Jo vuosikymmeniä olemme tottuneet ajatukseen demokratian, sivistyksen ja edistyksen leviämisestä ja laajenemisesta. Koronapandemian myötä kehityksessä kuitenkin otettiin maailmanlaajuisesti takapakkia. Tämänhetkistä globaalia turvallisuustilannetta haastavat voimapolitiikkaa harjoittavat valtiot. Erityisesti Venäjän aloittama hyökkäyssota Ukrainaan on horjuttanut kylmän sodan jälkeistä yhteistyöhön perustuvaa maailmanjärjestystä monin tavoin ja muuttanut Euroopan turvallisuusarkkitehtuuria peruuttamattomalla tavalla. Kansainvälisen yhteistyön keskeisiksi kysymyksiksi on noussut välttämättömyys estää sodankäynnin laajentuminen ja voimapolitiikkaa ja kansainvälistä oikeutta rikkovien pyrkimysten torjuminen.
Koronapandemian aikana globaali köyhyys lähti nousuun ensimmäistä kertaa 20 vuoteen. Globaalia ruokaturvaa vaarantaa puolestaan Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa. Myös monet muut pitkittyneet kriisit lisäävät epävakautta ja kansainvälisiä jännitteitä. Suomi tukee EU-tason ja kansainvälisen tason toimia näihin kriiseihin vastaamiseksi.
Samaan aikaan ilmastonmuutos, maaperän ja merten köyhtyminen ja luonnon monimuotoisuuden heikkeneminen uhkaavat maailman ihmisten hyvinvointia ja tulevaisuutta. Kehityssuunta on vielä mahdollista kääntää, mutta se vaatii kunnianhimoisia ja määrätietoisia toimia. Ilmastonmuutoksen torjuminen vaatii globaaleja, monitieteisiä ja politiikanaloja yhdistäviä rohkeita innovaatioita ja ratkaisuja. Pariisin ilmastosopimus ja maailman kestävän kehityksen tavoitteet määrittävä YK:n Agenda 2030 luovat jatkossakin tienviitat lähivuosien kansainväliselle yhteistyölle ja Suomen toiminnalle.
Sosiaalinen kestämättömyys näkyy eriarvoisuuden maailmanlaajuisena kasvuna. Kourallinen maailman rikkaimmista ihmisistä omistaa yhtä paljon varallisuutta kuin maailman vähävaraisempi puolikas, eli noin 3,8 miljardia ihmistä. Työpaikat ovat kadonneet monen kotiseudulta, oma talous ei ole kehittynyt suotuisasti ja vastaavasti pieni vähemmistö on kerännyt kasvun hedelmät. Tästä kumpuavasta toivottomuuden ja epäoikeudenmukaisuuden kokemuksesta saavat käyttövoimansa niin globalisaation parempaa hallintaa vaativat kansainväliset muutosvoimat kuin myös populistiset ja nationalistiset liikkeet, jotka lupaavat monimutkaisiin ongelmiin helpon kuuloisia, mutta toimimattomia ja konflikteja synnyttäviä ratkaisuja.
Tarvitsemme kokonaisvaltaisen oikeudenmukaisen siirtymän ekologisesti, sosiaalisesti, eettisesti ja taloudellisesti kestävään kehitykseen sekä laajaa kansainvälisyyttä, jossa tavoitteena on myös demokratian vahvistaminen ja solidaarisuus. Siirtymä on toteutettava oikeudenmukaisesti ja se vaatii vahvaa julkista ohjausta ja kansainvälistä yhteistyötä. Oikeudenmukainen siirtymä kohti kestävämpää tulevaisuutta on toteutettava reilusti yhteiskuntien sisällä ja välillä.
Maailmaa uhkaavat kriisit voidaan torjua ja kestävää kehitystä edistää vain monenkeskisessä sääntöpohjaisessa kansainvälisessä yhteistyössä. Monenkeskisen yhteistyön ja keskinäiseen luottamukseen perustuvan maailman rakentamisessa Suomen ei pidä olla sivustakatsoja, vaan aktiivinen toimija. Kansainväliset järjestöt, kuten YK ja Maailman kauppajärjestö (WTO) ovat heikentyneet valtioiden keskinäisen epäluottamuksen sekä kansallisen itsekkyyden ja oman edun tavoittelun lisääntyessä. Taloudellinen nationalismi ja sotilaallisten jännitteiden kasvu on johtanut protektionismin lisääntymiseen avoimen kaupankäynnin kustannuksella. Se on lisännyt epävakautta ja tuottanut hyvinvointitappioita kaikille, ennen muuta heikoimmassa asemassa olevalle väestölle. Monien maiden, kuten Kiinan, systemaattinen tapa rikkoa kansainvälisen kaupan sääntöjä yhdistettynä koventuneeseen geopoliittiseen kilpailuun edellyttävät Suomelta ja Euroopalta entistä vahvempia panostuksia huoltovarmuuteen ja kokonaisturvallisuuteen, mutta myös kansainvälisen sopimusjärjestelmän vahvistamiseen.
Ilmastonmuutos ja kestämätön kehitys ovat aikamme keskeisiä moniulotteisia turvallisuusuhkia. Ilmastonmuutos on myös humanitaarinen kriisi, josta kaikkein heikoimmassa asemassa olevat maat ja väestöryhmät kärsivät eniten. Samalla ilmastonmuutos on esimerkki turvallisuusuhkien keskinäisriippuvaisesta luonteesta. Euroopan unionin jäsenmaana Suomi on aktiivisesti ohjaamassa unionia aktiivisemman ja vaikuttavamman ilmastopolitiikan suuntaan.
Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikassa ja kaikessa kansainvälisessä toiminnassa keskeisen arvopohjan muodostavat ihmisoikeuksien, oikeusvaltioperiaatteen, demokratian, tasa-arvon, rauhan, vapauden ja suvaitsevaisuuden edistäminen. Myös nykyisessä tilanteessa, jossa globaalit vastakkainasettelut ovat kasvaneet ja jossa Venäjä pyrkii voimapolitiikalla horjuttamaan sääntöpohjaista maailmanjärjestystä, kansainvälistä turvallisuutta edistetään parhaiten jatkamalla määrätietoisesti monenkeskistä poliittista, taloudellista ja kulttuurillista yhteistyötä.
Suomen sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden paras tae on hyvin toimiva, tasa-arvoinen ja kaikkien kansalaistensa osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksista huolen pitävä hyvinvointivaltio, jonka yhteenkuuluvuutta ei ulkoa voi horjuttaa. Eriarvoisuuden kasvu ja hyvinvointipalvelujen alasajo vaarantavat sekä sisäistä että ulkoista turvallisuutta.
Suomi edistää tasa-arvoa, oikeudenmukaisuutta, kestävää kehitystä ja demokratian vahvistamista jokaisella politiikan lohkolla, myös ulkopolitiikassa. Naisten oikeuksien ja tasa-arvon toteutuminen lisäävät yhteiskuntien turvallisuutta ja vakautta sekä edistävät kestävää kehitystä, joka on ulkopolitiikkamme päämäärä. Tasa-arvon toteutuminen, naisten aseman parantaminen ja osallistumismahdollisuuksien lisääminen vahvistavat yhteiskuntien turvallisuutta ja vakautta sekä edistävät kestävää kehitystä.
Suomi on pohjoismaisen yhteistyön aktiivinen kehittäjä. Pohjoismainen yhteistyö on merkittävä väline ilmastotekojen, arktisen alueen suojelun ja alkuperäiskansojen oikeuksien toteutumisen edistäjänä. Pohjoismainen yhteistyö rakentuu menestyneen pohjoismaisen hyvinvointivaltiomallin varaan ja on osa yhteistä kulttuuriperintöä. Nuoriso- ja kulttuurivaihtoa ja kansalaisjärjestöjen mahdollisuuksia ottaa osaa pohjoismaiseen yhteistyöhön on tuettava aktiivisesti.
Euroopan unioni on arvoyhteisö, joka perustuu ihmisarvon ja -oikeuksien kunnioittamiseen, sekä demokratiaan, oikeusvaltion, vapauden ja tasa-arvon arvoille. Yhteistyön tavoitteena on hyvinvoinnin ja turvallisuuden lisääminen. Kaiken unionin toiminnan tulee olla linjassa taloudellisen, sosiaalisen ja ekologisesti kestävän kehityksen periaatteiden kanssa. Suomen paikka on EU:n eturivissä, jossa olemme rakentamassa parempaa huomista ja vahvempaa Eurooppaa. Euroopan unionin on investoitava tulevaisuuteen ja osaamiseen sekä yhteistyötä jäsenvaltioiden välillä on tiivistettävä.
Suomen ja EU:n tulee tiivistää kumppanuuttaan ja yhteistyötään, erityisesti Afrikan maiden kanssa. Perinteinen valtioiden välinen kehitysyhteistyö ei riitä vastaamaan haasteisiin. Ongelmien monitahoisuus edellyttää kokonaisvaltaista, yhteiskuntien sosiaalisen ulottuvuuden ja demokratiakehityksen huomioivaa tukea, sekä yritysten ja kansalaisyhteiskunnan laaja-alaista osallistamista. Yhteistyön tulee kehitysyhteistyön ohella kattaa kauppa- ja investointi-, ilmasto-, ihmisoikeus- sekä pakolais- ja maahanmuuttopolitiikan. Tavoitteena tulee olla Afrikan maiden hyvinvointivaltioiden ja kansalaisyhteiskuntarakenteiden kehittyminen ja demokratian vahvistuminen, koska kansanvaltaisuus on aina kulkenut käsi kädessä edistyksen, tasa-arvon ja vakauden kanssa.
Konfliktien ennaltaehkäisy ja kriisinhallinta edellyttävät tehokasta yhteistyötä kaikkien apua tarjoavien globaalien tahojen välillä.
SDP toimii sen puolesta, että Suomi puolustaa määrätietoisesti globaalia sääntöpohjaista maailmanjärjestystä sekä vahvistaa ylikansallisen yhteistyön foorumeita.
4.1. Turvallinen ja yhteistyökykyinen Suomi rakentaa kansainvälistä turvallisuutta
Globaalia turvallisuustilannetta haastavat voimapolitiikkaa harjoittavat valtiot. Erityisesti Venäjän aloittama hyökkäyssota Ukrainaan on horjuttanut kylmän sodan jälkeistä yhteistyöhön perustuvaa maailmanjärjestystä monin tavoin ja muuttanut Euroopan turvallisuusarkkitehtuuria peruuttamattomalla tavalla. Turvallisuustilanteen uudelleenarviointi johti Suomen ja Ruotsin osalta Pohjois-Atlantin puolustusliiton jäsenyyden hakemiseen ja kokonaispuolustuskyvyn kehittämiseen koko Euroopan osalta.
