Muutoshaaste 2: Ihmisen toiminnan vaikutukset maapallolle

Ilmastonmuutoksen hillitseminen, luonnon monimuotoisuuden turvaaminen, ekosysteemien toimivuus ja luonnonvarojen kestävä käyttö ovat ihmiskunnan tulevaisuuden kohtalonkysymyksiä. Ympäristökriisin ratkaiseminen on mahdollista ja välttämätöntä. Muutos ekologisesti kestävään yhteiskuntaan on tehtävä sosiaalisesti ja alueellisesti oikeudenmukaisella tavalla.

Hallitustenvälisen ilmastopaneelin IPCC:n arvion mukaan ilmaston lämpeneminen yli 1,5 celsiusasteen kiihdyttää lajien sukupuuttoa merkittävästi, muuttaa yhä useampia alueita asuinkelvottomiksi sekä uhkaa veden saatavuutta, ruuantuotantoa ja ekosysteemien toimivuutta.

Elinympäristöjen kantokyvyn heikkeneminen yhdistettynä luonnonvarojen ylikulutukseen ja väestönkasvuun johtaa ekologiseen ja yhteiskunnalliseen romahdukseen. Ilmastonmuutos vaarantaa keskeisten perusarvojemme käytännön toteuttamisen. Köyhyyden vähentäminen, tasa-arvon lisääminen ja kestävä talouskasvu vaikeutuvat.

Ilmastonmuutos ei ole pelkästään ympäristöongelma, vaan sillä on laajat taloudelliset ja sosiaaliset vaikutukset kaikkiin ihmisiin maapallolla. Seuraukset näkyvät esimerkiksi luonnontuhojen lisääntymisenä, ruuan hintojen nopeina muutoksina, sosiaalisena ja poliittisena epävakautena, konflikteina ja ilmastopakolaisuutena.

Luonnon monimuotoisuus on viimeisten vuosikymmenten aikana heikentynyt nopeasti, minkä vuoksi on perusteltua puhua lajien kuudennesta sukupuuttoaallosta. Tämä on seurausta ihmisen toiminnasta. Biodiversiteetin suojeleminen ei ole vain luonnon suojelemista vaan myös ihmiskunnan suojelemista.

Ekologisesti kestävät ratkaisut ovat löydettävissä. Ympäristökriisin ratkaiseminen edellyttää määrätietoista politiikkaa ja välittömiä toimia. Päästötavoitteita on kiristettävä ja niiden toimeenpanoa on nopeutettava. Talouden rakenteita on uudistettava kestävää kasvua tukevaksi. Luonnonvarojen ylikulutus on lopetettava ja kuljettava johdonmukaisesti kohti ilmastokestävään kiertotaloutta.

Suomella on hyvät mahdollisuudet kestävän kehityksen mukaiseen ekologiseen jälleenrakentamiseen vakaan yhteiskuntarakenteen, koulutetun väestön ja korkean teknologiaosaamisen maana. Suomi voi olla kokoaan suurempi ilmasto- ja kestävyyshaasteen ratkaisija – meillä voi olla pieni jalanjälki, mutta suuri kädenjälki.

Ilmastonmuutoksen pysäyttäminen ja sen seurauksiin varautuminen, sopeutuminen ja niiden kustannusten jakautuminen on koko ihmiskunnan yhteinen kysymys. Euroopalla ja muilla vanhoilla teollisuusmailla on tässä erityinen vastuunsa pitkälle kehittyneen osaamisen, vaurauden ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden perusteella.

SDP toimii sen puolesta, että Suomi ottaa määrätietoisia askelia kohti ekologisesti kestävää hyvinvointiyhteiskuntaa.

Visio: Suomi on 2030-luvulla ekologisesti kestävä korkean työllisyyden, hyvinvoinnin ja osaamisen yhteiskunta.

2.1. Ilmasto- ja energiapolitiikka

Suomen tulee olla maailman ensimmäinen fossiilisesta energiasta vapaa hyvinvointiyhteiskunta. Kunnianhimoinen ilmastopolitiikka, korkea työllisyys, kasvava talous ja ihmisten lisääntyvä hyvinvointi voivat kulkea käsi kädessä. Suomella on tähän kaikki edellytykset. Ilmastonmuutoksen hillitseminen on kaikkien yhteiskunnan toimijoiden yhteinen tehtävä – kaikki sektorit tarvitaan mukaan päästövähennystoimenpiteisiin.

Suomen tulee olla hiilineutraali vuonna 2035 ja hiilinegatiivinen nopeasti tämän jälkeen. Hiilineutraalius tarkoittaa, että kasvihuonekaasupäästöt ovat yhtä suuret kuin metsien ja maaperän hiilinielut.

Ilmastopolitiikan keskeiset ohjauskeinot ovat taloudellisia. Niillä voidaan varmistaa ilmastotavoitteisiin pääseminen ja päästövähennysten kohdentuminen kustannustehokkaalla tavalla. Tehokkain vaikutus saadaan kansainvälisellä yhteistyöllä ja ylikansallisten välineiden, kuten päästökaupan, avulla. Niiden ohella päästöjen vähentämiseksi tarvitaan myös kansallisia toimia.

