Muutoshaaste 6: Rakennemuutos ja kaupungistuminen

Kaupungistuminen on globaali ilmiö, joka on kiihtynyt viime vuosikymmenten aikana. Suomen lähihistoria on suuren yhdyskunta- ja elinkeinorakenteen muutoksen historiaa. Vain muutamat eteläisimmät alueet ja niiden kasvukeskukset ovat onnistuneet kasvattamaan työpaikkojen määrää. Työ- ja opiskelupaikat lisäävät kaupunkiseutujen houkuttelevuutta. Samalla iso osa Suomesta uhkaa jäädä muuttovirrassa tappiolle. Siksi alueelliseen eriarvoisuuteen on kiinnitettävä huomiota ja edistettävä kestävää aluekehitystä.

Elinkeinorakenteen muutos alkutuotannosta korkean teknologian työpaikkoihin on nostanut työn tuottavuutta. Digitalisaatio jatkaa samaa murrosta. Nämä korkeamman tuottavuuden työpaikat keskittyvät kasvaviin kaupunkeihin. Sama kehitys näkyy matalammin palkattujen palvelualojen työtehtävien osalta. Kaupungistumisen virrassa myös muut eri alueiden väliset sekä sisäiset erot kasvavat. Esimerkiksi yhä useamman alueen huoltosuhde muuttuu radikaalisti. Ennusteiden mukaan vuonna 2040 joka kolmannessa Suomen kunnassa on enemmän lapsia ja eläkeläisiä kuin työikäisiä.

Nopean kaupungistumisen haasteet näkyvät muuttoliikkeen molemmissa päissä. Yhdellä neliökilometrillä Helsingissä asuu enemmän ihmisiä kuin valtaosassa Suomen kuntia. Kasvavissa kaupungeissa asumisen kustannukset nousevat ja lisäksi lisääntyvä väkimäärä aiheuttaa haasteita kuntien maankäytölle ja julkisten palveluiden kehittämiselle. Samalla työvoiman tarjonta lisääntyy kysyntää nopeammin. Muuttotappioalueet puolestaan kärsivät työikäisen väestön puutteesta. Näin verotulot pienenevät, mikä vaikeuttaa julkisten palvelujen tarjontaa. Muuttotappio aiheuttaa myös haasteita asuntomarkkinoiden toimivuudelle, mikä hidastaa asunnon omistavien poismuuttoa, vaikka työllisyysnäkymät alueella olisivat huonot.

Samalla kun Suomi panostaa kasvukeskusten kehittämiseen ja lisää niissä asuntotuotantoa, myös alueelliseen eriarvoisuuteen on kiinnitettävä huomiota. Suomi tarvitsee tasapainoista ja kestävää aluekehitystä. Julkisella vallalla on vastuu koko Suomesta. Parhaimmillaan julkiset toimet mahdollistavat työvoiman liikkumisen, kaupungistumisen ja tasapainoisen aluekehityksen terveellä tavalla.

Kaupunki- ja aluekehityksen osana Suomen on pidettävä huolta infrastruktuurin kehittämisestä. Alueiden elinvoimaisuuden tärkeänä tekijänä on se, millaisten liikenneyhteyksien varaan ne rakentuvat. Suomen maantie- ja raideverkostoon kohdistuu merkittävä korjaustarve jo nyt ja tämä tarve kasvaa tulevina vuosikymmeninä. Suhteessa kaupankäyntiin Suomi on kuin saari. Iso osa viennistä ja tuonnista tapahtuu meriteitse, kun muut pohjoismaat kytkeytyvät raide- ja maantieliikenteen kautta osaksi tiivistyvää Keski-Eurooppaa ja silkkitien jatkeeksi.

”SDP edistää rakentavaa kaupungistumista ja tasapainoista aluekehitystä, joka tarjoaa niin kaupungeille, niiden lähiseuduille ja muillekin alueille menestymisen mahdollisuuksia”

Visio: Vuonna 2030 pitkäjänteisellä elinkeinopolitiikalla on onnistuttu rakentamaan kasvua ja koko Suomen elinvoimaisuus on vahvistunut. Eri alueiden välisestä vastakkainasettelusta on siirrytty toimivaan yhteistyöhön.