Suomen turvallisuusympäristö oli jo ennen Venäjän hyökkäystä Ukrainaan muuttunut epävakaampaan suuntaan. Epävakaa olotila tulee olemaan pitkäkestoinen ja vaatii aikaa ja monia muutoksia ennen kuin on mahdollista saavuttaa uusi luottamuksen tila. Myös kauko- ja hybridivaikuttamiskeinojen kehitys yhdessä siviiliteknologioiden turvallisuusvaikuttavuuden merkittävyyden kasvun kanssa on vaikeuttanut uhkatilanteisiin varautumista. Kybertoimintaympäristön ja hybridiuhkien merkitys kasvaa, ja niitä käytetään poliittisten ja sotilaallisten päämäärien saavuttamiseksi.
Suomi harjoittaa ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa, jonka päämääränä on vahvistaa Suomen kansainvälistä asemaa, turvata itsenäisyys ja alueellinen koskemattomuus, parantaa Suomen ja suomalaisten turvallisuutta ja hyvinvointia sekä ylläpitää yhteiskunnan toimivuutta. Ulko- ja turvallisuuspolitiikan tärkeimpänä tavoitteena on estää joutuminen sotilaalliseen konfliktiin. Tavoitteena on myös maailmassa käynnissä olevien sotien lopettaminen ja eurooppalaisten arvojen roolin vahvistaminen maailmapolitiikassa.
Suomi pitää huolen uskottavasta kansallisesta puolustuksestaan ja sen riittävästä resursoinnista. Suomen puolustuskyky perustuu yleiseen asevelvollisuuteen, koulutettuun reserviin, koko maan puolustamiseen ja korkeaan maanpuolustustahtoon sekä Pohjois-Atlantin puolustusliitto Nato:n jäsenyyteen. Suomen tulee varmistaa puolustusvoimissa tarpeellinen henkilöstömäärän vastaamaan Venäjän hyökkäyssodasta johtuvaan turvallisuusympäristön muutokseen sekä Nato-jäsenyyden ja sotilasliiton rakenteisiin liittymisestä johtuviin tarpeisiin.
Yleisen asevelvollisuusjärjestelmän kehittämistarpeista tulee huolehtia. Kaikkien sukupuolien osaaminen ja osallistuminen maanpuolustukseen on tärkeää sekä tasa-arvon näkökulmasta että sotilaallisesti. Ikäluokkien koon pienentyessä tulee nyt kutsuntojen ulkopuolelle jäävien kansalaisten osallistumismäärää lisätä tulevaisuudessa. SDP on sitoutunut tasa-arvon edistämiseen ja maanpuolustusjärjestelmän kehittämiseen. Pitkällä tähtäimellä sukupuolineutraali kaikkia koskeva kansalaispalvelusmalli on hyvä vaihtoehto. Asevelvollisuusjärjestelmän mahdollisen päivittämisen tulee tapahtua maanpuolustuksen ja kokonaisturvallisuuden tarpeista, sotilaalliset uhkakuvat sekä kansantaloudelliset vaikutukset huomioiden.
Kärjistyvän voimapolitiikan maailmassa Suomen puolustusintressien edistäminen tapahtuu tehokkaimmin osana laajempaa yhteisöä, jonka jäsenenä Suomella on aktiivinen rooli puolustusyhteistyön ja konfliktien ennaltaehkäisyn tukemisessa ja kehittämisessä.
Suomella on Naton täysvaltaisena jäsenenä samat oikeudet ja velvollisuudet kuin kaikilla muillakin liittouman jäsenillä. Suomi ei hae erivapauksia vaan kantaa vastuunsa, mutta ei myöskään ole luovuttamassa kansallista päätösvaltaansa oman puolustuksensa resurssoinnin, kansainvälisen harjoitustoiminnan laajuuden, pysyvien toimintojen Suomeen sijoittamisen tai ydinaseiden suhteen. Nato on luottamukseen perustuva yhteistyöjärjestelmä, jossa ei ole mekanismeja kansallisen päätösvallan ylittämiseen. Tämän kansallisen päätösvallan puitteissa ja nykyisen energialain pohjalta SDP:n linjana on, ettei Suomeen vastaisuudessakaan tuoda, varastoida tai ryhmitetä ydinaseita sodan tai rauhan aikana. Suomen Nato-jäsenen roolissa tulee korostua erityisesti pohjoismaisuus, ydinaseettomuus ja vahvan oman kansallisen puolustuskyvyn ylläpitäminen.
Nato-jäsenyys ja Euroopan unionin solidaarisuusvelvoite ovat Suomen turvallisuutta vahvistavia ennaltaehkäiseviä sitoumuksia ja ne turvaavat Suomen mahdollisuuden saada tarvittaessa tehokasta apua sotilaallisessa kriisitilanteessa. Vastaavasti Suomi varautuu auttamaan muita liittokuntavelvoitteidensa mukaisesti. Suomi myös ylläpitää vallitsevassa maailmantilanteessa puolustusmenojen tason kahdessa prosentissa BKT:sta.
Suomen tulee olla Naton jäsenmaanakin mukana EU:n puolustusyhteistyön kehittämisessä. Tavoite on, että EU kykenee toimimaan ulko- ja turvallisuuspolitiikassaan yhtenäisenä sekä toimivassa yhteistyössä kaikkien kumppaneidensa kanssa.
Suomi harjoittaa aktiivista vakauspolitiikkaa sotilaallisten uhkien ennaltaehkäisemiseksi ja estääkseen Suomen joutumisen sotilaallisen konfliktin osapuoleksi. Kansainvälinen puolustusyhteistyö, kansainvälinen koulutus- ja harjoitustoiminta sekä osallistuminen kansainväliseen kriisinhallintaan ovat tärkeä osa Suomen ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa. Suomen kansainväliset sitoumukset ja yhteistyö vahvistavat yhteistä turvallisuutta tavalla, joka ei kohdista sotilaallista uhkaa muille valtioille.
Rauhantyö ja kriisinhallinta rakentavat kestävää maailmaa
Osallistuminen kansainväliseen kriisinhallintaan niin YK:n, EU:n kuin ETYJ:n puitteissa on osa vakauttavaa ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa, jolla muun muassa luodaan puitteet rauhanrakentamiselle konfliktien jälkeisissä yhteiskunnissa. Alueellisella tasolla ETYJ:llä on erityinen asema turvallisuus- ja yhteistyöjärjestönä, ja tätä asemaa tulee hyödyntää mahdollisimman paljon konfliktien ratkaisemisessa ja kriisinhallinnassa. Suomi tarjoaa erinomaiset puitteet rauhanneuvotteluille ja dialogitapaamisille.
Sääntöpohjaisen kansainvälisen yhteistyöjärjestelmän vahvistaminen ja globaalin hyvinvointikehityksen tukeminen on myös rauhantyötä. Epävirallisille ja osallistaville dialogiprosesseille on maailmalla entistä enemmän tilausta. Laaja-alainen kumppanuusajattelu on tärkeää myös rauhantyössä. Suomen on toimittava aktiivisena rauhanvälittäjänä ja sillanrakentajana sekä edistettävä YK:n turvallisuusneuvoston Naiset, rauha ja turvallisuus 1325-päätöslauselman mukaisesti naisten osallistumista rauhanneuvotteluihin ja rauhanrakentamiseen huolehtien siitä, että rauhanneuvotteluissa naisten ja tyttöjen oikeudet turvataan. Kestävää rauhaa ei voida rakentaa epätasa-arvoisuutta ylläpitäville rakenteille. YK:n turvallisuusneuvoston Nuoret, rauha ja turvallisuus 2250-päätöslauselman mukaisesti on nuorten osallistumista rauhanrakentamiseen ja konfliktien ehkäisyyn edistettävä. Myös siviilikriisihallinnan ja kehitysyhteistyön sekä humanitaarisen avun rajapintojen kehittämisellä voidaan parantaa toiminnan kattavuutta ja tehokkuutta. Ennen turvallisuustilanteen romahtamista avoimeksi konfliktiksi on monen asian täytynyt mennä pieleen. Turvallisuustilanteen ylläpitäminen on nähtävä useita aloja yhdistävänä kokonaisvaltaisena prosessina.
Suomen on harjoitettava aktiivista vakauspolitiikkaa konfliktien ennaltaehkäisemiseksi. Globaalisti käynnissä on ennennäkemätön asevarustelun kierre, minkä vuoksi Suomen tulee myös jatkossa lisätä panostuksia aseriisuntaan ja asevalvontaan liittyvään aloitteellisuuteen. Suomen on myös edistettävä aktiivisesti kansainvälisen asekauppasopimuksen yleistä sitovuutta ja kattavuutta sekä toimeenpanoa. Suomen on noudatettava kansainvälisiä sopimuksia ja velvoitteita asekaupassaan sekä pidättäydyttävä käymästä asekauppaa autoritaaristen, ihmisoikeuksia loukkaavien maiden kanssa. Suomen ei tule viedä aseita, teknologiaa tai tukipalveluita konfliktiherkille alueille eikä hyökkäyssotaa käyviin maihin, joissa niitä voidaan käyttää ihmisoikeuksien loukkauksiin. Suomen tulee osallistua kansainvälisiin aseistariisunnan prosesseihin, kuten edistää autonomisten asejärjestelmien kieltosopimuksen aikaansaamista sekä liittyä kansainväliseen rypäleaseet kieltävään sopimukseen.
Suomi tukee ydinsulkusopimuksen asemaa ydinaseriisunnan edistämisessä. Suomi jatkaa ydinasekieltosopimuksen sisällön analysointia ja vertailua muihin sektorin keskeisiin aloitteisiin sekä seuraa aktiivisesti sopimuksen voimaansaattamisprosessin etenemistä. Prosessin edistyessä Suomi arvioi YK:n ydinasekieltosopimukseen liittymistä. Suomi pyrkii kaikkien joukkotuhoaseiden kieltämiseen ja hävittämiseen. Pohjoismaiden välistä koordinaatiota ja yhteistyötä ydinaseriisunnan edistämisessä on syytä tiivistää.
Suomi osallistuu aktiivisesti osana kansainvälistä diplomatiaa eri aloitteisiin, joilla pyritään edistämään dialogia ydinaseriisunnan edistämiseksi ja ydinasevaltioiden välisten sopimusten uudelleen sopimiseksi sekä sopimusten noudattamisen monikansallisen valvonnan toteuttamiseksi.
Teknologia ja uudet turvallisuusuhat
Yhteiskunnan lisääntynyt tietointensiivisyys, tieto- ja viestintäjärjestelmien keskinäinen integraatio ja kaikille avointen tietoverkkojen lisääntyminen asettavat uudenlaisia vaatimuksia yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaamiselle. Demokraattisten valtioiden kannalta on tärkeää, että kaikki tietotekniikkaa ja tiedon käsittelyä ja massadataa hallitsevat yritykset ja muut toimijat ovat sitoutuneet vähintään samantasoisiin tietoturvasääntöihin ja tietojen hallinnan eettisiin periaatteisiin kuin EU. Massadatan sääntelyä tulee EU:ssa jatkaa kehittämällä EU:n disinformaatiota koskevia käytännesääntöjä. Oman haasteensa tuovat ulkomaisen omistuksen kasvu ja toimintojen ulkoistaminen sekä lisääntynyt riippuvuus sähköstä. Informaatiovaikuttamista käytetään myös demokratiaa vääristäviin ja konflikteja ylläpitäviin tarkoituksiin. Suomen on toimittava luotettavan ja riippumattoman tiedonvälityksen turvaamiseksi.