Päästökauppa-sektorin ulkopuolella korostuu verotuksen rooli taloudellisena ohjauskeinona. Energiaverotusta ja siihen liittyviä välineitä tulee uudistaa pitkäjänteisesti ja ennustettavasti siten, että se vauhdittaa siirtymää uusiin puhtaisiin teknologioihin, energian säästämiseen sekä energiatehokkuuden parantamiseen. Suomen on tehtävä ennakkoluulotonta politiikkaa, missä uuden teknologian käyttöönottoa vauhditetaan lainsäädännöllä sekä taloudellisin kannustein. Energia- ja resurssitehokkuus ja ympäristöteknologia ovat suomalaisen viestiteollisuuden keskeisiä kilpailuvaltteja ja laatutekijöitä.

Ilmastovaikutusten arvioinnin on oltava osa normaalia lainvalmistelua. Merkittävimpien politiikkatoimien ja budjettipäätösten ilmastovaikutukset on selvitettävä ennen niiden hyväksymistä. Ilmastolle haitallisista päätöksistä luovutaan tai päätöksen aiheuttama päästölisäys kompensoidaan jollain muulla toimenpiteellä.

Päästövähennysten aikaansaamiseksi on pureuduttava ennen kaikkea energian kulutuksen vähentämiseen erityisesti rakennuksissa ja asumisessa, fossiilisten polttoaineiden kulutuksen vähentämiseen liikenteessä, energiantuotannon ja teollisuustuotannon hiili-intensiivisyyden pienentämiseen, metsien ja maaperän hiilensidontakyvyn vahvistamiseen sekä kulutustottumusten muutoksiin kannustamiseen.

Ilmastolakia on uudistettava siten, että se on linjassa 1,5 asteen tavoiteteen kanssa. Ilmastolaki toimii vahvana ohjauskeinona ilmastopolitiikalle.

Suomen Ilmastopaneelin asemaa, riippumattomuutta ja rahoitusta on vahvistettava. Paneelin toimintaa pitää kehittää siten, että se kykenee tuottamaan nykyistä paremmin monitieteellistä tietoa päätöksenteon tueksi ja arvioimaan tehtyjä toimia kriittisesti. Erityisesti talouden ja ekologisen kestävyyden välistä suhdetta on kyettävä tarkastelemaan nykyistä laajemmin.

Globaalissa ilmasto- ja energiapolitiikassa on otettava huomioon sosiaalinen oikeudenmukaisuus ja maiden erilaiset lähtökohdat ilmastotoimille. Jokaisen maan, myös Suomen, on tehtävä oma osansa ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ja siihen sopeutumiseksi. Päätösten on perustuttava tutkittuun ja ajantasaiseen tietoon.

Ilmastonmuutoksen hillintää ja sopeutumista tehostetaan kansainvälisessä yhteistyössä niin, että haitalliset vaikutukset eivät hidasta merkittävästi äärimmäisen köyhyyden kitkemistä ja tasa-arvon edistämistä maailmanlaajuisesti. Näin ilmastonmuutoksen aiheuttamien konfliktien vaara vähennetään ja vakautta lisätään. Ruokaturva, puhdas vesi ja kohtuullisen hintainen puhdas energia voidaan turvata kaikille myös kehittyvissä maissa ja täten ennalta vähentää ilmastopakolaisuuteen johtavia syitä. Ihmisillä on oltava mahdollisuus rauhaan, hyvinvointiin, koulutukseen ja toimeentuloon omassa maassaan.

Suomen on lisättävä ilmastorahoitustaan osana kehitysrahoitustaan ja vahvistettava erityisesti ilmastosopimuksen alaisten ilmastorahastojen rahoitusta.

EU:n ilmastotavoitteet ja päästökauppajärjestelmän kehittäminen

Euroopan unionin ilmastopolitiikkaa on päivitettävä nykyistä kunnianhimoisemmaksi siten, että EU on hiilineutraali viimeistään vuonna 2050. Nykyisiä päästövähennystavoitetta on nostettava.

Uudet tavoitteet on mahdollista saavuttaa ottamalla käyttöön parhaat mahdolliset teknologiat energiankulutuksen vähentämiseksi ja päästöttömien energialähteiden lisäämiseksi. EU:n puhtaan energian pakettiin sisältyvät energiatehokkuusdirektiivi, uusiutuvan energian direktiivi sekä hallintomallidirektiivi tarjoavat puitteet seuraavien vuosien ilmastotyölle. Mikäli ne yhdistetään jäsenmaiden sopimaan uuteen kunnianhimoiseen tavoitteeseen, EU voi kokonaisuutena päästä 1,5 asteen lämpenemistä vastaavalle tasolle.

EU:n nykyistä tiukempien ilmastotavoitteiden saavuttaminen edellyttää päästökaupan uudistamista. Kunnianhimoisen kansallisen päästötavoitteen saavuttamiseksi tarvitsemme päästökauppaa, jonka ohjausvaikutus on riittävä. Päästövähennystavoitteen nostaminen edellyttää myös päästökaupan kiristämistä. Tämä tarkoittaa, että päästöoikeuden hinta on oltava riittävän korkea ja sen tulee nousta asteittain 2030-luvulle tultaessa.