6.1. Elinkeino ja elinvoima

Elinkeinopolitiikka

Onnistunut elinkeinopolitiikka rakentuu useista elementeistä. Suomen on oltava maa, joka ei kilpaile matalilla palkoilla vaan korkeatasoisella osaamisella ja laadulla. Tavoitteena on taloudellista toimeliaisuutta lisäävä, korkeaan osaamiseen ja pitkälle jalostettuihin tuotteisiin pohjautuva teknologiavetoinen sekä suomalaisia ratkaisuja tuottava energia-, teollisuus-, ilmasto- ja innovaatiopolitiikka, joka tukee suomalaisen elinkeinoelämän kansainvälistä kilpailukykyä, menestymistä ja uudistumista. Suomen on oltava rakentava ja aktiivinen toimija eurooppalaisen elinkeinopolitiikan edistäjänä.  

Suomen elinvoimaisuutta vahvistetaan eri toimijoiden yhteistyöllä. Julkisen sektorin on käytävä säännöllistä ja avointa vuoropuhelua elinkeinoelämän kanssa. Kasvukeskusten, seutukaupunkien ja maaseudun yhteistyön on perustuttava erilaisten alueiden tunnustettuihin vahvuuksiin ja strategisiin valintoihin. 

Julkinen sektori hankkii tavaroita ja palveluita useilla kymmenillä miljardeilla euroilla vuosittain. Laadukkailla ja innovatiivisilla hankinnoilla on mahdollista luoda kansalaisille parempia palveluita, kuten terveellisempiä päiväkoti- ja koulutiloja sekä toimivampaa julkista liikennettä. Lisäksi sosiaali- ja terveyspalveluissa rohkeilla ja vastuullisilla hankinnoilla pystytään osaltaan tarjoamaan parempia palveluita kansalaisille sekä hillitsemään kustannusten kasvua. Julkisten hankintayksiköiden on osattava hyödyntää monipuolisesti hankintalainsäädännön mahdollisuuksia tarjoten mahdollisuuksia kotimaiselle elinkeinoelämälle. Vuorovaikutus erilaisten palveluntarjoajien kanssa on oltava johdonmukaista ja yhteistyötä korostavaa. Valtion on myös kehitettävä johdonmukaisesti hankintaosaamista kaikilla julkisen hallinnon tasoilla. 

Elinvoimaa on rakennettava toiminnallisten kokonaisuuksien pohjalle. Yhteisenä tavoitteena on luoda yrityksille ja yhteisöille sekä asiakkaille ja kansalaisille toimiva ja sujuva toimintaympäristö, jossa erilaistuminen ja erikoistuminen ovat keinoja menestyä. Panostukset tutkimukseen ja tuotekehitykseen, teollisuuteen, palveluelinkeinoihin ja työntekijöiden osaamiseen pitävät huolen siitä, että Suomessa riittää korkean tuottavuuden työpaikkoja. 

Elinkeinoelämälle hyvän toimintaympäristön kulmakiviä ovat vakaa ja ennustettava yhteiskunta, jossa ei esiinny korruptiota ja jonka toimintaprosessit ovat avoimia ja nopeita. Suomen on houkuteltava vahvuuksillaan entistä enemmän myös kansainvälisiä yrityksiä tuomaan ja perustamaan toimintojaan tänne. Lisääntyvä taloudellinen aktiviteetti ja kansainvälinen kanssakäyminen tukee kotimaisen elinkeinorakenteen monipuolistumista. 

2030-luvulla Suomen on oltava houkutteleva investointien kohde. Tähän päästään kestävää kehitystä, oikeudenmukaisuutta ja menestystä arvostavan toimintaympäristön kehittämisellä. Suomen on toteutettava kestävää ja kunnianhimoista energia- ja ilmastopolitiikkaa aktiivisen teollisuuspolitiikan osana huolehtien suomalaisen teollisuuden toimintaedellytyksistä ja kilpailukyvystä. Valtion on omalta osaltaan tuettava teollisuuden prosessien kehittämistä päästöttömäksi. Suomen on oltava maailman johtava maa luonnonvarojen tehokkaassa hyödyntämisessä. 

Yhteiskunnan on mahdollistettava yrityksien ja yrittäjien kannattava toiminta sekä menestys yhdessä demokraattisesti sovitun sääntelyn pohjalta. Sääntelyn tulee huolehtia kansainvälisesti kilpailukykyisistä ja oikeudenmukaisista toimintaedellytyksistä, kestävästä kehityksestä ja toimivista markkinoista. 

Avoin ja reiluin pelisäännöin markkinoilla tapahtuva kilpailu on paras tapa tulevaisuudessakin ratkaista, mitkä yritykset menestyvät. Poliittisilla ratkaisuilla on luotava mahdollisuudet terveelle kilpailulle ja uuden yritystoiminnan syntymiselle.  