Kyberpuolustuksen kehittäminen vaatii valvonta- ja vastauskapasiteetin kasvattamisen lisäksi panostuksia osaamiseen: kyberpuolustuksesta on noussut keskeinen osa uskottavaa puolustuskykyä. Kyberuhkien rinnalla erilaisten hybridiuhkien määrä ja potentiaali kasvaa vuosi vuodelta merkittävämmäksi. Turvallisuuden ylläpitäminen vaatii yhä aktiivisempaa kansainvälistä yhteistyötä ja siksi Euroopan hybridiuhkien torjunnan osaamiskeskuksen roolia on vahvistettava ja yhteistyötä on tiivistettävä yksityissektorin, kolmannen sektorin ja viranomaisten välillä. Suomi panostaa kyberpuolustuskykyynsä teknologisia kehityskulkuja (ml. tekoäly) ennakoiden ja aselajien yhteistoimintakykyä korostaen. Suomen on varauduttava kohtaamaan aiempaa merkittävämpää informaatiovaikuttamista ja muita hybridisodankäynnin muotoja myös rauhan aikana. Erityisesti on panostettava tekoälyä ja kansainvälisiä linkkejä hyödyntävien häirintäyritysten ennakoimiseen, tunnistamiseen ja torjumiseen.
Informaatio- ja paikannusteknologian kehitys on nostanut sekä siviili- että sotilaskäyttöön soveltuvien kaksikäyttöesineiden kehityksen ja levikin valvonnan merkitystä. Suomen, Euroopan unionin jäsenmaana, tulee tukea sitovan ja kattavan kaksikäyttöesineiden kaupan hallinnan kehittämistä ja ajettava kaksikäyttöesineitä koskevan hyvän hallinnan kehittämistä myös globaalien yhteistyöorganisaatioiden piirissä.
Riittävän huoltovarmuustilanteen ylläpitäminen vaatii monialaista osaamista ja panostuksia kotimaan tuotantokapasiteetin ylläpitämisen lisäksi myös kaupan ja tietoliikenneyhteyksistä huolehtimiseen. Kaupan ja uhkien kansainvälistyessä ja monipuolistuessa huoltovarmuuskapasiteetin ei saa antaa heiketä. Suomen tulee lisäksi huolehtia kotimaisen puolustusteollisuuden tarpeista teollisuuden ja huoltovarmuuden kehittämisen näkökulmasta. Jatkossa teollisen osaamisen ylläpitäminen kotimaassa korostuu entisestään. Erityisesti on panostettava puolustusteollisuudelle ja puolustuskyvylle keskeisten raaka-aineiden ja komponenttien huoltovarmuuteen.
Tavoitteitamme
Tarvitsemme kokonaisvaltaisen oikeudenmukaisen siirtymän ekologisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävään kehitykseen niin Suomessa kuin maailmanlaajuisestikin. Kaiken toiminnan tulee olla eettisesti kestävällä pohjalla.
Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan päämääränä on ehkäistä Suomen joutuminen sotilaallisen konfliktin osapuoleksi ja toimia eurooppalaisen ja globaalin yhteisön rakentavana jäsenenä.
Suomen turvallisuuspoliittinen linja perustuu uskottavaan omaan puolustukseen, yleiseen asevelvollisuuteen, korkeaan maanpuolustustahtoon, Nato-jäsenyyteen ja Euroopan unionin yhteiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan osallistumiseen.
Suomen on noudatettava kansainvälisiä sopimuksia ja velvoitteita asekaupassaan, sekä pidättäydyttävä käymästä asekauppaa autoritaaristen, ihmisoikeuksia loukkaavien ja hyökkäyssotaa käyvien maiden kanssa.
Suomen on toimittava aktiivisena rauhanvälittäjänä ja sillanrakentajana sekä edistettävä YK:n turvallisuusneuvoston Naiset, rauha ja turvallisuus 1325-päätöslauselman mukaisesti naisten osallistumista rauhanneuvotteluihin. Rauhanvälityksen rahoitus tulee turvata myös jatkossa.
Suomen tulee myös jatkossa lisätä panostuksia aseriisuntaan ja asevalvontaan liittyvään aloitteellisuuteen.
Pysyvänä tavoitteena on oltava ydinaseista vapaa maailma.
4.2. Monenkeskisen yhteistyön vahvistaminen ja YK:n uudistaminen
Oikeudenmukainen kansainvälinen yhteistyö ja vastuunjako toimii ainoastaan yhteisesti sovittujen sääntöjen ja normien pohjalta. Suomen on toteutettava oikeudenmukaista globaalipolitiikkaa vahvistamalla sääntöpohjaista järjestelmää ja tukemalla luottamusta rakentavia toimia sen ylläpitämiseksi. Tavoitteen edistämisen tulee olla Suomen ulkopolitiikan ytimessä. Konkretisointi tapahtuu politiikkavaikuttamisen, sisältöjen, osallistumisen ja rahoituksen kautta. YK on nyt ja sen on oltava myös tulevaisuudessa monenkeskisen järjestelmän perusta, jonka puitteissa luodut laaja-alaisesti vaikuttavat kansainväliset sopimukset suojelevat ihmisoikeuksia ja ympäristöä sekä tukevat kestävää kehitystä.
Ilmastonmuutoksen eteneminen vaikuttaa laajasti yhteiskuntiin ja kansainväliseen yhteistyöhön. Kuivuudesta ja lämpenemisestä kärsivät erityisesti muutenkin heikommassa asemassa olevat maat ja niiden heikommassa asemassa olevat kansalaiset. Tämä aiheuttaa kasvavaa konfliktiriskiä ja ilmastopakolaisuutta. Vaikka suurimman taakan kantavat kriisimaiden lähialueet, tulevat nämä kysymykset koskemaan kaikkia maita. Vain harva maa on varautunut esimerkiksi kasvavaan ilmastopakolaisuuteen, eivätkä kansainväliset sopimukset vastaa tarpeellisella tavalla tuleviin haasteisiin. On tärkeää, että kansainvälinen yhteisö kykenee tulevaisuudessa vastaamaan näihin haasteisiin myös velvollisuuksien ja taakanjaon osalta oikeudenmukaisesti ja sopien.
Kestävä kehitys globaalin työn prioriteettina
YK:n kestävän kehityksen ohjelma Agenda2030 muodostaa yhdessä Pariisin ilmastosopimuksen kanssa työkalun yhteisten haasteiden selättämiseen, mutta niiden hyödyntäminen edellyttää valtioilta, yrityksiltä ja kolmannen sektorin toimijoilta sitoutumista kansainvälisten sopimusten toteuttamiseen, sekä riittävän rahoituspohjan turvaamista. EU:n globaali johtajuus on avainasemassa kestävän kehityksen agendan ja Pariisin ilmastosopimuksen toimeenpanon edistämisessä. EU-alueen yhteisiä verokäytäntöjä sekä yrityksiä säänteleviä vastuullisuusperiaatteita on tärkeää kehittää yhteisvoimin. Tarvittavat ilmastotoimet sisällytetään kauppa- ja muihin yhteistyösopimuksiin.
Suomen tulee lisätä merkittävästi budjettirahoitteista ilmastorahoitustaan osana kehitysyhteistyömäärärahojen uutta kasvua. Samalla Suomen on vahvistettava rahoitusta erityisesti ilmastosopimuksen alaisille ilmastorahastoille. Ilmastorahoitusta tulee täydentää ja vahvistaa myös yksityisten ilmastoinvestointien lisäämiseen soveltuvilla uusilla rahoitusinstrumenteilla. Tavoitteena on tasapainoinen jakauma hillintä- ja sopeutumisrahoituksen kesken.
Kansainvälisiä järjestöjä on uudistettava ja vahvistettava määrätietoisesti
Tarvitsemme määrätietoista toimintaa globaalihallintaa vahvistavien aloitteiden ja uudistusten eteenpäinviemiseksi. Luottamusta ja dialogia vastakkainasettelun ja jännitteiden hälventämiseksi on tärkeä vahvistaa ja Suomen tulee toimia tässä esimerkkinä. YK on ainutlaatuinen foorumi tähän työhön. Siksi on tärkeää, että Suomi tukee YK:n pääsihteerin aloittamia uudistusprosesseja, joiden tavoitteena on painopisteen siirtäminen ennaltaehkäisyyn ja rauhanrakentamiseen, sektoreiden välisen yhteistyön tiivistäminen sekä toiminnan tehokkuuden ja tuloksellisuuden parantaminen.
Toimintatapoja on uudistettava hyödyntämällä uutta teknologiaa ja vahvistettava kansallisesti valmisteltujen kehitysohjelmien toimeenpanoa koordinoidusti yhteistyössä kansallisten, kahdenvälisten ja monenkeskisten järjestöjen kesken. Yhteistyötä on tiivistettävä myös Maailmanpankin, Kansainvälisen valuuttarahaston ja Maailman kauppajärjestön (WTO) kanssa johdonmukaisuuden lisäämiseksi ja päällekkäisyyksien välttämiseksi.
YK:n turvallisuusneuvoston asemaa kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden takaajana tulee vahvistaa toimintatapoja uudistamalla. YK:n turvallisuusneuvostoa tulee uudistaa edustavuuden ja legitimiteetin lisäämiseksi siten, että neuvostoa laajennetaan sekä uusilla pysyvillä että vaihtuvilla jäsenillä ilman veto-oikeuksia. Tavoitteena on veto-oikeuden käytön rajaaminen ja nykyisistä veto-oikeuksista luopuminen. Tavoitteiden saavuttamiseksi on pyrittävä entistä aktiivisempaan yhteistyöhön Pohjoismaiden ja muiden samanmielisten maaryhmittymien kanssa.
Ihmisoikeuksien, demokratian sekä oikeusvaltioperiaatteen vahvistaminen ovat avainasemassa kestävien kehitystulosten saavuttamisessa. Suomen on oltava kansainvälisen rikostuomioistuimen ICC:n vahva tukija. ICC tarjoaa rikosten uhreille turvaa ja yhteisöille polun oikeuden toteutumiseen ja eheytymiseen. ICC:tä on tuettava sen vaativassa tehtävässä maailmanlaajuisen oikeuden valvojana.
Valtioiden lisäksi yritysmaailma ja kansalaiset ovat tärkeitä kumppaneita maailman haasteiden ratkaisemisessa ja uhkien torjumisessa. Tämä edellyttää poliittisen vuoropuhelun vahvistamista ja mm. YK:n parlamentaarisen ulottuvuuden kehittämistä yhteistyössä Parlamenttienvälisen liiton kanssa. YK:n tulee parantaa kansalaisten ja parlamenttien osallistumisen mekanismeja osana järjestön uudistusta. Tavoitteena on, että hallitustenvälisten neuvottelujen kautta luotaisiin YK:lle uusi parlamentaarinen ulottuvuus ja vahvistettaisiin kansalaisyhteiskunnan osallistumista.