Suomen on vaikutettava aktiivisesti EU:n päästökauppajärjestelmän kehittämiseen siten, että päästöoikeuksien hinta ohjaa tehokkaasti ja nopeasti energiajärjestelmän päästöjen vähentämiseen. Markkinoille tukevia päästöoikeuksia on vähennettävä vuosittain nykyistä enemmän, käyttämättä jääviä päästöoikeuksia on mitätöitävä ja päästökauppaa on laajennettava esimerkiksi kattamaan kiinteistökohtainen lämmitys ja jäähdytys.

Tavoitteena tulee olla päästöjen kunnianhimoinen hinnoittelu koko EU:n alueella, mutta päästökaupan ongelmia voidaan ratkaista myös kansallisella tasolla esimerkiksi hiiliveron tai hiilen minimihinnan avulla.

EU:n otettava käyttöön lisämekanismeja, esimerkiksi tarkkaan suunniteltuja hiilitulleja, EU:n ja sen ulkopuolisten maiden väliseen kauppaan, jotta hiilidioksidin hinta kohdistuu tasapuolisesti sekä EU:ssa että sen ulkopuolella valmistettuihin tuotteisiin. Energiatehokkuuden ja valmistuksen vähähiilisyyden vaatimuksilla luodaan kannusteita investointi- ja kulutushyödykkeiden hiilijalanjäljen pienentämiseen myös EU:n ulkopuolisissa maissa.

EU:n tutkimus- ja tuotekehitysrahoitusta on kasvatettava ilmastoratkaisujen kehittämiseksi. EU:n tulee toimia yhtenäisesti ja aktiivisesti myös rajojensa ulkopuolella ilmastotavoitteiden kunnianhimotason nostamiseksi ja niissä pysymiseksi. Erityisen tärkeää on kehittyvien maiden tukeminen niin ilmastotavoitteiden saavuttamisessa kuin ilmastonmuutoksen vaikutuksiin sopeutumisessa.

Suomen tulee toimia aktiivisesti EU:n tavoitteiden määrittelyssä ja EU:n kunnianhimon tason nostossa, yhdessä muiden ilmastopolitiikassaan edistyksellisten jäsenmaiden kanssa.

Energiapolitiikan suunta

Oikeudenmukainen siirtymä on SDP:n ilmastopolitiikan keskeinen ohjaava periaate. Ilmastotoimet tarvitsevat tuekseen mahdollisimman laajan kansalaisten hyväksynnän. Harjoitetun politiikan kustannukset eivät saa kasautua yksipuolisesti joidenkin ryhmien maksettavaksi vaan päätöksissä on huomioitava sosiaalinen ja alueellinen oikeudenmukaisuus.

Suomen on luovuttava 2020-luvulla kivihiilen ja 2030-luvulla turpeen energiakäytöstä. Energiakäänne toteutetaan uusiutuvan energian ja ydinvoiman avulla. Johdonmukaisilla toimenpiteillä puhtaampaa energiantuotantoa kohti Suomella on mahdollisuus olla edelläkävijä ympäristöystävällisen teollisuuden ja energiapalettinsa vuoksi.

Energian saatavuus ja edullinen hinta olivat pitkään energiapolitikan keskeiset kulmakivet. Nyt niiden rinnalle on noussut tasapuolisena tavoitteena ympäristövaikutusten pienentäminen. Ilmaston lämpenemisen estämiseksi tulevaisuuden energiapolitiikassa on onnistuttava yhdistämään kasvihuonekaasupäästöjen merkittävä vähentäminen elinkeinopoliittisesti kestäviin ratkaisuihin. Tulevaisuudessa fossiilisen energian tuet lopetetaan ja kaikille ilmastopäästöille asetetaan oikea hinta.

Suomen pitää kyetä vähentämään tasaisesti päästöjä pitäen samalla huolta teollisuuden toimintakyvystä, energian riittävästä saatavuudesta ja kohtuullisesta hinnasta. Tavoitteena on, että yhä useampi yritys saadaan mukaanpuhtaan teknologian -ajatteluun ja ympäristöystävälliset ratkaisut tunnistetaan tulevaisuuden kilpailuvalttina. Tämä helpottaa energiakäänteen tekemistä sosiaalisesti kestävällä tavalla vahvistamalla samalla maamme työllisyyttä. Tavoitteena on, että Suomi ja EU ovat teknologiakehityksen kärjessä, ettemme jää riippuvaisiksi muista toimijoista. Tulevaisuuden dekarbonisaatiotekniikoiden kehittäminen vaatii merkittäviä investointeja yksityiseltä sektorilta.

Energia-alan ja teollisuuden lisäksi päästövähennyksiä on tehtävä niin liikenteessä, asumisessa ja rakentamisessa kuin maa- ja metsätaloudessa. Energiasäästö ja -tehokkuus ovat lyhyellä ja pitkällä aikavälillä keskeisiä keinoja hiilidioksidipäästöjen vähentämisessä. Suomen hiilinieluja on kasvatettava tasaisesti.