Tulevaisuudessakin valtion on oltava mahdollista osallistua ajoittain suoraan talouden toimintaan keskeisillä toimialoilla esimerkiksi tukemalla uuden toimialan syntymistä tai vaikkapa luomalla ilmastonmuutoksen hillitsemisestä liiketoimintaa. Valtion osaomistus keskeisissä yrityksissä tuo vakautta suomalaiseen yrityskenttään. Valtion on osoitettava johtajuutta ja vastuullisuutta käyttämällä osa valtionyhtiöiden osinkotuotosta tuotannollisiin investointeihin kotimaassa.  

Teollisuus ja palvelut kasvavat käsi kädessä 

Politiikalla on huolehdittava siitä, että monipuolinen teollisuus on 2030-luvullakin yksi Suomen kivijaloista. Tavoitteena on, että Suomi tunnetaan maana, jossa tuotanto kasvaa samaan aikaan, kun raaka-aineiden kulutus vähenee ja ilmastovaikutukset poistuvat. Samalla teollisuuden jalostusastetta pyritään selvästi nostamaan ja palveluista kasvattamaan tärkeä osa-alue teollisuuden rinnalle. Molempia osa-alueita on kehitettävä siten, että ne pystyvät toimimaan rinnakkain kasvua ja kehittymistä tukien. Tulevaisuudessa palveluviennin merkitys kasvaa tavaraviennin rinnalla. Tavoitteena on, että suomalaiset toimijat ovat vuonna 2030 nykyistä merkittävämpiä tekijöitä myös kuluttajamarkkinoilla. 

Suomen teollisuus- ja palvelusektoreiden globaalia kädenjälkeä voidaan kasvattaa aktiivisella elinkeinopolitiikalla. Tavoitteena on luoda uusia tuotteita ja palveluita, joiden avulla uusiutumattomien raaka-aineiden käyttöä on onnistuttu globaalisti vähentämään. 

Yhteiskunnan vakaus, korkea osaamistaso ja infrastruktuurin toimivuus ovat keskeisiä tekijöitä elinvoimaisen talouden ylläpitämiseksi. Tiestön hyvä kunto, toimivat rautatiet ja laivaväylät sekä nykyaikaiset lentokentät pitävät huolen siitä, että logistiikkakustannukset pysyvät kansainvälisesti kilpailukykyisinä. Saastuttamattomien raaka-aineiden ja päästöttömän energian hyvä saatavuus ja kohtuullinen hinta takaavat sen, että teollisuuden toimintakyky ja kehittymisen edellytykset on turvattu myös jatkossa. Suomesta on mahdollista tulla kansainvälisen tietoliikenteen solmukohta, joka luo pohjaa digitaalisen liiketoiminnan kehittämiselle Suomessa. Maailman korkeatasoisin tietoturva on keskeinen osa toimivaa infraa ja sen rooli korostuu kaikilla yhteiskunnan eri osa-alueilla. 

Digitalisaatio yleistyy ja arkipäiväistyy yrityksissä ja julkisella sektorilla. Samalla digitaalisten alustojen ja niiden tarjoamien kansainvälisten markkinoiden painoarvo kasvaa. Tavoitteena on, että tulevaisuudessa ne ovat sekä tietoturvan että toimintavarmuuden näkökulmasta luonteva toimintaympäristö myös suomalaisille toimijoille. Ohjelmistojen, alustojen ja kerätyn datan immateriaalioikeuksiin, yksilönsuojaan ja yrityssalaisuuksiin liittyvät lait pitää luoda siten, että digitalisaatio synnyttää Suomeen liiketoimintaa, työpaikkoja ja verotuloja.  

Uutta kasvua on onnistuttu luomaan monin keinoin 

Tulevaisuudessa yritystukien pitää perustua vaikuttavuusarvioihin ja niiden on oltava pääsääntöisesti määräaikaisia. Yritystukien on uudistettava ja monipuolistettava elinkeinorakennetta sekä tuettava valtion näkökulmasta strategisia tavoitteita. 

Palveluliiketoiminnan ja kuluttajaliiketoiminnan erityispiirteet on huomioitava TKI-toiminnassa muun muassa tunnistamalla aineettoman omaisuuden investoinnit. Valtion on tuettava kansainvälisille markkinoille suuntautuvien vientiyritysten kasvua toimimalla aktiivisesti mahdollistajana ja tarvittaessa myös yritysten yhteen kokoavana alustana kansainvälisillä markkinoilla. 