Tavoitteitamme
Suomen on toteutettava oikeudenmukaista globaalipolitiikkaa vahvistamalla sääntöpohjaista järjestelmää ja tukemalla luottamusta rakentavia toimia sen ylläpitämiseksi.
Suomen on lisättävä merkittävästi budjettirahoitteista ilmastorahoitustaan osana kehitysyhteistyömäärärahojen uutta kasvua ja vahvistettava erityisesti rahoitustaan ilmastosopimuksen alaisille ilmastorahastoille.
YK:n turvallisuusneuvoston mahdollisuuksia toimia kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden takaajana tulee vahvistaa toimintatapoja uudistamalla.
Suomen on oltava kansainvälisen rikostuomioistuimen ICC:n vahva tukija.
Suomen tulee vaikuttaa aktiivisesti osana Euroopan unionia ja puolustusliitto Natoa, sekä YK:ta sääntöpohjaisen, monenkeskisen yhteistyön vahvistamiseksi ja globaalien ongelmien ratkomiseksi.
4.3. Globaalitalouden hallinnan vahvistaminen
Globalisaatio sinällään on nostanut suuren määrän ihmisiä absoluuttisesta köyhyydestä, mutta kapitalistisen talousjärjestelmän suuri epäonnistuminen on eriarvoisuuden lisääntyminen sekä tulo- ja varallisuuserojen jyrkkä kasvu niin kansainvälisesti kuin maiden sisällä. Järjestelmä vaatii perusteellista korjaamista. Talouden demokraattista ohjausta on vahvistettava siten, että yhteiskunnan yleiset tarpeet ja yhteisvastuu asetetaan yksityisen voitontavoittelun edelle.
Nykyinen epävakaa ja kriisejä aiheuttava globaali talousjärjestelmä on saatettava vakautta, kestävää kehitystä, oikeudenmukaisuutta ja tasa-arvoa edistäväksi. Nykyisenlainen globaalitalouden järjestelmä heikentää kestävän kehityksen edistämistä, ilmastonmuutokseen, laittomaan kauppaan ja ei-valtiollisiin turvallisuusuhkiin puuttumista sekä oikeusvaltioperiaatteiden vahvistamista. Läpinäkyvä, vastuullinen ja yhteisten pelisääntöjen noudattamiseen perustuva globaalitalous on kestävän kehityksen ehto.
Kansainvälinen veronkierto ja verokilpailu ovat yksi globaalin talouden suurimpia ongelmia. Suomen on toimittava aktiivisesti harmaan talouden torjumiseksi ja sen varmistamiseksi, ettei yritystoiminta estä ihmisoikeuksien toteutumista missään päin maailmaa. Verovälttely vääristää kilpailua ja kehitystä luonnostaan vahvoilla olevien monopolien ja monopolien lähdemaiden eduksi. Kehittyviä maita köyhdyttävä verovälttely ei lopu, ellei rahavirtoja veroparatiiseihin saada tukituksi. Veroparatiisien toiminnan kitkeminen tuo kipeästi kaivattuja varoja, joita myös kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttaminen tarvitsee. On kaikkien etu torjua verovälttelyä ja vilpillisiä siirtohinnoitteluita mahdollisimman tehokkaasti. Suomen tulee tukea kehittyvien maiden omien verojärjestelmien kehittämistä oikeudenmukaisesti. SDP tehostaa toimintaansa veronkierron kitkemiseksi ja veroparatiisien sulkemiseksi osana kotimaista politiikkaansa sekä kansainvälisessä yhteistyössään EU:ssa ja globaalisti.
Tasapuolisilla pelisäännöillä toimiva kaupankäynti tuo vaurautta ja hyvinvointia. Kaupan perusteettomien esteiden purku on tärkeää, mutta kaupan vapauttaminen ei saa estää kehittyvien maiden omaa teollisuutta tai muita tuotannonaloja kehittymästä. Kaupan kansainvälisen sääntörakenteen tulee perustua WTO:n yleisiin sääntöihin ja siihen, että niitä sovellettaessa otetaan huomioon ympäristön, kulttuurin tai työntekijöiden suojeluun ja köyhimpien maiden erityistarpeisiin perustuvat poikkeukset. Monenkeskisten investointisopimusten uudistamisen keskeisenä ohjenuorana tulee olla demokratian vahvistaminen ja yksityisten investointien ohjaaminen tukemaan kestävää kehitystä. Tavoitteena on monenkeskisesti säädellyn, oikeudenmukaisen ja tasapainoisen investointisopimusjärjestelmän kehittäminen.
Kansainväliset valuuttamarkkinat ja rahoitusmarkkinat on rakennettava avoimiksi ja oikeudenmukaisiksi. Nykyinen järjestelmä tukee etenkin rikkaimpia valtioita ja suuria ylikansallisia yrityksiä, jotka kykenevät välttämään yhteisten pelisääntöjen noudattamisen. Siksi rahoitusmarkkinoiden avoimuutta on lisättävä. Pääomaliikkeiden valvontaa, verotusta ja demokraattista kontrollia on tehostettava samalla, kun yhteisiä pelisääntöjä vahvistetaan niin EU:ssa kuin globaalilla tasollakin.
Ihmisoikeuksien toteutuminen on turvattava kaikkialla
Työntekijöiden oikeudet, kuten oikeus järjestäytyä, on taattava kaikkialla. Pienet palkat, jotka eivät riitä elämiseen, ovat suuri ongelma maailmanlaajuisesti. Työelämän ihmisoikeusloukkauksia tapahtuu esimerkiksi lapsityön ja pakkotyön muodossa. Kansainvälisen työjärjestön ILO:n työelämän perusoikeuksien noudattaminen ja elämiseen riittävän palkan maksaminen ovat ihmisarvoisen elämän perusedellytyksiä. Työntekijöiden oikeus osallistua työn demokraattiseen organisoimineen on turvattava ja samalla on varmistettava, että työn hedelmät jakautuvat riittävän oikeudenmukaisesti kaikkien tuotantoprosessiin osallistuneiden kesken.
Yrityksillä on vastuu kunnioittaa ihmisoikeuksia ja valtioilla on velvollisuus edistää ihmisoikeuksien toteutumista. Valtioiden on suojeltava ihmisiä yritystoiminnan heille aiheuttamilta terveydellisiltä, sosiaalisilta tai taloudellisilta haitoilta. Näiden YK:n ihmisoikeusneuvostossa hyväksyttyjen periaatteiden tulee ohjata yritysten toimintaa kansainvälisesti. Suomen tulee säätää ihmisoikeuksia vahvistava yritysvastuulaki, olla etujoukoissa mukana kehittämässä yritysvastuuta koskevaa ja huolellisuusvelvoitteen ympärille rakennettavaa sääntelyä keskeisillä globaalipolitiikan forumeilla. Tarvitsemme yhtenäisen yritysvastuulainsäädännön myös koko EU:n alueelle. Yritysvastuulainsäädännön kehittämisellä pyritään siihen, ettei yritystoiminta tuota esteitä kestävän kehityksen tavoitteiden toteutumiselle ja että Suomessa tuotteitaan myyvien yritysten tuotantoketjuissa kunnioitetaan ihmisoikeuksia globaalisti. Työntekijöiden oikeuksien lisäksi tämä tukee suomalaisen työn kilpailukykyä tuodessaan nyt työoloja polkevia maita lähemmäs Suomen normeja.
Tavoitteitamme
Talouden demokraattista ohjausta on vahvistettava siten, että yhteiskunnan yleiset tarpeet ja yhteisvastuu asetetaan yksityisen voitontavoittelun edelle.
Nykyinen epävakaa ja kriisejä aiheuttava globaali talousjärjestelmä on saatettava vakautta, kestävää kehitystä, oikeudenmukaisuutta ja tasa-arvoa edistäväksi.
Suomen on toimittava aktiivisesti harmaan talouden torjumiseksi.
Kansainväliset valuuttamarkkinat ja rahoitusmarkkinat on rakennettava avoimiksi ja oikeudenmukaisiksi.
Työntekijöiden oikeudet, kuten oikeus järjestäytyä, on taattava kaikkialla.
Suomen tulee säätää ihmisoikeuksia vahvistava yritysvastuulaki ja olla etujoukoissa mukana kehittämässä yritysvastuuta koskevaa ja huolellisuusvelvoitteen ympärille rakennettavaa sääntelyä.
Tarvitsemme yhtenäisen yritysvastuulainsäädännön koko EU:n alueelle.
4.4. Kehityspolitiikka globaalien ratkaisujen tuottajana
Agenda 2030 antaa yleiset puitteet kestävän kehityksen toteutumiselle. Se asettaa tavoitteita ja vastuuta kaikille maille. Keskeinen edellytys tulokselliselle kehityspolitiikalle on eri politiikanalojen vaalikaudet ylittävä johdonmukaisuus, pitkäjänteisyys, jatkuvuus ja ennakoitavuus. Pitkäjänteisyyden turvaamiseksi valtioneuvosto hyväksyi toukokuussa 2022 kehityspolitiikan ylivaalikautisen selonteon. Selonteon tavoitteena on muodostaa kehityspolitiikasta yhteinen kokonaisnäkemys, jota suomalainen yhteiskunta voi laajasti tukea. Selonteko vahvistaa kehityspolitiikan olevan erottamaton osa Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa, joka tähtää turvallisuuden ja hyvinvoinnin vahvistamiseen kansainvälisen yhteistyön keinoin. Tämän tulee toteutua myös jatkossa.
Selonteon yhteydessä valmisteltu kehitysyhteistyömäärärahojen nostamisen tiekartta linjaa, että YK:ssa asetetun 0,7 prosentin tavoitteen saavuttamiseksi Suomen kehitysyhteistyörahoitusta tulee lisätä suunnitelmallisesti ja asteittain useamman vaalikauden aikana. Suomen tulee pysyä tavoitteessaan tavoitella kehitysyhteistyömäärärahojen tasoa, joka vastaa YK:ssa annettua sitoumusta käyttää kehitysyhteistyöhön 0,7 prosenttia bruttokansantulosta. Tavoitevuodeksi 0,7 prosentin tason saavuttamisessa asetetaan vuosi 2030. SDP on sitoutunut tähän tavoitteeseen.
Afrikka on kestävän kehityksen tulevaisuuden kannalta erityisasemassa. Afrikan väkiluvun ennustetaan kaksinkertaistuvan 2,4 miljardiin vuoteen 2050 mennessä. Väestönkasvu asettaa isot haasteet Afrikan valtioille ja koko maailmalle. Uusia työpaikkoja pitäisi kyetä luomaan vähintään kasvavan väestömäärän tahdissa. Työttömyys ja osattomuus ruokkivat levottomuutta. Samalla ilmastonmuutos koettelee rajusti monia Afrikan maita, vähentäen satoja ja heikentäen maaseudun asukkaiden elinkeinoja.
Vuonna 2021 julkaistun Suomen Afrikka-strategian tavoitteiden mukaisesti Suomen tulee monipuolistaa ja syventää Suomen suhteita Afrikan maihin, Afrikan unioniin (AU) ja alueellisiin järjestöihin. Suomen tulee jatkossa edistää parempaa koordinaatiota Euroopan unionin ja sen jäsenmaiden kehitysyhteistyötä vaikuttavuuden lisäämiseksi, sekä vahvistaa molempia hyödyttäviä poliittisia ja kaupallistaloudellisia suhteita.