Energiantuotannon tulevaisuus

Suomen energiatuotannossa on kasvatettava päästöttömien energiamuotojen osuutta. Teollisuuden, liikenteen ja kotitalouksien energiankulutus painottuu jatkossa entistä enemmän sähköön. Tuuli- ja aurinkoenergian tuotannon lisääminen on välttämätöntä, mutta niiden tuotannon vaihtelu edellyttää energian varastointimahdollisuuksien parantamista sekä sähköverkkojen ja korvauskäytäntöjen kehittämistä.  Sähköjärjestelmän pohjana ovat uusiutuvat energiamuodot, ydinvoima, yhteistuotantolaitosten bioenergia sekä vesivoima. Lisäksi sähkönkulutuksen kasvaessa käyttöä pystytään optimoimaan vähentäen tarvetta perinteiselle säätövoimalle. Muutos on mahdollista toteuttaa älykästä kysyntäjoustoteknologiaa hyödyntämällä sekä kytkemällä entistä tiiviimmin yhteen lämmön- ja sähköntuotanto sekä liikenne.

Muuttuvan tuotannon vuoksi sähköverkkojen kehitystä tulee ohjata siten, ettei verkkojen kehitys muodostu esteeksi vähähiiliseen kiertotalouteen siirtymiselle. Sähkö- ja energiamarkkinoiden integraatio on lähtökohtaisesti myönteinen asia, mutta toimijoilla on oltava samat pelisäännöt yhteisillä markkinoilla. Lisäksi pidetään huoli siitä, että Suomen tuontiriippuvuus sähkön osalta ei kasva.

Kivihiilestä, turpeesta ja pidemmällä aikavälillä fossiilisesta maakaasusta luopuminen vaikuttavat Suomen huoltovarmuuteen. Uutta asentoa on haettava ennakkoluulottomilla ratkaisuilla, kuten esimerkiksi mittavilla panostuksilla uusiutuviin energiamuotoihin, sekä energian jakeluverkkoon, varastointitapoihin ja älykkäisiin ohjausmenetelmiin.

Edellä mainitut toimet vahvistavat maamme omavaraisuutta liikenteen käyttövoiman ja lämmöntuotannon osalta. Liikenteen käyttövoiman lähteet ovat muuttumassa markkinavetoisesti kohti päästöttömyyttä, ja fossiilisista polttoaineista tullaan ajan myötä luopumaan. Suomen vaihtotase paranee tuntuvasti, kun tuontipolttoaineita korvataan muun muassa kotimaassa tuotetulla sähköllä ja biokaasulla.

Energiankulutuksen ja talouskasvun irtikytkentä

Energiatehokkuus on kustannustehokkain tapa vähentää kasvihuonekaasupäästöjä. Koska energiatehokkuuteen kannustaminen korkean energian hinnan avulla voi heikentää kilpailukykyä, on käytettävä muita kannustimia.

Lämmityksen ja jäähdytyksen energiankulutusta on mahdollista vähentää huomattavasti. Rakennusten lämmitys- ja ilmanvaihtoteknologioiden käyttöönottoon on osoitettava kustannustehokkaita tukia ja muuta ohjaavaa lainsäädäntöä.

Seuraava askel on rajoittaa investointi- ja kulutushyödykkeiden synnyttämää hiilijalanjälkeä ja kiinnittää enemmän huomiota käyttöajan energiankulutukseen. Tällöin markkinoille tulevien tuotteiden ympäristöystävällisyys ja kestävyys korostuvat jo suunnitteluvaiheessa ja tuotantoprosessienkin vähäpäästöisyyteen kiinnitetään enemmän huomiota. Vain kokonaisvaltainen tuotannon ja lämmityksen vähähiilisyys mahdollistaa pitkällä aikavälillä energiankulutuksen ja talouskasvun yhteyden katkaisemisen.

Teollisuuden sivuvirtojen sisältämän energian hyödyntämistä laajennetaan ja kiertotalouden ratkaisuilla luodaan tiiviimpiä suljettuja materiaalivirtojen kiertoja.

Asumisen ja rakentamisen päästöjen vähentäminen

Asuin- ja liikekiinteistöjen energiankulutus on vastuussa merkittävästä osasta Suomen päästöjä. Energian loppukulutuksesta 26 prosenttia kuluu tällä hetkellä rakennusten lämmitykseen. Rakennusten käytön on arvioitu aiheuttavan noin 15 Mt C02-eqv kasvihuonekaasupäästöt vuosittain.

Lisäksi lämmitykseen kuluvan energian määrä on pysynyt käytännössä samana 1990-luvun puolivälistä, jolloin mittaukset aloitettiin.

Asumisen päästöjä on vähennettävä olemassa olevan rakennuskannan energiankulutusta pienentämällä nykyistä nopeammin ja siirtymällä elinkaaren aikaisilta kasvihuonekaasupäästöiltään minimoituun ja energiatehokkaaseen rakentamiseen viimeistään 2025 alkaen.