Yritystoiminnan aloittaminen, yrityksen kasvu sekä mahdollinen omistajanvaihdos tai yrityskauppa on nähtävä yrityksen luonnollisena elinkaarena ja osana elinvoiman säilymistä sekä rakentumista. Yhteiskunnan on varmistettava, että tarjolla on tarkoituksenmukaisia palveluja koko yrityksen elinkaarelle.  Kasvuyritysten tuen on muodostettava eheä ketju alkuvaiheen pilotoinneista tuotekehityksen kautta kansainvälistymiseen. Näin Suomeen syntyy uudenlaisia menestystarinoita.  

Elinkeinoelämän investointeja toteutetaan myös perinteisten omistusmuotojen avulla, kuten osuuskuntien ja rahastojen kautta.  Suomeen on kehitettävä myös uusia rahoituksen muotoja ja rahoitusinstrumentteja ratkomaan kasvuyritysten kiivaan kasvuvaiheen rahoituksen pullonkauloja. Näin mahdollistetaan uusien teollisuus- ja palveluyritysten nousu ja kasvu suureksi yritykseksi. Samalla niihin syntyy kotimaista omistajuutta. 

Tavoitteitamme

  • Suomen on oltava maa, joka ei kilpaile matalilla palkoilla vaan korkeatasoisella osaamisella ja laadulla
  • Tavoitteena on taloudellista toimeliaisuutta lisäävä, korkeaan osaamiseen ja pitkälle jalostettuihin tuotteisiin pohjautuva teknologiavetoinen sekä suomalaisia ratkaisuja tuottava energia-, teollisuus-, ilmasto- ja innovaatiopolitiikka, joka tukee suomalaisen elinkeinoelämän kansainvälistä kilpailukykyä, menestymistä ja uudistumista
  • Yhteiskunnan on mahdollistettava yrityksien ja yrittäjien kannattava toiminta sekä menestys yhdessä demokraattisesti sovitun sääntelyn pohjalta
  • Tulevaisuudessa yritystukien pitää perustua vaikuttavuusarvioihin ja niiden on oltava pääsääntöisesti määräaikaisia. Yritystukien on uudistettava ja monipuolistettava elinkeinorakennetta sekä tuettava valtion näkökulmasta strategisia tavoitteita

6.2. Kunnat ja alueet

Kaikkien kuntien elinvoimasta on huolehdittava 

Kuntien tehtävä on luoda hyvän elämän edellytykset ja mahdollistaa ihmisten sujuva arki. Suomessa on huolehdittava siitä, että kunnat pystyvät huolehtimaan asukkaidensa hyvinvoinnista, lähidemokratian toteuttamisesta, palvelujen järjestämisestä ja elinvoiman edistämisestä. Kuntien, maakuntien ja valtion välille on saatava aluerajat ylittävää tavoitteellista yhteistyötä ja sopimustoimintaa, joilla taataan hyvät peruspalvelut kaikille sekä tunnistetaan alueiden erityispiirteet niiden elinvoiman tukemisessa.

Kuntien rooli on keskeinen palveluissa, joita ihmiset käyttävät päivittäin, kuten lasten päivähoito, kulttuuri, liikunta ja tekniset palvelut. Kuntien on oltava riittävän vahvoja suoriutuakseen tehtävistään. Kuntien keskeisimmän tulorahoituksen on tultava kunnan omasta verorahoituksesta. Kuntien oman verorahoituksen lisäksi kuntia on tuettava selkeällä valtionosuusjärjestelmällä niin, että kansalaisten peruspalvelut pystytään turvaamaan ja kunnat säilyvät elinvoimaisina kaikkialla Suomessa. Valtion eri hankerahoituksella tapahtuvan palveluiden kehittämisen sijaan on panostettava kuntien perusrahoituksen riittävyyteen. 

Kuntien taloudellisen tilanteen parantamiseksi on myös tehtävä toimenpiteitä, joilla julkisten palveluiden tuottavuutta voidaan parantaa ja eri palveluiden kustannusten nousupainetta voidaan tasata. Valtion on huolehdittava siitä, että kuntia koskevat velvoitteet ovat tarkoituksenmukaisia ja niiden hoitamiseen osoitetaan riittävät resurssit.

Kuntien vastuuta työllisyydenhoidossa on lisättävä. Tämä edellyttää monialaista toteutusmallia, jossa tärkeällä sijalla erityisesti pitkäaikaistyöttömyyden torjunnassa on saumaton yhteistyö sosiaali- ja terveystoimen kanssa. Kuntien on myös edistettävä nuorten työelämään kiinnittymistä aktiivisemmin.  