Kestävän kehityksen polun, demokratian, ihmisoikeuksien ja oikeusvaltiokehityksen vahvistaminen Afrikassa on tärkeä, globaalin mittaluokan tavoite. Suomen vähiten kehittyneille maille kohdennetun tuen nostaminen vähintään 0,2 prosenttiin bruttokansantuotteesta on keskeinen keino Afrikan kehityksen tukemiseksi ja heikoimmassa asemassa olevien ihmisten auttamiseksi. Yhteistyön ja kumppanuuksien rakentaminen Afrikan kanssa on entistäkin tärkeämpää Venäjän Ukrainassa aloittaman hyökkäyssodan takia muuttuneessa maailmanpoliittisessa tilanteessa.
Naisten yhteiskunnallisen aseman parantaminen koulutuksen, osallistamisen sekä toimeentulon tukemisen kautta on edellytys hauraiden yhteiskuntien vakauttamisessa. Se on myös keskeinen elementti väestönkasvun hillitsemisessä. Pitkäjänteistä työtä tulee jatkaa rahoituksen sukupuolisensitiivisyyden lisäämiseksi siten, että EU:n tavoitteiden mukaisesti 85 prosenttia kaikista uusista ohjelmista täyttää sukupuolten välistä tasa-arvoa edistävät tavoitteet.
Suomen ja EU:n tulee tukea demokratian juurtumista ja tasa-arvon vahvistumista panostamalla erityisesti kehityspolitiikan sosiaaliseen ulottuvuuteen. Perusturvasta huolehtiminen, koulutustason nosto ja työpaikkojen synnyttäminen on nähtävä tekoina niin yksittäisen ihmisen kuin koko yhteiskunnan vakauttamisen puolesta. Kestävä kehitys tarvitsee naisten, nuorten ja vähemmistöjen poliittista osallistumista. Suomen vahva monitoimijuuteen ja osallisuuteen perustuva toimintakulttuuri sekä kansainvälisesti korkea koulutuspoliittinen osaaminen tarjoaa tähän työhön hyvät lähtökohdat.
Pitkäjänteistä ja johdonmukaista kehityspolitiikkaa
Kehityspolitiikan tulee olla vaikuttavaa, johdonmukaista ja pitkäjänteistä yli politiikan eri sektoreiden. Suomen julkisen kehitysyhteistyön tulee nojata seuraaviin peruspilareihin: monenkeskiseen, kahdenväliseen ja kansalaisjärjestöjen kehitysyhteistyöhön sekä kehityspoliittisiin finanssisijoituksiin. Kehityspolitiikan on oltava myös tärkeä osa Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa.
Kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttaminen edellyttää julkisen kehitysyhteistyörahoituksen lisäksi mittavia yksityisiä investointeja. Tämän vuoksi sekä pohjoisen että etelän yksityissektorin tehokkaampi osallistaminen osaksi kehitysprosesseja on välttämätöntä. Suomen on toimittava omassa kehityspolitiikassaan ja vaikuttamistyössään EU:ssa niin, että kehitysmaiden kestävän kehityksen investointeihin saadaan mukaan yksityistä rahoitusta ja yrityksiä. Samalla on varmistettava, että osallistuessaan julkisen kehitysavun toimeenpanoon yritykset noudattavat sille asetettuja periaatteita ja sääntöjä.
Suomen kahdenvälistä kehitysyhteistyötä tulee tehdä niillä aloilla, joilla Suomella on selvästi lisäarvoa tuottavaa kokemusta ja osaamista. Näitä ovat erityisesti koulutus, tasa-arvo sekä vesi- ja luonnonvarojen kestävä käyttö. Hyvin resursoidulla humanitaarisella avulla tuetaan erityisen haavoittuvassa asemassa olevia väestöryhmiä ja alueita. Humanitaarisen avun ja kehitysyhteistyön jatkumosta on huolehdittava kestävien muutosten aikaansaamiseksi.
Suomi tunnetaan maailmalla seksuaali- ja lisääntymisterveyden ja -oikeuksien puolustajana. Tätä työtä tulee jatkaa. Seksuaalioikeuksien toteutuminen tulee turvata niin eri konfliktien kuin ilmastokriisin keskellä. Kriisitilanteissa seksuaaliterveyspalvelut uhkaavat heiketä ja sukupuolittunut väkivalta lisääntyy merkittävästi. Samaan aikaan myös seksuaalioikeuksien vastainen liike voimistuu ympäri maailmaa.
Suomen tulee vahvistaa rooliaan seksuaali- ja lisääntymisterveyden ja -oikeuksien puolestapuhujana, ja nostaa seksuaalioikeudet kehityspolitiikkansa kärkeen. Suomen kehityspolitiikan tulee tunnistaa yhteys seksuaalioikeuksien ja muiden kehitystavoitteiden välillä, ja painottaa seksuaali- ja lisääntymisterveyttä ja -oikeuksia kaikessa kehitysyhteistyössään, myös esimerkiksi kahdenvälisissä hankkeissa kumppanimaissa. Hyvä seksuaaliterveys ja seksuaalioikeuksien toteutuminen ovat varsinkin naisten ja tyttöjen koulunkäynnin ja yhteiskunnallisen osallistumisen kulmakivi.
Järjestötoiminta tarjoaa kansalaisille mahdollisuuden ulkopoliittiseen vaikuttamiseen, mutta se on myös avainasemassa kansalaisten yhteisöllisyyden edistämisessä ja entistä avaramman maailmankuvan rakentamisessa. Kansalaisjärjestöjen asiantuntemus ja kansainväliset ruohonjuuritason verkostot ovat kuitenkin usein sellaisia, jota valtionhallinnolta ei löydy. Tavoitteenamme on, että järjestöjen kehitystuki on vähintään 15 prosenttia varsinaisista kehitysyhteisyömäärärahoista. Pitämällä huolta järjestöjen ja vapaaehtoistyön toimintaedellytyksistä ja autonomiasta tuetaan samalla myös kansalaisyhteiskunnan kehittymistä ja kumppanijärjestöjä kehittyvissä maissa.
Tavoitteitamme
Kehityspolitiikan tulee olla erottamaton osa Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa, ja se tähtää turvallisuuden ja hyvinvoinnin vahvistamiseen kansainvälisen yhteistyön keinoin.
Kehitysyhteistyön rooli tulee olla kehittyvien maiden omia resursseja ja vastuunkantoa tukeva ja vahvistava.
Suomen on sovitun aikataulun mukaisesti nostettava kehitysyhteistyöpanoksensa 0,7 prosenttiin bruttokansantulosta vuoteen 2030 mennessä.
Suomen tulee Afrikka-strategian mukaisesti monipuolistaa ja syventää Suomen suhteita Afrikan maihin, AU:hun ja alueellisiin järjestöihin, sekä edistää parempaa koordinaatiota Euroopan unionin ja sen jäsenmaiden kehitysyhteistyötä vaikuttavuuden lisäämiseksi.
Globaalisti muuttuneessa turvallisuuspoliittisessa tilanteessa Euroopan unionin on entistä systemaattisemmin rakennettava yhteistyötä ja kumppanuuksia Afrikan kanssa.
Naisten yhteiskunnallisen aseman parantaminen koulutuksen, osallistamisen sekä toimeentulon tukemisen kautta on edellytys hauraiden yhteiskuntien vakauttamisessa.
Suomen kehityspolitiikan tulee tunnistaa yhteys seksuaalioikeuksien ja muiden kehitystavoitteiden välillä, ja nostaa seksuaalioikeudet kehityspolitiikkansa kärkeen.
Suomen on toimittava omassa kehityspolitiikassaan ja vaikuttamistyössään EU:ssa niin, että kehitysmaiden kestävän kehityksen investointeihin saadaan mukaan yksityistä rahoitusta ja yrityksiä.
Tavoitteenamme on, että järjestöjen kehitystuen on oltava vähintään 15 prosenttia varsinaisista kehitysyhteistyömäärärahoista.
4.5. Kansalaisten yhteinen Pohjola
Pohjoismaisessa yhteistyössä on kyse läheisesti toisiinsa historian, kulttuurin, arvojen ja yhteiskuntamallin yhdistämästä kansainyhteisöstä.
Pohjoismainen hyvinvointivaltio on menestynein sosiaalista oikeudenmukaisuutta edistäneistä yhteiskuntamalleista. Tämän yhteiskuntamallin on tulevaisuudessakin rakennuttava seuraaville lähtökohdilla:
Talouden demokraattiselle ohjaukselle, johon liittyvät kestävä julkinen talous, riittävä verotus, eettinen markkinatalous ja korkea työllisyysaste.
Järjestäytyneelle työelämälle vahvoine ja vastuullisine työmarkkinajärjestöineen sekä koordinoituna palkanmuodostuksena.
Hyvinvointivaltion takaamille palveluille, kuten koulutuksen, terveydenhoidon, turvallisuuden, toimivan sosiaaliturvan ja eläkkeiden turvaamiselle.
Pohjoismaista hyvinvointiyhteiskuntaa rakennetaan parlamentaarisen demokratian ja vahvan paikallishallinnon perustalle. Tämän päivän ja tulevaisuuden haasteisiin, kuten väestön ikääntymiseen, työttömyyteen, eriarvoisuuteen, ilmastonmuutokseen ja luonnon monimuotoisuuden heikkenemiseen on vastattava kehittämällä Pohjolassa yhdessä ratkaisuja. Itämeren suojelua jatketaan yhdessä Pohjoismaiden ja muiden Itämeren alueen maiden kanssa ja kannustetaan laajempaan ympäristöyhteistyöhön yhteisillä kehittämishankkeilla.
Lainsäädännön valmistelussa on huolehdittava, ettei Pohjoismaiden välille synny uusia rajaesteitä. Muuttamista Pohjoismaiden välillä helpotetaan edelleen ja helpotetaan työssäkäyntiä muissa Pohjoismaissa. Rajaesteitä on vähennettävä erityisesti sosiaaliturvaan, digitalisaatioon, työmarkkinoihin ja verotukseen liittyvissä kysymyksissä.
Arktista yhteistyötä on vaalittava ja arktisen alueen suojelua ja kehittämistä on tehtävä yhteistyössä muiden arktisen alueen maiden ja alkuperäiskansojen kanssa. Kaiken toiminnan arktisella alueella on oltava ekologisesti, taloudellisesti ja sosiaalisesti kestävää. Arktista aluetta koskevassa päätöksenteossa on turvattava alueen alkuperäiskansojen oikeudet, vaikutusvalta ja perinteinen elämäntapa.
Näitä tavoitteita Suomen tulee edistää niin arktisen neuvoston kautta kuin kahdenvälisesti arktisen alueen valtioiden kanssa. Tavoitteena on pitää arktinen alue edelleen sotilaallisten jännitteiden ulkopuolella. Arvioiden mukaan arktinen alue lämpenee ilmastonmuutoksesta johtuen noin neljä kertaa muuta maailmaa nopeammin. Seuraukset eivät ole vain alueellisia, vaan näkyvät myös muualla esimerkiksi nousevana merenpintana.
