallinen sopimuspohja, jonka sosiaali- ja terveysministeriö voisi laatia. Sopimuksen pääehdot olisivat samat kaikille Suomen kunnille ja terveyspalveluyrityksillä olisi mahdollisuus vain ottaa tai jättää kyseinen sopimus. Siinä voitaisiin kieltää karenssiaikojen käyttö ja rekrytointikiellot ja rajoittaa pitkissä määräaikaisissa työsuhteissa olevien käyttöä työvoimana. Tämä estäisi keikkafirmoja kilpailuttamasta kuntia keskenään.

Yhteinen säädelty sopimus mahdollistaisi myös työvoiman siirtymisen kunnan palvelukseen suoraan terveyspalveluyrityksen palkkalistoilta. Terveyspalveluyritykset siten ikään kuin valjastettaisiin sopimusehtoja tiukentamalla rekrytoimaan kunnille työvoimaa. Lisäksi monimutkaisempia palveluita ostettaessa sopimuksen yksityiskohdista ja juridisesta aukottomuudesta voitaisiin huolehtia valtakunnallisesti ja estää vajanaisilla palveluilla rahastaminen ja hoidon laadussa säästäminen. Kuntien välisen alueellisen yhteistyön puitteissa voitaisiin myös harkita kuntien keskenään sopimia hintakattoja tietyille palveluille. Jos yhtään katon alittavaa tarjousta ei saada, kunta ei voi solmia sopimusta yrityksen kanssa. Tämä asettaisi alueen kunnat tasa-arvoiseen asemaan.

Helsingin Sosialidemokraattinen Kilta ry esittää, että

SDP toimii aloitteellisesti hankintalain täydentämiseksi siten, että terveyden- ja sairaanhuollon palveluita ostaessaan kunnat velvoitetaan käyttämään pääehdoiltaan yhtenäistä, valtakunnallista sopimuspohjaa. Lisäksi SDP:n pyrkii edistämään kuntien välistä alueellista yhteistyötä näiden ostaessa palveluita yksityisiltä palveluntuottajilta.

Löydät tämän aloitteen aloitekirjasta sivulta 123

90 Kurjistamispolitiikasta tasa-arvon rakentamiseen

Globaalisosialidemokraatit GSD ry:n aloite

Vuoden 2008 jälkeen olemme eläneet jatkuvaa kriisiaikaa. Talouskriisin, finanssikriisin ja ruokakriisin oheen on räjähtänyt terveyskriisi, sillä talouskriisiin on vastattu julkisten menojen – mukaan lukien terveysmenot – leikkauksiin. Molemmat yleisesti käytetyt menetelmät eli julkisten menojen leikkaaminen ja kansalaisten maksujen korottaminen ovat johtaneet samaan: yleisen terveystilanteen heikkenemiseen samalla kun terveyshoidon piiriin pääsy on vaikeutunut. Useat kansainväliset lääketieteelliset tutkimukset listaavat suoria vaikutuksia, etunenässä arvostettu The Lancet. Esimerkiksi Kreikassa, Espanjassa ja Portugalissa itsemurhien ja infektiosairauksien määrä on kasvanut eurokriisin myötä samalla kun budjettileikkaukset ovat vaikeuttaneet terveydenhoidon piiriin pääsyä. Näistä esimerkiksi Kreikassa terveysministeriö raportoi jopa 40 % kasvun itsemurhissa tammikuusta toukokuuhun 2011 verrattuna vastaavaan jaksoon vuonna 2010. Vuosien 2006 ja 2011 välillä kansalaisten oma käsitys terveydentilastaan heikkeni ja yhä harvempi sai hoitoa tarvitessaan – samaan aikaan terveysmenoja leikattiin 40 %, mikä aiheutti henkilöstö-, väline ja lääkevajetta. Myös lapsikuolleisuus kasvoi niinkin paljon kuin 32 % vuosien 2008 ja 2010 välillä. Malaria palasi maahan. Vielä vuosien 2007 ja 2010 välillä HIV-tapauksia ilmeni vuosittain kymmenkunta, mutta jo vuonna 2011 peräti kolmatta sataa; vuonna 2012 vielä enemmän. Mielenterveys- ja päihdeongelmat ovat lisääntyneet räjähdysmäisesti.