Yhdyskuntarakenteen kehittämisen painopisteenä ovat segregaation estäminen, lähidemokratian kehittäminen, ihmisten liikkumisen helpottaminen, täydennysrakentaminen, viihtyisyys ja turvallisuus. Hyvien liikenneyhteyksien ja riittävän kohtuuhintaisen asuntotuotannon lisäksi datayhteyksien on toimittava kaikkialla.

Kaupungit elinvoiman lähteinä 

Suomen kasvu nojaa kaupunkeihin ja kaupunkikeskuksiin, joilla on kyky kasvaa ja synnyttää innovaatioita sekä kehittää yhä parempaa elinvoimaa. Kasvukeskukset toimivat kasvun moottoreina, ja niiden menestys luo hyvinvointia myös harvaan asutuille alueille. Hyötyäkseen kaupungistumisesta täysimääräisesti Suomi tarvitsee erillisiä kaupunkipolitiikkaa tukevia päätöksiä. 

Kaupunkipoliittisen päätöksenteon on huomioitava kaupunkien ja alueiden erilaiset lähtökohdat, tarpeet ja haasteet monipuolisesti. Tavoitteemme on, että kaupunkipolitiikalla ehkäistään alueellista eriarvoistumiskehitystä, luodaan edellytyksiä kasvulle, huomioidaan kestävän kehityksen periaatteet, lisätään innovaatioita, parannetaan ihmisten vaikuttamismahdollisuuksia ja luodaan houkuttelevia elinympäristöjä. Pääkaupunkiseutu on strategisesti oma kokonaisuutensa. Metropolialueen kilpailukykyä suhteessa kansanvälisiin verrokkeihin on tuettava tarvittaessa erityisratkaisuilla.   

Kaupunkien menestys perustuu niiden kykyyn hallita laajoja kokonaisuuksia ja vahvoihin kumppanuuksiin muiden paikallisten toimijoiden, kuten korkeakoulujen ja elinkeinoelämän, kanssa. Kaupunkien laaja toimivalta ja tehtävät ovat osa maamme kilpailukyvyn perustaa. Monimutkaistuvassa ja kaupungistuvassa maailmassa yhteiskunnalliset ongelmat ratkaistaan ja palveluita kehitetään niin lähellä ihmistä kuin mahdollista. Valtakunnallisessa kaupunkipolitiikassa tarvitaan vahvaa ja tasavertaista kaupunkien, alueiden ja valtion välistä kumppanuutta ja suoraa vuoropuhelua.  

Elinvoimaiset kaupunkiseudut rakentuvat järkevän maankäytön, toimivan liikenteen ja erityisesti riittävän ja kohtuuhintaisen asuntotuotannon varaan. Näiden varaan rakentuu elämisen laatu, hyvä työllisyyspolitiikka ja yrittämisen edellytykset. Kunnat ja valtio ovat jatkossakin neuvotteluosapuolet MAL-sopimuksissa. Tavoitteemme on, että MAL-sopimukset solmitaan entistä sitovampina 12 vuodeksi, ja päätökset tehdään kuntalaisia kuullen. MAL-sopimuksen puitteissa tehdään myös vaikuttavaa ilmastopolitiikkaa. Kasvupalvelujen hoitaminen kuntien ja valtion välisenä yhteistyönä vakiinnutetaan niin, että kunnat vastaavat niistä palveluista, joissa sillä on paras osaaminen. Tiukoilla hallinnollisilla rajoituksilla ei tule estää järkevän työllistämispalvelun rakentamista. 

Itsehallinnolliset maakunnat 

Sosiaali- ja terveyspalvelut sekä pelastustoimen palvelut järjestetään tulevaisuudessa kuntia suuremmilla itsehallintoalueilla, joita kutsutaan maakunniksi. Maakunnissa päätöksentekijät valitaan suorilla vaaleilla. Demokratian ja eri alueiden edustuksellisuuden toteutuminen on tarvittaessa varmistettava vaalijärjestelmää uudistamalla. Maakunnilla on oltava kestävä rahoitusmalli, sisältäen verotusoikeuden. Näin turvataan maakuntien todellinen itsehallinto ja turvataan demokraattisesti valittujen päätöksentekijöiden mahdollisuudet vaikuttaa maakuntansa kehitykseen. Kestävällä rahoitusmallilla maakunnille on turvattava myös palveluiden järjestämisen lisäksi todellinen mahdollisuus laadukkaan oman palvelutuotannon ylläpitämiseen ja kehittämiseen.   