Asukkailla pitää olla mahdollisuus vaikuttaa oman energialaskunsa ja hiilijalanjälkensä suuruuteen, mikä vaatii investointeja etäluettaviin älymittareihin ja -termostaatteihin. Vedenkulutuksen osalta tulee siirtyä kohti huoneistokohtaista laskutusta, sillä lämpimän käyttöveden kulutusta hillitsemällä voidaan myös vähentää kulutetun energian määrää.

Suomessa talot ovat pääosin hyvin eristettyjä. Lämpöhukkaa voidaan torjua parantamalla eristeitä erityisesti ovissa ja ikkunoissa, mutta esimerkiksi Motivan mukaan tärkein keino on lämmön talteenotto ilmanvaihdosta. Lämpöpumppuja ja poistoilman lämmön talteenottojärjestelmiä on suosittava rakennusten energiaremonteissa.

Lisäksi verotuksen keinoin tulee kannustaa investoimaan energiatehokkuustoimenpiteisiin tai energiajärjestelmien muutoksiin. Öljystä lämmityspolttoaineena tulee luopua viimeistään 2030-luvun alkupuolella. Tuetaan kiinteistöjen ja pientalojen energiaremontteja kotitalousvähennyksen sekä energiaremonttituen kautta. Lisäksi selvitetään, miten voidaan tukea ja uudella tavalla rahoittaa laajamittaisia peruskorjaus- ja energiatehokkuushankkeita, joissa parannetaan kokonaisten kortteleiden, alueiden tai kaupunkien energiatehokkuutta.

Tukemalla T&K-toimintaa rakennusmateriaalien kehittämisessä voidaan nopeuttaa rakennusmateriaalien osuuden lisäystä päästövähennyksissä. Kiertotalousajattelusta on tultava tulevaisuudessa pääsääntö sekä korjaus- että uudisrakentamisessa, koska noin puolet kaikesta jätteestä syntyy rakennusalalla. Rakennus on suunniteltava alun perin niin, että se voidaan purkaa osiin, osat lajitellaan, otetaan talteen ja käytetään uudelleen. Lainsäädännön on mahdollistettava materiaalien uusiokäyttö.

Energian verotus ja tuotantotuet

Päästökaupan rinnalla tärkeimmät keinot saavuttaa tavoiteltuja tuloksia energiantuotannossa ovat vero-ohjaus sekä erilaiset tuotantotuet. Pidemmällä aikavälillä tukiin perustuva energiajärjestelmä ei ole kestävä ratkaisu. Referenssilaitosten sekä kokonaan uusien teknologioiden tukeminen alkuvaiheessa on monesti perusteltua.

Verotuksessa tulee siirtyä määrän verotuksesta haittojen verottamiseen. Sähköntuotannon vaikutukset ovat ongelma, ei itse kulutus. Teollisuutta on ohjattava käyttämään vähäpäästöistä sähköä, eikä estää energiakäännettä sähkön kulutuksen verottamisella.

Mikäli edullinen sähkö hidastaa yritysten tai kotitalouksien energiansäästöinvestointeja, tarvitaan muita toimia, jotka kannustavat vähentämään ympäristövaikutuksia. Eri energiankäyttäjiä pitäisi voida kohdella tapauskohtaisesti, ja niille tulisi laatia yksityiskohtaisemmat ohjelmat, miten kutakin toimialaa tai kotitalouksia kannustetaan, tuetaan ja velvoitetaan sekä parhaiden olemassa olevien teknologioiden käyttöönottoon, että teknologian ja käytäntöjen kehittämiseen. Kansainvälisesti Suomen tulee kampanjoida vähähiilisten teknologioiden ja teollisuuden sähköistämiseen perustuvien prosessien edistämisen puolesta.

Hiilinielujen ja -varastojen vahvistaminen

Maankäyttö, maankäytön muutos ja metsien käyttö ovat ilmastopolitiikan ydintä, ja vuodesta 2020 lähtien osa EU:n ilmastopolitiikkaa. Hiilineutraalisuustavoite vuodelle 2035 tarkoittaa, että päästöjen ja hiilinielujen tulee tuolloin olla tasapainossa. Siirtyminen hiilinegatiiviseen yhteiskuntaan tarkoittaa, että metsien ja maaperän pitää sitoa ja varastoida enemmän hiiltä kuin päästämme ilmakehään. Tämä edellyttää toimia, joilla kasvatetaan Suomen nettonielua.

Maankäyttösektorin rooli ilmastotyössä koostuu erityisesti metsien hiilinielujen ylläpitämisestä ja vahvistamisesta, maataloussektorin ja maatalousmaan päästöjen vähentämisestä ja turvemaiden ojituksesta sekä raivaamisesta luopumisesta.

Suomen hiilinieluja tulee vahvistaa nykyisestä tasostaan. Tavoitteena on, että hiilinielut kasvavat ja luonnon monimuotoisuus turvataan samalla kun puuta käytetään entistä korkeamman jalostusasteen tuotteisiin. Hiilensidonnan ja varastoinnin tehostamiseksi ja siihen kannustamiseksi tarvitaan uusia keinoja, verotusta tai muuta taloudellista kannustetta maanomistajille. Maankäyttösektorin ilmastopolitiikka on huomioitava myös valtion omistamien metsien käytössä.