Kulttuuriyhteistyötä sekä nuoriso- ja kulttuurivaihtoa on tuettava aktiivisesti. Samalla on luotava parempia mahdollisuuksia uusille ryhmille ja kansalaisjärjestöille ottaa osaa pohjoismaiseen yhteistyöhön.
Pohjoismaisissa aktiivisissa työmarkkinoissa on paljon potentiaalia ja skandinaavisten kielten ymmärtäminen on suuri etu. Pohjoismaisen yhteistyön näkökulmasta on syytä puolustaa ruotsin, ja muiden pohjoismaisten kielten, asemaa Suomessa.
Tavoitteitamme
Muuttamista ja työssäkäyntiä Pohjoismaiden välillä tulee helpottaa. Rajaesteitä tulee vähentää määrätietoisesti ja työtä tehostaa erityisesti sosiaaliturvaan, työmarkkinoihin ja verotukseen liittyvissä kysymyksissä. Rajaesteitä tulee vähentää myös yhdessä rakennettavien palvelujen osalta.
Arktista yhteistyötä on vaalittava ja arktisen alueen suojelua ja kehittämistä on tehtävä yhteistyössä muiden arktisen alueen maiden kanssa.
Toiminta arktisella alueella tulee olla ekologisesti kestävää ja siinä otetaan huomioon alkuperäiskansojen oikeudet.
Kansalaisten pohjoismaista yhteistyötä on vahvistettava. Varsinkin nuorisovaihtoa on laajennettava.
Kulttuuri- ja tutkijankoulutusyhteistyötä on tuettava monipuolisesti ja kulttuuri- ja tutkijavaihtoa on edistettävä aktiivisesti.
4.6. Ihmisten Eurooppa
EU on arvoyhteisö
Eurooppalaisen yhteistyön tarkoitus on hyvinvoinnin ja turvallisuuden lisääminen. Kaiken unionin toiminnan tulee olla linjassa taloudellisen, sosiaalisen ja ekologisesti kestävän kehityksen periaatteiden kanssa. Euroopan unioni on kansainvälisessä yhteisössä ainutlaatuinen taloudellinen ja poliittinen liitto. Euroopan unionin on jämäkästi puolustettava kansainvälistä, monenkeskistä ja sääntöpohjaista järjestelmää. Samalla sekä Suomen että Euroopan on systemaattisesti tarkasteltava riippuvuuksiamme ja haavoittuvaisuuksiamme ja varmistettava, että Euroopan unioni on tarvittaessa kyvykäs toimimaan myös itsenäisesti kaikissa tilanteissa.
Euroopan unioni on arvoyhteisö, joka perustuu ihmisarvon ja ihmisoikeuksien kunnioittamiselle sekä vapauden, tasa-arvon ja oikeusvaltion arvoille. EU:n oikeutuksen perusta on toimiva ja kehittyvä kansanvalta, joka tuottaa kansalaisilleen ja koko maailmalle kestävää hyvinvointia. Sosialidemokraatit haluavat Euroopan unionin ottavan entistä vahvemman roolin yhteisten arvojen puolustajana Euroopan sisällä ja kaikkialla maailmassa. EU:n kehittämistä arvoyhteisönä tulee edelleen jatkaa, jotta esimerkiksi naisten oikeudet toteutuisivat koko unionissa nykyistä paremmin.
EU on maailman suurin markkina-alue. Sen on otettava vastuu globaalin talousjärjestelmän kehittämisestä. Talouden nykyrakenteet suosivat rajatonta varallisuuden keskittymistä ja lisäävät eriarvoisuutta. Tämä on johtanut tuottavuuden heikkoon kehitykseen, talouskasvun hidastumiseen sekä työttömyyden ja matalapalkkaongelman kärjistymiseen. EU:n on selkeästi puolustettava tervettä, reilua markkinataloutta sekä maailmassa että omassa toiminnassaan ja jäsenmaissaan. Muutos on aloitettava unionista itsestään. Talousliiton toimintaa ja sääntöjä on kyettävä tarkastelemaan kriittisesti sekä muokkaamaan tarpeen vaatiessa eriarvoisuuden vähentämistä ja kestävää kehitystä palvelevaan muotoon. Unionin toiminnan oikeutus riippuu sen demokratian toimivuudesta, kyvystä lisätä hyvinvointia ja näitä tarkoituksia kohti on myös talouspolitiikan toimittava. Muutos vaatii EU:lta myös selkeää yhteistä linjaa verotuksen oikeudenmukaisuuden parantamiseksi.
Unionin on tuettava naapurustonsa poliittista ja taloudellista kehitystä. EU:n jäsenyys- ja laajentumismahdollisuus edistävät rauhaa ja vakautta lähialueilla. EU:n on tarjottava uskottava polku jäsenyyteen jäseneksi haluaville maille, jotka ovat sitoutuneita eurooppalaisiin arvoihin. Jäsenmaaksi haluavan tulee täyttää demokratian, oikeusvaltion ja talousjärjestelmänsä kehityksen puolesta jäsenyydelle asetetut ehdot. Näiden ehtojen täyttymistä on jäseneksi liittymisen jälkeenkin seurattava kaikissa jäsenmaissa. Unionin perusoikeuksia rikkovan jäsenmaan oikeutta ottaa osaa EU:n päätöksentekoon ja vastaanottaa EU-rahoitusta on rajoitettava.
EU:n tulee nauttia vakaata arvostusta kansalaistensa keskuudessa tavallisen eurooppalaisen hyvinvoinnin suojelijana. Eurooppalaisessa hyvinvointitaloudessa köyhyyden ja eriarvoisuuden poistaminen kuuluvat vastuulliseen talouspolitiikkaan. Unioni rakentaa aktiivisesti kumppanuuksia, jotka luovat vakautta, vapautta ja hyvinvointia maailmaan. Eurooppalaisten tulee voida tuntea ylpeyttä mantereesta, joka tuntee vastuunsa ja tarjoaa kokoavaa johtajuutta koko maailmassa.
Eurooppaa kohdanneet kriisit, erityisesti koronapandemia ja Venäjän hyökkäyssota, ovat osoittaneet tarpeen irtautua Euroopalle haitallisista kriittisistä riippuvuuksista ja taata EU:lle riittävä omavaraisuus ja kyvykkyys toimia kaikissa tilanteissa. Strategista autonomiaa on kehitettävä erityisesti EU:n kilpailukyvyn kannalta keskeisillä sektoreilla, kuten uusien teknologioiden ja puhtaan energian tuotannon osalta.
Tulevina vuosina määritetään, millaiseksi EU:n strateginen autonomia muodostuu. Suomen tulee vaikuttaa työhön aktiivisesti. Strategisen autonomian edistäminen vaatii esimerkiksi EU:n teollisuus-, kauppa- ja sisämarkkinapolitiikan tarkastelua, ja Suomi haluaa kehittää EU:n strategista autonomiaa suuntaan, jossa lähtökohtana EU:ssa jatkossakin ovat avoimet ja kilpailulliset sisämarkkinat sekä sääntöpohjaisen maailmankaupan tukeminen ja yhteistyö EU:n demokraattisten kumppanimaiden kanssa.
Suomi on vahvasti sitoutunut EU-jäsenyyteen. Suomen paikka on EU:n eturivissä. Meidän on oltava aktiivisesti mukana vaikuttamassa EU:n tulevaisuuteen ja rakentamassa entistä vahvempaa Eurooppaa. SDP suhtautuu avoimesti Euroopan unionin kehittämiseen nykyisten perussopimusten puitteissa, esimerkiksi lisäämällä määräenemmistöpäätöksentekoa ulko- ja turvallisuuspolitiikassa. Myös EU:n mahdolliseen tulevaan laajenemiseen ja sen edellyttämiin institutionaalisiin muutoksiin on valmistauduttava. SDP on valmis tarkastelemaan rajattuja perussopimusmuutoksia tulevaisuuden EU:n toimintakyvyn varmistamiseksi.
Haluamme vahvan sosiaalisen ulottuvuuden
EU:n oikeutus rakentuu kansanvallan ja EU:n arvojen varaan. Se lunastetaan luomalla kansalaisille parempaa hyvinvointia. Ilman taloudellisen ja sosiaalisen ulottuvuuden todellista tasapainoa tämä ei voi toteutua. Unionin jäsenmaiden välisten hyvinvointierojen kaventaminen on tärkeää koko unionin koheesion ja integraation näkökulmasta. EU:n sosiaalista ulottuvuutta tulee kehittää linjassa Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin kanssa: kaikilla eurooppalaisilla on oltava oikeus työmarkkinoille pääsyyn, ihmisarvoiseen työhön ja työsuojeluun sek riittävään toimeentuloon. Euroopan unionin politiikan täytyy tulevina vuosina ja vuosikymmeninä tavoitella osallisuuden vahvistamista, eriarvoisuuden vähentämistä sekä kestävän kehityksen varmistamista. Tämä vaatii konkreettisia toimia perusturvaan, laadukkaaseen koulutukseen, kattaviin poliittisiin oikeuksiin ja tasa-arvoiseen, yhtäläisten mahdollisuuksien yhteiskuntaan. Näiden oikeuksien ja niitä koskevan lainsäädännön on oltava unionin taloussääntöjen ohella jäsenmaiden politiikkaa ohjaavia.
EU:lla on erityisen paljon toimivaltaa työelämän sääntöjen määrittämisessä. Tätä toimivaltaa tulee aktiivisesti käyttää ja taata kaikille eurooppalaisille työntekijöille vahvat vähimmäisoikeudet, kuten säälliset työehdot, sosiaaliturva, työturvallisuus, työn ja perhe-elämän tasapaino sekä työelämän tasa-arvo ja yhdenvertaisuus. Kohtuullisen toimeentulon takaamiseksi työntekijöille on harkittava vähimmäispalkkoja, jotka vahvistettaisiin kansallisten käytäntöjen mukaisesti lainsäädännössä tai, kuten Suomessa, työehtosopimuksissa. Työlainsäädännön alhainen vaatimustaso ei ole hyväksyttävä keino pitää yritysten kustannuksia kilpailijamaita alhaisemmalla tasolla.
Kaikkein turvattomimpiin työntekomuotoihin, kuten nollatuntisopimuksiin, tarvitaan pelisääntöjä. Digitaalisen alustatalouden toimijoille tulee asettaa vastaavia verotukseen, ilmoittamiseen, vakuuttamiseen, kirjanpitoon ja työntekijöiden oikeuksiin liittyviä velvoitteita kuin muillakin työnantajilla on.
Kansainvälisessä kilpailussa tulee varmistaa, että markkinoilla pärjäävät aidosti innovatiiviset ja kestävästi toimivat yritykset. Kilpailuetua ei voi hakea esimerkiksi ihmisoikeuksia, työehtoja tai ympäristönormeja polkemalla. EU:n tulee edellyttää lainsäädännössään yrityksiltä ihmisoikeuksia ja kansainvälisten ympäristöstandardien noudattamista koko arvoketjussa.