Kunnilla tulee jatkossakin olla vahva ja aktiivinen rooli hyvinvoinnin edistäjänä ja eri palveluiden tuottajana. Alueellisten erityispiirteiden huomioimiseksi maakunnilla on järkevää olla mahdollisuus hyödyntää toimivia kuntien tuottamia palveluita. Maakuntien tulee vastata ensi sijassa sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen palveluista ja niiden ohjauksesta sekä valvonnasta. Muista tehtävistä vastaavat jatkossakin lähtökohtaisesti kunnat ja valtio. 

Tavoitteitamme

  • Suomessa on huolehdittava siitä, että kunnat pystyvät huolehtimaan asukkaidensa hyvinvoinnista, lähidemokratian toteuttamisesta, palvelujen järjestämisestä ja elinvoiman edistämisestä
  • Kuntien taloudellisen tilanteen parantamiseksi on myös tehtävä toimenpiteitä, joilla julkisten palveluiden tuottavuutta voidaan parantaa ja eri palveluiden kustannusten nousupainetta voidaan tasata
  • Kuntien vastuuta työllisyydenhoidossa on lisättävä. Tämä edellyttää monialaista toteutusmallia, jossa tärkeällä sijalla erityisesti pitkäaikaistyöttömyyden torjunnassa on saumaton yhteistyö sosiaali- ja terveystoimen kanssa
  • Yhdyskuntarakenteen kehittämisen painopisteenä ovat segregaation estäminen, lähidemokratian kehittäminen, ihmisten liikkumisen helpottaminen, täydennysrakentaminen, viihtyisyys ja turvallisuus
  • Kaupunkipoliittisen päätöksenteon on huomioitava kaupunkien ja alueiden erilaiset lähtökohdat, tarpeet ja haasteet monipuolisesti
  • Maakuntien tulee vastata ensi sijassa sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen palveluista ja niiden ohjauksesta sekä valvonnasta. Muista tehtävistä vastaavat jatkossakin lähtökohtaisesti kunnat ja valtio

6.3. Liikenne

Suomen liikenneinfrastruktuurissa on paljon korjausvelkaa, joka on kertynyt vuosikymmenten aikana. Uusien liikennehankkeiden rakentamisen lisäksi on tärkeää olemassa olevien teiden, ratojen, sisävesiliikenteen ja meriväylien kunnossapito. Suomen neljä vuodenaikaa rasittavat erityisesti teitä ja ratoja.

Liikenne tuottaa noin viidenneksen Suomen CO2-päästöistä. Liikenteen päästöt tulee puolittaa vuoteen 2030 mennessä, jotta Suomi voi saavuttaa hiilineutraaliuden vuoteen 2035 mennessä. Tämä edellyttää kulkuvälineiden päästöjen merkittävää vähentämistä. Tavoitteen saavuttamiseksi tarvitaan toimenpiteitä, joilla fossiilisia polttoaineita korvataan, vähäpäästöisten kulkumuotojen kulkutapaosuutta lisätään sekä älykkäämpiä logistiikan kuljetusketjuja kehitetään. Samalla on pyrittävä muuttamaan ihmisten liikkumisen käyttäytymismalleja siellä missä se on mahdollista.

12-vuotinen valtakunnallinen liikennejärjestelmäsuunnitelma

Suomeen tulee laatia 12-vuotinen valtakunnallinen liikennejärjestelmäsuunnitelma, jossa parlamentaarisen työn pohjalta määritetään valtakunnalliset tavoitteet liikennejärjestelmän kehittämiselle. Valtion budjettirahoituksen rajallisuuden takia on tärkeää, että hankkeiden toteuttamiselle on neljää vuotta pidempi aikajänne sekä valtakunnallinen tarkastelutaso. Suomen tulee kasvattaa EU-tukien saantia liikennehankkeidemme edistämiseen.

Raideliikenne tulee olemaan keskeinen kehittämiskohde Suomessa ja Euroopassa tulevina vuosikymmeninä erityisesti päästöjen vähentämiseksi. Raideliikenteen kehittäminen edellyttää suuria investointeja Suomessa. Erityisen tarpeellisia ovat nopeat raideyhteydet Helsingistä länteen, pohjoiseen ja itään. Suurten raideinvestointien osalta on syytä pohtia vaihtoehtoja valtion budjettirahoitukselle. Hankkeiden toteuttamisessa on kuitenkin tärkeää pitää kiinni periaatteesta, jossa keskeinen liikenneinfrastruktuuri on julkisesti omistettua ja se kytkeytyy tiiviisti osaksi muuta liikennejärjestelmää.