Metsänomistajille luodaan taloudellinen kannustin pidentää metsän kiertoaikaa. Metsänhoidon suosituksia uudistetaan ja jatkuvaa kasvatusta edistetään. Metsähallituksen tulostavoitetta kohtuullistetaan siten, että luontoarvoltaan arvokkaat metsät säilyvät.

Maatalousmaa on mahdollista kääntää päästölähteestä nieluksi. Viljeltyjen maiden hiilivarasto on pienempi kuin luonnontilaisten, mutta viljelytekniikoita ja viljelykiertoa kehittämällä sekä maatalousmaata ennallistamalla on mahdollista vähentää maataloussektorin päästöjä.

Hiilensitominen viljelysmaahan tapahtuu viljelymenetelmiä monipuolistamalla, pitämällä pellot peitteisinä ympäri vuoden ja käyttämällä useampia kasvilajien samanaikaisesti. Myös ravinnepäästöt pienenevät ja satotasot kasvavat. Eri menetelmiä tulee pilotoida edelleen ja kohdentaa siihen rahoitusta. Hyviä käytänteitä tulee laajentaa ja ottaa niitä huomioon muun muassa ympäristötukea uudistettaessa.

Maatalousmaan hiilensidontakyvyn parantamisessa tarvitaan myös uusia kannustimia. Yksi vaihtoehto olisi luoda rahoitusmalli metsittämiseen tai ennallistamiseen, jossa hiilinielun muut käyttäjät, esimerkiksi metsäteollisuus, osallistuisivat hiilinielun kasvattamiseen maataloussektorilla.

Suomen tulee kansallisin toimenpitein lopettaa uusien turvemaiden käyttöönotto. Osaltaan lisäpeltoalaa on tarvittu Suomessa eläintuotannon lannanlevitykseen. Mahdollisuuksien mukaan tulee siirtyä lannan käyttöön biokaasun tuotannossa nykyistä laajemmin. Jatketaan soidensuojeluohjelmaa ja soiden ennallistamista myös hiilensidonnan vahvistamiseksi.

Tavoitteitamme

  • Suomi tulee olla maailman ensimmäinen fossiilisesta energiasta vapaa hyvinvointiyhteiskunta
  • Suomen tulee olla hiilineutraali vuonna 2035 ja hiilinegatiivinen nopeasti tämän jälkeen
  • Energiaverotusta ja siihen liittyviä välineitä tulee uudistaa pitkäjänteisesti ja ennustettavasti siten, että se vauhdittaa siirtymää uusiin puhtaisiin teknologioihin, energian säästämiseen sekä energiatehokkuuden parantamiseen
  • Vauhditetaan uuden teknologian käyttöönottoa lainsäädännöllä sekä taloudellisin kannustein
  • Luovutaan 2020-luvulla kivihiilen ja 2030-luvulla turpeen energiakäytöstä
  • Suomen hiilinieluja tulee vahvistaa
  • Suomen pitää kyetä vähentämään tasaisesti päästöjä pitäen samalla huolta teollisuuden toimintakyvystä
  • Suomen energiatuotannossa on kasvatettava päästöttömien energiamuotojen osuutta
  • EU:n on oltava hiilineutraali viimeistään vuonna 2050
  • EU:n päästökauppaa uudistetaan niin, että päästöoikeuden hinta on riittävän korkea
  • EU:n ilmastotoimia tehostetaan esimerkiksi säätämällä tarkkaan suunniteltuja hiilitulleja EU:n ja sen ulkopuolisten maiden väliseen kauppaan, jotta hiilidioksidin hinta kohdistuu tasapuolisesti sekä EU:ssa että sen ulkopuolella valmistettuihin tuotteisiin
  • Panostetaan kehittyvien maiden tukemiseen niin ilmastotavoitteiden saavuttamisessa kuin ilmastonmuutoksen vaikutuksiin sopeutumisessa

2.2. Eettinen kuluttaminen ja kestävä ruoantuotanto

Luonnon monimuotoisuuden häviäminen täytyy pysäyttää ja ilmastonmuutosta hillitä. Tavoitteen onnistuminen vaatii kaikkia politiikan sektoreita koskevia toimia niin kansallisesti kuin globaalisti. Verotuksella on mahdollista ohjata tehokkaasti kuluttamista eettisesti kestävään suuntaan. Yhteiskunnan on mahdollistettava helppo ja vaivaton eettinen kuluttaminen erityisesti liikkumisessa, syömisessä ja asumisessa, jotka vastaavat merkittävästä osasta ilmastopäästöjä. Kokonaiskulutuksen tavaramäärää on myös pienennettävä ja kuluttamista siirrettävä entistä enemmän jakamistalouteen ja palveluihin. 