Vastuu tästä epäinhimillisestä kehityksestä on kaikilla, jotka ovat pakottaneet nämä maat leikkaamaan julkista sektoriaan ja siten estämään terveydenhoidon saannin. Julkisen terveydenhoidon kysyntä on kasvanut, koska yhä harvemmalla on varaa yksityiseen hoitoon – samaan aikaan terveydenhoitoa kuitenkin nimenomaan yksityistetään. Myös Suomi on mukana eurorintamassa, joka edellyttää näiltä mailta säästöjä vastineeksi antamistaan lainoista. Samaan aikaan talousuutiset kertovat, että Suomi tekee itse asiassa lainoillaan voittoa – nekin varat ovat kohdemaista pois. Lääketieteelliset tutkimukset kertovat, mitä se lopulta merkitsee.

Globaalisosialidemokraatit GSD ry esittää, että

SDP vaatii Suomea ja euroalueen muita maita lopettamaan terveydenhoidon leikkausvaatimukset ja vaikuttamaan siihen, että jokaisella kansalaisella on mahdollisuus terveydenhoitoon ja inhimilliseen elämään.

Löydät tämän aloitteen aloitekirjasta sivulta 124

91 Yhtenäiset julkisesti rahoitetut terveyspalvelut kaikille

Nuorsosialidemokraatit NUS ry:n aloite

Tällä hetkellä julkisesti rahoitettuja sairaanhoitopalveluita tuottaa Suomessa pääosin neljä eri järjestelmää: kunnallinen terveydenhuolto, työterveyshuolto, sairausvakuutuksen tukema yksityinen terveydenhuolto ja Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiö. Näiden päällekkäisten palvelujärjestelmien ylläpito ei ole taloudellisesti eikä toiminnallisesti tehokasta ja johtaa palveluiden sirpaloitumiseen. Lähitulevaisuudessa rajanveto näiden järjestelmien välillä tulee entisestään hämärtymään, kun kunnallisessa terveydenhuollossa siirrytään yhä enemmän ostamaan palveluita yksityisiltä palveluntuottajilta ja yksityisten palveluntuottajien toiminta sairausvakuutuksen subventoimana mahdollistetaan kunnallisen järjestelmän sairaaloissa.

Tehottomuuden lisäksi vielä keskeisempi ongelma sosialidemokratian näkökulmasta on se, että järjestelmien sekamelska asettaa kansalaiset eriarvoiseen asemaan palveluiden saatavuuden osalta. Riippuen yhteiskunnallisesta asemasta kansalaisilla on erilaiset mahdollisuudet noukkia näistä järjestelmistä parhaat palvelut, köyhimmillä työelämän ulkopuolella olevilla kansalaisilla valinnanvaraa ei juuri ole. Jonojen ohittaminen onnistuu paksummalla lompakolla, vieläpä samalla julkisesti tuettuna. Alhaisin potilaan maksuosuus on työterveydenhuollossa, joka ei kuitenkaan ole köyhimmän väestönosan saavutettavissa. Tilanne on hiljalleen kärjistynyt kunnallisen perusterveydenhuollon rapautuessa ja työterveyshuollon sairaanhoitopalveluiden vahvistuessa.

Osittain näiden seikkojen takia sairaanhoitopalveluiden käyttö jakaantuu Suomessa rikkaita suosivasti. Esimerkiksi avohoidon lääkärikäynnit jakaantuvat rikkaita suosivasti Suomessa enemmän kuin OECD maissa keskimäärin, itse asiassa olemme selvityksien mukaan epätasa-arvoisuuden kärjessä yhdessä Yhdysvaltojen kanssa.

Useimmissa Euroopan maiden terveydenhuollossa (kuten esimerkiksi Ruotsissa, Tanskassa ja Norjassa) noudatetaan universalismin periaatetta ja niissä on yksi julkisesta rahoitettu kaikkia väestöryhmiä palveleva sairaanhoitojärjestelmä. Tähän tulisi Suomessakin pyrkiä. Sen sijaan ehkäisevässä toiminnassa voivat toisistaan irralliset järjestelmät olla perusteltuja (kuten esimerkiksi työterveyshuollon työperäisiä sairauksia ehkäisevät toiminnot).

Nuorsosialidemokraatit NUS ry esittää, että

SDP asettaa sairauksien hoitoon liittyvien terveyspalvelujen kehittämisen keskipitkän aikavälin tavoitteeksi julkisen rahoituksen kanavoimisen yhtenäiselle ja laadukkaalle kansalliselle palvelujärjestelmälle, johon kaikilla kansalaisilla on yhdenvertainen pääsy. Julkisesti tuetut sairaanhoitopalvelut tulee jakaantua tarpeen, ei tulojen tai varallisuuden mukaan.