Suurilla kaupunkiseuduilla on pidennettävä maankäytön, asumisen ja liikenteen yhteissuunnittelua (MAL) kaupunkiseudun ja valtion kanssa vastaavasti myös 12-vuotisiksi kausiksi. Tämän yhteistyön tavoitteena on luoda kestävä yhdyskuntarakenne, lisätä kohtuuhintaista asuntotuotantoa ja vähentää liikenteen päästöjä etenkin lisäämällä julkista liikennettä ja kävelyä sekä pyöräilyä.

Liikenteen päästöjen vähentäminen

Suomi on asettanut tavoitteekseen puolittaa liikenteen päästöt vuoteen 2030 mennessä. Osaltaan päästövähennystavoite liittyy tavoitteeseen tehdä Suomesta hiilineutraali vuoteen 2035 mennessä. Liikenteen päästöjen vähentämiseksi tarvitaan lukuisia toimia, joiden yhteisvaikutuksena päästövähennystavoitteeseen päästään.

Liikenteen päästöjen vähentäminen on tehtävä sosiaalisesti ja alueellisesti oikeudenmukaisesti.

Yli 90 prosenttia liikenteen päästöistä tulee tieliikenteestä ja yli 80 prosenttia tieliikenteen päästöistä henkilöautoilusta. Tämän takia merkittävimmät päästövähennykset on mahdollista saada tieliikenteestä ja henkilöautoilusta.

EU:n ja sen jäsenvaltioiden sekä useiden eurooppalaisten suurkaupunkien päästövähennystavoitteet ohjaavat autoteollisuutta kohti vähäpäästöisempää autoteknologiaa. Suomen kaltaisessa maassa siirtymän kohti fossiilitonta liikennettä on kuljettava useita eri korvaavia käyttövoimia käyttämällä. Teknologianeutraali lähestymistapa antaa elinkeinoelämälle mahdollisuuden kehittää useita vaihtoehtoisia tapoja vähäpäästöisyyteen. Uusien vähäpäästöisten käyttövoimien yleistymiseksi ja siirtymän aikaansaamiseksi on huolehdittava jakeluinfran toimivuudesta ja niihin liittyvän lainsäädännön ajantasaisuudesta.

Kansainvälisessä lento- ja meriliikenteessä päästöjä vähennetään kansainvälisen yhteistyön kautta. Suomi on edelläkävijä, kuten tähänkin asti viemässä kansainvälisiä sopimuksia ja EU-lainsäädäntöä kohti vähäpäästöisempää liikennettä huomioiden oman kilpailukyvyn ja huoltovarmuuden.

Nopeana joukkoliikenteen muotona raideliikenne sähköistää liikennettä suuressa mittakaavassa, millä on suuri rooli päästövähennystavoitteiden saavuttamisessa. Tähän sisältyy niin henkilöliikenne kuin tavaraliikenne. Jotta raideliikenne olisi varteenotettava vaihtoehto henkilö- sekä tavaraliikenteelle, on raideverkon kuntoon ja palveluihin panostettava ja verkkoa kehitettävä. Raideliikenteen kilpailun avaamisessa on edettävä open access -periaatteen mukaisesti.

Liikenteen palvelut

Liikenne palveluna tai Mobility-as-a-Service (MaaS) on Suomesta alkunsa saanut konsepti, joka on levinnyt nopeasti maailmalle etenkin älyliikennekehityksen kautta. MaaS-ajattelu perustuu palvelumalliin, jossa eri liikkumispalvelut, kuten linja-auto-, taksi- ja junamatkat yhdistettynä kävelyyn ja pyöräilyyn tarjotaan yhden palveluntarjoajan käyttöliittymän kautta. Ihminen pystyy vertailemaan eri liikennemuotoja ja muodostamaan itselleen parhaimman mahdollisen matkaketjun tai päivittäisiin liikkumistarpeisiin vastaavan palveluiden yhdistelmän.

Ihminen on asetettava liikennejärjestelmän ja -palveluiden keskiöön. Liikennepalveluiden käyttämisen on oltava yhtä helppoa, mukavaa ja houkuttelevaa kuin yksityisautoilun. Liikenteen palveluistuminen on yksi ratkaisu liikenteen sujuvoittamiseksi ja päästöjen vähentämiseksi.

Liikenteen palveluiden mahdollistaminen tulee kuitenkin toteuttaa horjuttamatta PSA-suojaa eli joukkoliikenteen järjestäjän monopolia yhteiskunnan tukemalle joukkoliikenteelle. Näin varmistetaan julkisen vallan tarkoituksenmukainen ja toimintakykyinen rooli palveluiden järjestäjänä.