EU:lta vaaditaan globaalia ilmasto- ja ympäristöjohtajuutta
EU:n on otettava johtava rooli ilmastonmuutoksen torjunnassa. Euroopan komission ohjelmassa on painotettu eurooppalaisten ilmastonmuutostekoja. Vihreän kehityksen ohjelman alla on nyt ja jatkossa luotava tulevaa, sektorirajat ylittävää politiikkaa, jolla vastataan ilmastonmuutoksen vaikutuksiin.
Kunnianhimoisten tavoitteiden asettamisen lisäksi ohjelman tavoitteiden toteutumiselle on varmistettava riittävät resurssit ja kaikki jäsenmaat on saatava mukaan työhön. On pyrittävä siihen, että eurooppalainen ilmastopolitiikka ei tähtää ainoastaan päästövähennyksiin ja luontokadon pysäyttämiseen, vaan yhdistyy myös vahvasti sosiaalisen oikeudenmukaisuuden, työllisyyden ja hyvinvoinnin lisäämisen politiikkaan. Euroopan menestyksen avain on aina ollut osaamisessa, innovaatioissa ja teknologisessa kehityksessä. Tämä on johtanut teollisuuden kehitykseen ja tehokkuuteen.
Ilmastonmuutos muuttaa toimintakehystä, jossa teollisuus voi toimia, asettaa kulutukselle uusia reunaehtoja ja siten muuttaa kestävän kasvun syntytapoja. Tämän takia Euroopan unionin on pyrittävä koko yhteiskuntatoiminnan, elinkeinorakenteen ja teollisen ja työn kehityksen ohjaamiseen ekologisesti kestävälle polulle sosiaalisesti oikeudenmukaisella tavalla. Tämä asettaa päästövähennyksiä paljon laajemman kehyksen ja vaatimukset vihreän kehityksen ohjelman sisällöille, rahoitukselle ja toteutukselle.
Erityisen keskeiseksi tulee tulevaisuudessa nousemaan ilmastonmuutoksen aiheuttamien kustannusten vastuunjako. Kansainvälisen yhteisön on päästävä tulevina vuosina yhteisymmärrykseen niin ilmastonmuutoksen torjumispyrkimyksistä kuin sen seurauksien kustannuksista ja vastuista. Kansainvälisen yhteisön on toimittava ennakoiden ja ratkaisukeskeisesti, jotta sopeutuminen, siirtolaisuus ja muut vaikutukset yhteiskuntien sisällä ja välillä voidaan kohdata turvallisesti.
EU:n tulee johtaa esimerkillään niin YK:n ilmastosopimuksen alaisten ilmastorahastojen kasvattamisen ja tukemisen osalta kuin suoran avun ja osaamisen viennillä haavoittuvimmille alueille. Myös muut ulko- ja kauppapolitiikan välineet on saatava mukaan ilmastotyöhön ja EU:n onkin ulotettava ilmastokysymykset esimerkiksi kauppasopimusten sisältöihin.
EU:n on johdettava ilmastonmuutoksen torjuntaa esimerkillään. Tavoite hiilineutraaliudesta vuonna 2050, 55 prosentin päästövähennystavoite vuodelle 2030 sekä tähän johtava riittävä lainsäädäntö on tärkeä alku, mutta myös askelmerkeistä vuoden 2030 jälkeisille päästövähennyksille on päästävä sopuun ajoissa ja ennakoivasti.
Lisäksi unionin on aktiivisesti edistettävä ilmastosopimuksen ehdotonta ja laaja-alaista noudattamista sekä kunnianhimotason nostamista sen toimeenpanossa ja sisällytettävä nämä tavoitteet myös osaksi muuta politiikkaansa, esimerkiksi osaksi kauppasopimuksia ja kehitysyhteistyötään. EU:n ja sen jäsenmaiden on toimittava Pariisin ilmastosopimuksen ilmastorahoitusta koskevien velvoitteiden toteuttamiseksi. On toimittava YK:n ilmastosopimuksen alaisten rahastojen rahoituksen nostamiseksi ja niiden käytön parantamiseksi, kaikessa kahdenvälisessä kehitysyhteistyössä, sekä kaikkien ulkoisten suorien investointien ohjaamiseksi kestävää kehitystä ja ilmastotavoitteita tukevaan suuntaan. Tavoitteena on, että noin puolet ilmastorahoituksesta ohjautuu kehitysmaiden soputumista vahvistaviin hankkeisiin.
Ilmastopolitiikan rinnalla EU:n keskeisimpiä tulevia haasteita on luonnon monimuotoisuuden turvaaminen ja kestävä luonnonvarapolitiikka. Luonnonvarojen käytön on oltava kestävää koko EU:n alueella. Keskeistä on edistää resurssitehokkuutta, kiertotaloutta ja kestävästi tuotettujen sekä hiilineutraalien, esimerkiksi biopohjaisten, korvaavien materiaalien kehittämistä. Metsä on Suomelle tärkeä ja moninainen hyvinvoinnin lähde. Kestävästi toimiva metsäteollisuus on EU:ssa ymmärrettävä osana ilmastonmuutoksen ja ympäristöhaasteiden ratkaisemista.
EU:n on investoitava tulevaisuuteen
EU:n sisämarkkinoiden kehittämistä tulee edelleen jatkaa. Eurooppalaista teollisuuspolitiikkaa tulee rakentaa EU:n omiin vahvuuksiin perustuen. EU:n kilpailu- ja valtiontukipolitiikkaa tulee kehittää siten, että EU:n markkinat säilyvät aidosti avoimina ja kilpailukykyisinä. Sisämarkkinoiden on muodostettava ennakoitava toimintaympäristö, jossa kestävästi toimivat yritykset ovat osaltaan ratkaisemassa ilmastonmuutoksen ja digitalisaation kaltaisia haasteita. SDP painottaa yritysvastuun toteutumista.
EU:lla on potentiaalia olla osaamisen ja uusien teknologioiden johtava talous. EU:n investointeja tutkimukseen, kehitykseen ja innovaatioihin (TKI) tulee lisätä merkittävästi, sillä jäsenmaiden resurssien yhdistäminen suuriin monikansallisiin tutkimusohjelmiin tukee ja nopeuttaa uusia tieteen ja tekniikan läpimurtoja.
Investointeja on tehtävä kansalaisten osaamiseen. Tekoäly, esineiden internet ja muut uudet teknologiat muuttavat osaamistarpeita, joten koulutusjärjestelmiä on jatkuvasti kehitettävä ja kouluttautumisen kannustimia on vahvistettava. Kansalaisten digitaidoista on pidettävä huolta, jotta digiosaamisen puutteesta ei tule uutta epätasa-arvon muotoa. Opiskelijoiden, opettajien ja tutkijoiden kansainvälistä liikkuvuutta on edistettävä yhtenäistämällä laadukkaiden tutkintojen tunnustamista ja takaamalla Erasmus+-vaihto-ohjelman rahoitus.
Yhteistyötä eurooppalaisten yliopistojen kesken on kehitettävä. Erilaiset verkostomaisesti toimivat yliopistojen yhteenliittymät vahvistaisivat unionin tiedepolitiikan kyvykkyyttä ja antaisivat mahdollisuuden kehittää eurooppalaista koulutus- ja tiedevaihtoa.
Kielellinen ja kulttuurinen monimuotoisuus on rikkaus ja se osaltaan vahvistaa eurooppalaisuuden kokemusta. EU:n kulttuuriohjelmia on vahvistettava muun muassa täydentämällä menestyksekästä kulttuuripääkaupunkiohjelmaa. Erityisesti Suomen tapaiset unionin reuna-alueilla sijaitsevat maat hyötyvät EU:n tukemasta kulttuurivaihdosta.
Digitalisaatio tulee nähdä mahdollisuutena nostaa Euroopan kilpailukykyä. Teknologisen kehityksen ja digitalisaation valjastaminen hyvinvoinnin edistämiseksi on luonnollinen TKI-rahoituksen tavoite Euroopassa. On myös varmistettava, että viranomaiset investoivat riittävästi digitaalisiin kansalaisia sekä yrityksiä tukeviin palveluihin. Samanaikaisesti EU:lta vaaditaan mittavia toimia digitaalisen ympäristön demokraattisen läpinäkyvyyden, luotettavuuden ja turvallisuuden takaamiseksi. EU:n on puolustettava kansalaisten oikeutta kokonaisvaltaiseen yksityisyydensuojaan. Yksilötiedoista laajoja datamassoja kerryttävien yritysten valvontaa ja eettisiä sääntöjä tulee rakentaa EU:n tasolla.
Euroopan talouden pohjana on Euroopan laajuinen toimiva infrastruktuuri. Riittävä EU-rahoitus on turvattava investointeihin eurooppalaisiin liikenne-, energia- ja tietoverkkoihin ja ympäristöhankkeisiin. Siirtymä päästöttömään energiantuotantoon on keskeistä niin ilmaston kuin EU:n strategisen autonomian lisäämisen näkökulmasta. Tavoitteena tulee mahdollisimman lyhyellä aikavälillä olla energiaomavarainen, uusiutuvaa tai päästötöntä energiaa hyödyntävä unioni.
Suomen tulee suhtautua avoimesti ja rakentavasti EU:n omien varojen järjestelmän ja rahoituskehyksen tulopuolen kehittämiseen.EU-rahoituksen kotouttamisessa erilaisten hankkeiden myötä pitää onnistua paremmin niin kansallisesti kuin kunnissakin. Rakennerahastovarojen käytön vaikuttavuutta tulee merkittävästi lisätä kaupunkien ja alueiden hankkeissa.
Veronkierto ja haitallinen verokilpailu on kitkettävä
Veronkierrolla ja haitallisella verokilpailulla menetetyt verotulot ovat pois hyvinvointivaltion kannalta keskeisten palveluiden rahoittamisesta. Viime vuosina on puututtu niin kansallisella kuin kansainvälisellä tasolla verovälttelyn sekä haitalliseen verokilpailuun. Tätä kehitystä on tärkeä jatkaa. Suomi voi aktiivisena toimijana vaikuttaa kansainväliseen kehitykseen, mistä osoituksena suuryritysten julkisen maakohtaisen veroraportointia koskevan direktiivin eteneminen Suomen EU-puheenjohtajakaudella.
Olennaista on, että jatkossa haitalliset verokannustimet ja muu haitallinen verokilpailu tulee tunnistaa ja niihin tulee puuttua tehokkaasti. Se tervehdyttää myös markkinoiden toimintaa. Tämän torjumiseksi unionin tasolla on päätettävä EU:n yhteisestä ja yhdistetystä veropohjasta (BEFIT) sekä yhteisöjen riittävän korkeasta vähimmäisverokannasta. Ensimmäisenä vaiheena on tärkeää toimeenpanna OECD:n puitteissa sovittu suuryritysten vähimmäisverokanta EU-tasolla. Lisäksi tulee harmonisoida pääomatulojen veropohjaa muun muassa yksityishenkilöiden arvonnousuverotuksessa sekä sopia verotuksen vähimmäistasosta, jotta myös pääomatulot tulevat kertaalleen verotetuksi.