Muovijätteen vähentämiseksi mikromuovit ja huonosti kierrätettävissä olevat monimateriaalipakkaukset pääsääntöisesti kielletään. Muovijätteen kierrätysastetta on nostettava ja Euroopan unionissa on siirryttävä suomalaisen mallin mukaiseen yhtenäiseen pullonpalautusjärjestelmään. 2030-luvulla Suomen on oltava edelläkävijä siirtymisessä kohti muovitonta yhteiskuntaa. Vaatetuotannossa täytyy panostaa ekologisuuteen, eettisyyteen ja kestävyyteen.  

Yritystoiminnan eettisyys on keskeinen edellytys eettiselle kuluttamiselle. Yritysten valvontaviranomaisten resurssit on turvattava. Kuluttaja-asiamiehelle osoitetaan riittävät resurssit ja selkeä toimeksianto yritysvastuuväittämien todenperäisyyden valvontaan harhaanjohtavan markkinoinnin estämiseksi. Suomalaisen virhevastuujärjestelmän on korostettava edelleen tuotteiden mahdollisimman pitkää tuotekohtaista virhevastuuaikaa. Yritysten on otettava maakohtainen veroraportointi käyttöön ja tietojen on oltava kaikille avoimia. Tietojen perusteella yrityksen sidosryhmät voivat arvioida, maksaako yritys vastuullisesti veroja sinne, missä yrityksen voitto ja arvo syntyvät. 

Fossiilisia polttoaineita käyttävien autojen osuus liikenteessä olevista ajoneuvoista tulee tulevaisuudessa vähenemään selvästi.  Autot kulkevat jatkossa pääsääntöisesti sähköllä, kotimaisella biokaasulla sekä nestemäisillä biopolttoaineilla. Myös raskaan liikenteen on entistä vahvemmin hyödynnettävä biopolttoaineita. Julkisen liikenteen on oltava toimivaa, jotta varsinkin suurimmissa kaupungeissa on mahdollista pärjätä ilman omaa autoa. Yhteiskäyttöautojen yleistyminen tarjoaa myös todellisen vaihtoehdon auton omistamiselle. Lentoliikenteessä käytettävän polttoaineen verovapaus puretaan. Nopean raideliikenteen edistämisellä pyritään korvaamaan tarvetta lyhyille Suomen sisäisille lennoille. 

Tavoitteena on, että 2030-luvulla kuluttajat siirtyvät pääsääntöisesti korjaamaan vanhaa ja ostavat vähemmän uutta tavaraa. Näin tavaroiden käyttöiän pidentämisen ympärille on mahdollista synnyttää uutta yritystoimintaa. Myös verotuksella on mahdollista tukea tätä. Tuottajavastuuta on syytä laajentaa koskemaan muun muassa vaatteita ja huonekaluja. 

Kuluttajien pääsyä käsiksi kaikkeen olennaiseen tietoon eettisten kulutusvalintojensa tekemisen tueksi edistetään. Eettisessä kuluttamisessa kuluttaja asettaa tavoitteen kuten vesien tai eläinten suojelun ja pyrkii kuluttamaan tämän tavoitteen mukaisesti. Lähtökohtaisesti eettinen kuluttaminen tukee kestävän kehityksen edistymistä. Kuluttaja tarvitsee eettisen kuluttamisen tueksi sitä suosivia yhteiskunnallisia rakenteita.  

2030-luvulla ruoantuotannon on oltava kestävällä pohjalla. Merkittävin osa ruoan ilmastovaikutuksista syntyy maaperästä lannoitteiden käytön seurauksena tai suoraan tuotantoeläimistä. Ruoankulutuksen ilmastovaikutuksia vähennetään suosimalla mahdollisimman vähän kuormittavia ruokia sekä pienentämällä ruokahävikkiä puoleen vuoden 2018 tasosta.  Ruokaketjun on oltava oikeudenmukainen tuottajan, eläinten ja ympäristön kannalta. Kasvi- ja hyönteisproteiinit tulevat tulevaisuudessa korvaamaan osan eläinproteiineista, ja keinoliha korvaa osan lihantuotantoa. Julkisissa ruokahankinnoissa on suosittava kotimaista, luomua, lähiruokaa ja kasvisvaihtoehtoja. 

Tavoitteemme

  • Verotuksella ohjataan kuluttamista eettisesti kestävään suuntaan
  • Yhteiskunnan on mahdollistettava helppo ja vaivaton eettinen kuluttaminen erityisesti liikkumisessa, syömisessä ja asumisessa
  • Muovijätteen vähentämiseksi mikromuovit ja huonosti kierrätettävissä olevat monimateriaalipakkaukset pääsääntöisesti kielletään
  • Yritysten on otettava maakohtainen veroraportointi käyttöön ja tietojen on oltava kaikille avoimia
  • Tuottajavastuuta laajennetaan koskemaan muun muassa vaatteita ja huonekaluja
  • Ruoantuotannon on oltava kestävällä pohjalla
  • Muovijätteen kierrätysastetta nostetaan ja Euroopan unionissa on siirryttävä suomalaisen mallin mukaiseen yhtenäiseen pullonpalautusjärjestelmään
  • Julkisen liikenteen on oltava toimivaa, jotta varsinkin suurimmissa kaupungeissa on mahdollista pärjätä ilman omaa autoa
  • Ruoankulutuksen ilmastovaikutuksia vähennetään
  • Ruokaketjun on oltava oikeudenmukainen tuottajan, eläinten ja ympäristön kannalta.