Pitkät välimatkat Suomen sisällä ja monille vientimarkkinoille edellyttävät meiltä kilpailukykyä, jota ei useinkaan tavoiteta pelkällä hinnalla, vaan Suomen on kilpailtava tekemällä asiat kilpailijoita paremmin. Pitkistä kuljetusmatkoista aiheutuvia korkeita kuljetuskustannuksia syrjäisemmillä alueilla korvaavaa alueellista kuljetustukea on kehitettävä erityisesti pk-yritysten toimintamahdollisuuksia parantavaksi.

Uusien palveluiden ja teknologian kehittäminen parantaa Suomen kilpailukykyä ja luo vientimahdollisuuksia. 5G-teknologia tulee tuomaan aivan uudenlaisen tason logistiikan ohjauksen kehittämiseen dataa hyödyntämällä.

Ihmisten luottamus taksialaan on palautettava. Taksiliikenne on yrittäjävetoista ja markkinaehtoista toimintaa, mutta yhteiskunnalla on kuitenkin oikeus vaatia ennakoitavaa palvelutasoa ja hinnoittelua. Ihmisten on voitava luottaa harmaan talouden torjuntaan, yhteiskunnalliseen vaateeseen kohtuullisesta palvelutasosta ja hinnoittelusta sekä kykyyn palvella eri tarpeita. Taksien saatavuus on turvattava. Erilaiset tekniset ratkaisut tulevat muuttamaan alaa tulevaisuudessa ja tuomaan taksien palvelut paremmin tarvitseville.

Tavoitteitamme

  • Uusien liikennehankkeiden rakentamisen lisäksi on tärkeää olemassa olevien teiden, ratojen, sisävesiliikenteen ja meriväylien kunnossapito
  • Suomeen tulee laatia 12-vuotinen valtakunnallinen liikennejärjestelmäsuunnitelma, jossa parlamentaarisen työn pohjalta määritetään valtakunnalliset tavoitteet liikennejärjestelmän kehittämiselle
  • Raideliikenteen kehittäminen edellyttää suuria investointeja Suomessa
  • Suurilla kaupunkiseuduilla on pidennettävä maankäytön, asumisen ja liikenteen yhteissuunnittelua (MAL) kaupunkiseudun ja valtion kanssa vastaavasti myös 12-vuotisiksi kausiksi
  • Liikenteen päästöjen vähentäminen on tehtävä sosiaalisesti ja alueellisesti oikeudenmukaisesti
  • Ihminen on asetettava liikennejärjestelmän ja -palveluiden keskiöön

sulje kommentit
Aki Ojakangas - Tampere

Vaikka palveluistuminen on Eu-slangia ja Kuntaliiton ja ministeriön byrokratiakieltä, ei sen tarvitse olla demareiden ohjelmassa. Eikä liikenne palveluistu itsestään, kuten tuo ilmaisu tarkoittaa. Eikö monimuotoiset palvelut korvaa tuota sanahirviötä.

Helsinki pk-ryhmä - Helsinki

Lisäys viimeiseen virkkeeseen:  Raideliikenteen kilpailun avaamisessa on edettävä open access – periaatteen mukaisesti operaattoreiden omin kalustoin.

Helsinki pk-ryhmä - Helsinki

Lisäys viimeiseen virkkeeseen:   Ihminen pystyy vertailemaan eri liikennemuotoja ja muodostamaan itselleen parhaimman mahdollisen matkaketjun tai päivittäisiin liikkumistarpeisiin vastaavan palveluiden yhdistelmän ja mahdollisesti näin luopumaan oman auton käytöstä.

Helsinki pk-ryhmä - Helsinki

Kappale muokattuna:  Ihmisten luottamus taksialaan on palautettava. Taksipalvelujen tulee olla luotettavia ja saatavilla myös haja-asutusalueilla. Taksiliikenne on yrittäjävetoista toimintaa, mutta yhteiskunnalla on kuitenkin oikeus vaatia ennakoitavaa palvelutasoa ja hinnoittelua. Ihmisten on voitava luottaa harmaan talouden torjuntaan, yhteiskunnalliseen vaateeseen kohtuullisesta palvelutasosta ja hinnoittelusta sekä kykyyn palvella eri tarpeita. Erilaiset tekniset ratkaisut tulevat muuttamaan alaa tulevaisuudessa ja tuomaan taksien palvelut paremmin tarvitseille.

sulje kommentit