Jäsenmaiden on automaattisesti vaihdettava verotukseen liittyviä tietoja. Lisäksi verovälttelyn sanktioita on vahvistettava ja EU:n veroparatiisimaiden listaa täydennettävä. Veronkierron torjumiseksi tulee kannustaa siirtymiseen sähköisiin maksutapoihin, jolloin voidaan paremmin jäljittää maksuliikenne ja estää verokeitaisiin piilotettujen varojen hyödyntäminen. Haitallisen verokilpailun ja veronkierron torjuntaa koskevista toimista tulee EU:ssa tehdä päätökset määräenemmistömenettelyllä. EU:n lainsäädäntöä ja sen tulkintaa tulee kehittää siten, että esteet veroparatiisiyhtiöiden sulkemisesta ulos julkisista hankinnoista poistetaan.
Euroaluetta on vahvistettava
Talous- ja rahaliittoa on yhä kehitettävä paremmin vastaamaan jäsenmaiden tarpeisiin ja mahdollisiin tuleviin kriiseihin. EU:n on yhteisesti suosittava julkisia investointeja infrastruktuuriin, kestävän kehityksen ratkaisuihin, ihmisten hyvinvointiin ja koulutukseen. Tämänkaltainen tehokas finanssipolitiikka edellyttää veropohjan laajentamista.
Finanssipolitiikan sääntelykehikon tärkein tehtävä on hillitä riskiä jäsenmaiden ylivelkaantumiselle. EU-sääntelyn ei kuitenkaan pidä vahvistaa suhdanteita. EU:n vakaus- ja kasvusopimuksen julkisen velan ja alijäämän määrää koskevia sääntöjä pitää tulkita tarkoituksenmukaisesti ja joustavasti ja sääntöjä on päivitettävä tarpeen mukaan. Hankalissa suhdannetilanteissa jäsenvaltioiden budjetteihin tarvitaan väljyyttä, joka helpottaa automaattisten vakauttajien toimintaa ja mahdollistaa kestävää kasvua tukevia investointeja. EMU-järjestelmään ei tule lisätä keinotekoisesti markkinakuria lisääviä ja kansallista talouspolitiikan sekä yhteiskuntapolitiikan liikkumavaraa kaventavia mekanismeja.
Talouspolitiikka on tulevaisuudessakin pitkälti kansallista, mutta EU:ssa tulee uudistaa euromaiden talous- ja finanssipolitiikan koordinaatiota eli eurooppalaisen ohjausjakson toimintaa ja sen demokraattisia ohjausmekanismeja. Sen tulee painottaa taloudellisten mittareiden lisäksi entistä enemmän sosiaalisia ja työllisyyteen liittyviä indikaattoreita, jotta sen puitteissa voidaan vahvistaa myös ihmisten sosiaalista hyvinvointia. EU:n talous- ja finanssipolitiikan sääntöjen ja koordinaation tulee myös mahdollistaa esimerkiksi vihreän siirtymän vaativat julkiset investoinnit. Työllisyyden parantamisen ja eriarvoisuuden vähentämisen tulee olla keskeisimpiä tavoitteita talous- ja finanssipolitiikan koordinaatiota kehitettäessä. Lisäksi finanssipolitiikan sääntökehikon kehittämisessä on tarkasteltava niitä tarpeita, jotka liittyvät EU:n strategisen autonomian kehittämiseen ja voimakkaasti muuttuvaan turvallisuuspoliittiseen ympäristöön vastaamiseen.
Jokaisella jäsenvaltiolla on vastuu oman talouspolitiikkansa kestävyydestä sekä tarvittavien rakenneuudistusten ja tulevaisuusinvestointien tekemisestä. Julkisen talouden tehokkuutta voidaan parantaa levittämällä EU:ssa parhaiden käytäntöjen malleja ja syventämällä yhteistoimintaa maiden ja niiden alueiden välillä. Myös talousalueen sisäisiä epätasapainoja tulee torjua. Jokainen maa on lähtökohtaisesti vastuussa veloistaan eikä kannustimia ylivelkaantumiselle tule luoda. Mahdollisen erillisen suhdannetasausmekanismin ei tule olla pysyvä tulonsiirtojärjestelmä. Pankkiunionin kehittämisessä tulee ottaa askelia valtioiden ja pankkien välisen kohtalonyhteyden purkamiseksi erityisesti valtionlainojen vakavaraisuuskohtelun osalta. Myös eurooppalaista talletussuojajärjestelmää on kehitettävä ja harkittava varojen käytön laajentamisen mahdollistamista.
EU:n turvallisuus- ja puolustusyhteistyö syvenee
Puolustuspolitiikan pysyvää rakenteellista yhteistyötä (PRY) on määrätietoisesti syvennettävä. Jäsenmaiden keskinäisen avunannon lausekkeen toimeenpanoa on kehitettävä, jotta kukin maa voi luottaa toisten apuun.
Turvallisuus ja vakaus eivät tarkoita ainoastaan varautumista sotilaalliseen voimankäyttöön. Esimerkiksi kyberiskuilta suojautuminen ja hybridivaikuttamiseen varautuminen edellyttävät jäsenmaiden välistä tiivistä yhteistyötä.
Ulkosuhderahoituksen uudistus mahdollistaa tuen joustavamman ja tehokkaamman käytön muun muassa vakauden ja turvallisuuden edistämiseksi lähialueillamme. Samaan aikaa on lisättävä avoimuutta ja läpinäkyvyyttä sekä huolehdittava siitä, että köyhyyden ja eriarvoistumisen vähentäminen vähiten kehittyneissä maissa säilyy ulkosuhderahoituksen pääasiallisena tavoitteena.
Myös EU:n ja Naton välistä yhteistyötä ja kumppanuutta on kehitettävä edelleen. SDP tavoittelee aktiivista ja rakentavaa roolia Nato-jäsenenä sekä oman puolustuksen ylläpitämistä uskottavana, modernina ja riittävästi resursoituna. Euroopan strategista autonomiaa tulee kehittää myös eurooppalaisen puolustusteollisuuden kapasiteetin näkökulmasta. Eurooppalaisen puolustusmateriaalien tuotannon ja puolustusteknologian osalta on pyrittävä riittävään omavaraisuuteen.
Aktiivinen EU edistää kestävyyttä ja vakautta koko maailmassa
Sosiaalisesti ja ekologisesti kestävä vapaakauppa on keskeinen keino vahvistaa hyvinvointia ja lisätä kansainvälistä yhteistyötä. Vapaan kaupan ehtona on vaadittava kauppakumppanien sitoutumista keskeisiin sääntöihin. On huolehdittava siitä, että kauppasopimusten kestävän kehityksen määräyksien toimeenpanoa liittyen ympäristöön, ilmastoon ja työntekijöiden ihmisoikeuksiin vahvistetaan ja rikkomuksiin puututaan nykyistä paremmin. Unionin tulee pitää markkinansa avoinna kehittyvien maiden yrityksille.
Afrikka on nouseva maanosa, joten EU:n Afrikka-ulottuvuutta on vahvistettava. Afrikka-suhteiden tulee perustua kumppanuuteen, jossa tuetaan Afrikan maiden omaa kykyä vahvistaa demokratiaa ja kansalaisyhteiskuntaa luoda talouskasvua ja työpaikkoja. Arvopohjaisesta kumppanuudesta lähtevää EU:n ja Afrikan unionin yhteistyötä on syvennettävä ja muodostettava mantereiden vapaakauppa-alue.
Ihmisoikeuksien, demokratian, oikeusvaltioperiaatteen, tasa-arvon, talouskasvun ja kestävän kehityksen edistäminen ovat EU:n kehityspolitiikan tärkeimpiä tavoitteita. Kehitysyhteistyössä painopisteen on oltava köyhimpien maiden tukemisessa ja heikoimmassa asemassa olevien ihmisten auttamisessa.
Arktisen alueen kasvaneen merkityksen vuoksi on sekä EU:n että Suomen etu olla vahvasti mukana päättämässä alueen kehityksestä. Yhteistyötä EU:n ja sen ulkopuolisten valtioiden välillä ympäristönsuojelussa ja elinkeinosektorilla tulee edistää. Toiminnan arktisella alueella tulee perustua luonnon kantokykyyn ja kestävän kehityksen periaatteisiin sekä alkuperäiskansojen oikeuksien kunnioittamiseen.
Pohjoisen ulottuvuuden kumppanuusmalli tarjoaa mahdollisuuksia käytännön hanketoimintaan. Investoinnit pohjoisen kattaviin liikenne- ja verkkoyhteyksiin lisäävät unionin toimintakykyä ja tukevat elinkeinoelämän kehittämistä pohjoisilla harvaan asutuilla alueilla. EU:n pohjoisen ulottuvuuden puitteissa on edistettävä yhteistyötä Itämeren suojelemisessa.
Tavoitteitamme
Eurooppalaisen yhteistyön tarkoitus on hyvinvoinnin ja turvallisuuden lisääminen. Kaiken unionin toiminnan tulee olla linjassa taloudellisen, sosiaalisen ja ekologisesti kestävän kehityksen periaatteiden kanssa.
Suomen on oltava aktiivisesti mukana vaikuttamassa EU:n tulevaisuuteen ja rakentamassa entistä vahvempaa Eurooppaa.
EU:n on katkaistava riippuvaisuuksia autoritaarisista maista ja unionin strategista autonomiaa vahvistettava.
EU:n on jatkettava johtavassa roolissa ilmastonmuutoksen torjunnassa, luontokadon pysäyttämisessä ja kansainvälisten kriisien hoidossa. Tämä edellyttää sitoutumista jäsenmailta ja päätöksentekokyvyn määrätietoista parantamista.
EU:n on tarjottava uskottava polku jäsenyyteen jäseneksi haluaville maille, jotka ovat sitoutuneita eurooppalaisiin arvoihin.
EU:n sosiaalista ulottuvuutta tulee kehittää ja vahvistaa linjassa Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin kanssa.
EU:n investointeja tutkimukseen, kehitykseen ja innovaatioihin tulee lisätä merkittävästi. EU:n on yhteisesti suosittava julkisia investointeja infrastruktuuriin, kestävän kehityksen ratkaisuihin, ihmisten hyvinvointiin ja koulutukseen.
Talous- ja rahaliittoa on yhä kehitettävä paremmin vastaamaan jäsenmaiden tarpeisiin ja mahdollisiin tuleviin kriiseihin.
EU:n puolustuspolitiikan pysyvää rakenteellista yhteistyötä on määrätietoisesti syvennettävä. Kyberiskuilta suojautuminen ja hybridivaikuttamiseen varautuminen edellyttävät jäsenmaiden välistä tiivistä yhteistyötä.
EU:n ja Naton välistä yhteistyötä ja kumppanuutta on kehitettävä edelleen. Meidän tulee tavoitella aktiivista ja rakentavaa roolia Nato-jäsenenä sekä oman puolustuksen ylläpitämistä uskottavana, modernina ja riittävästi resursoituna.Suomen tulee toimia aktiivisesti veroparatiisien, veronvälttelyn purkamiseksi ja haitallisen verokilpailun estämiseksi.