Löydät tämän aloitteen aloitekirjasta sivulta 124

  • Tammikuu 2017

    SDP on noudattanut päätöksessä mainittuja terveyspolitiikan tukijalkoja ja pitänyt ne tavoitteinaan niin hallitustyössä kuin oppositiossa ollessaankin.

     

    1) Sipilän hallitus on linjannut, että jatkossa yksityiset terveydenhuollon palvelun-tuottajat tulevat kilpailemaan samalle viivalle julkisen tuotannon kanssa mikä edellyttää myös julkisen tuotannon pakkoyhtiöittämistä. Lisäksi hallitus pyrkii saamaan uudistuksella aikaan kolmen miljardin euron säästön vuoden 2029 tasosta. Hallituksen esitykset tulevat saattamaan julkisen sosiaali- ja terveyspalvelutuotannon resurssit ja toimintaedellytykset hyvin epävarmalle pohjalle.

     

    2, 3, 4 ja 8) Vahvat sote-alueet, tiivis integraatio, selkeä rahoitusjärjestelmä ja asiakas/potilaslähtöisyys olivat SDP:n keskeisiä tavoitteita sote-uudistuksessa. Näitä pyrittiin myös toteuttamaan, kun uudistus oli keväällä 2015 parlamentaarisessa valmistelussa. Esillä oli yksitasoinen kuntayhtymämalli, jossa sote-alueita olisi ollut enintään 19. Esitys kuitenkin kaatui perustuslakivaliokunnan lausuntoon. Eduskunta-vaalien 2015 jälkeen sote-uudistusta on valmisteltu pelkästään hallituksen toimesta. Tällä hetkellä hallituksen esitys ei näyttäisi toteuttavan em. tavoitteita.

     

    5) Terveydenhuollon henkilöstön riittävyyden ja osaamisen turvaaminen oli myös SDP:n tavoitteena sote-uudistuksen valmistelussa. Peruspalveluministeri Susanna Huovinen asetti keväällä 2015 erikoislääkäri- ja erikoishammaslääkärikoulutuksen sekä yleislääketieteen erityiskoulutuksen koordinaatiojaoston tehtävänään mm. arvioida kansallisia erikoislääkärikoulutuksen tarpeita ja tehdä aloitteita koulutuksen kehittämiseksi.

     

    Sosiaali- ja terveydenhuollon alan koulutusmäärät riittänevät kattamaan työvoiman kysynnän ainakin 2030-luvulle saakka, huolimatta kasvavasta palvelujen kysynnästä ja nykyisen henkilöstön melko suuresta poistumasta. Julkisen terveydenhuollon työympäristöön ja sen vetovoimaisuuteen on kuitenkin suuri vaikutus mm. tekeillä olevalla sote-uudistuksella. Vaikuttaa siltä, että mm. koulutuksen ja tutkimuksen rooli on unohdettu sote-uudistuksen valmistelussa.

     

    6) Hallituksessa ollessaan SDP piti tästä tavoitteesta kiinni. Sipilän hallitus on kuitenkin aloittanut normien purkamisen muun muassa vanhuspalvelulaissa ja vammaisten palveluissa, minkä voi olettaa johtavan palvelutason ja kansalaisten yhdenvertaisuuden heikentymiseen. Samoin hallituksen päätös korottaa sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuja lähes 30 prosentilla heikentää palvelujen yhdenvertaista saatavuutta. SDP on vastustanut näitä toimenpiteitä.

     

    7) SDP on oppositiossa ollessaan kiinnittänyt vakavaa huomiota hallituksen yhteiskuntapoliittisiin toimiin, joilla se heikentää pienituloisten ja huono-osaisten asemaa ja lisää eriarvoisuutta sekä vuoden 2016 että 2017 budjeteissa. Toimiin kuuluu mm. kansaneläkeindeksiin sidottujen etuuksien leikkaaminen, työttömyyskorvausten heikennys, lääke- ja matkakorvausten omavastuiden kasvattaminen, kakkostyypin diabetes-lääkkeiden korvausten heikentäminen, Kelan ruokavaliokorvauksen ja AURA-kuntoutuksen lakkauttaminen sekä sote-asiakasmaksujen korotukset. SDP on esittänyt sekä valtion talousarvioiden käsittelyssä, että omissa vaihtoehtobudjeteissaan näiden leikkausten perumista. Samoin SDP on esittänyt monia työllistymistä parantavia toimia sekä mm. lisäinvestointeja homekoulujen ja -päiväkotien korjauksiin.


Kommentoi

Tietosuoja