2.3. Ihmisen elinympäristö: kohti rakennetun ja luonnonympäristön tasapainoa

Tavoitteena on, että Suomessa on 2030-luvulla kestävä elinympäristö ja koko maan yhdyskuntarakenne sekä infrastruktuuri tukevat kestävän kehityksen toteutumista. Näin Suomi tarjoaa esimerkin toimintatavoista, joilla ilmastonmuutos ja eriarvoistuminen saadaan hallintaan samalla, kun luonnon monimuotoisuus turvataan. Suomesta on tehtävä osaamiseen perustuvan kiertotalouden kärkimaa, jossa kehitetään ja kokeillaan kestävän elinympäristön vaatimia rakenteita, tuotteita ja palveluita.

Päästökaupan ulkopuolisilla sektoreilla suurimmat kasvihuonekaasupäästöjen aiheuttajat ovat liikkuminen, asuminen, rakentaminen ja ruuantuotanto. Riittävät päästövähennykset saadaan aikaan vain yhdyskuntarakenteen ja elämäntapojen muutoksen kautta.

Ihmisen elinympäristö ei muodostu vain asumisen, työn, palveluiden ja vapaa-ajan harrastusten vaatimista arjen ja juhlan tiloista vaan se on myös kulttuuriympäristö, jossa on useita historiallisia kerrostumia ja joka tuottaa elämyksiä. Julkinen kaupunkitila on kaikille avoin demokratian tila, jonka asukkaat voivat eri tavoin ottaa haltuunsa.Sosiaalisesti kestävä kaupunki on turvallinen elinympäristö, jossa luonto on lähellä. Se on myös viihtyisä paikka, joka tarjoaa aineettomia elämyksiä ja luo edellytykset kestävälle elämäntavalle.

Luonnon monimuotoisuus on itseisarvo ja elämän edellytys maapallolla. Luontoarvot on huomioitava kaikessa taloudellisessa ja sosiaalisessa toiminnassa lainsäädännöllä. Maankäytön muutoksissa on sovellettava ekologisen kompensaation periaatetta. Luontosuhde, mahdollisuus liikkua ja oikeus nauttia puhtaasta ympäristöstä kuuluvat kaikille.

Kestävät kaupungit ja rakenteet

Suomen tuleva menestys ratkaistaan kasvavilla kaupunkiseuduilla. Muidenkin kaupunkiseutujen ja eri alueiden aktiivisella kehittämisellä voidaan parhaiten lisätä elinvoimaa koko Suomeen ja hyödyntää jo olemassa olevia voimavaroja. 

Kaupunkiseutujen kehittäminen perustuu ensisijaisesti seudun kuntien kykyyn ja vastuuseen oman alueensa kehittämisestä. Kaupunkiseutujen kehittämiseksi tarvitaan kuitenkin alueiden erityispiirteet tunnistavaa, sopimuspohjaista yhteistyötä valtion ja kaupunkien välillä. Näillä sopimuksilla voidaan vastata yhdessä ilmastomuutoksen, resurssiviisauden ja kiertotalouden haasteisiin. 

Suomen yhdyskuntarakenteen ylläpidon ja kehittämisen tulee perustua resurssiviisauden periaatteelle. Uudesta yhdyskuntarakenteesta syntyvät hyödyt tulee käyttää ensisijaisesti yhteisten tarpeiden täyttämiseen. 

Kuntien ja maakuntien kaavoitukseen perustuva suunnittelujärjestelmä ja aktiivinen maapolitiikka mahdollistavat parhaiten yhteisten tavoitteiden toteuttamisen. Tällöin yhdyskuntarakenteen kehittäminen on pitkäjänteistä ja tekee hiilineutraalit ratkaisut mahdollisiksi niin rakentamisessa kuin liikenteessäkin. Kestävästi toteutettu yhteinen elinympäristö vetää parhaiten puoleensa myös yksityisiä investointeja. 

Maamme alueiden käytön suurimmat muutospaineet kohdistuvat kaupunkiseutujen kehittämiseen. Valtion erityisenä tehtävänä on taata valtakunnallisesti tärkeiden luonnon- ja kulttuuriympäristön kohteiden sekä valtakunnallisten rakennettujen verkostojen säilyminen ja resurssiviisas käyttö. Kaupunkiseutujen kehitys on ensisijaisesti alueen kuntien vastuulla, ja niille tulee osoittaa riittävät mahdollisuudet päättää ja kehittää omaa kaupunkiseutuaan. 

Resurssiviisaan yhdyskuntarakenteen kehittämiseksi tarvitsemme suunnittelujärjestelmän, joka sovittaa yhteen yleisiä, kaikille yhteisiä, ja yksityisiä intressejä. Kuntien kaavoituskäytännössä tulee ottaa huomioon niin valtakunnalliset kuin paikalliset tarpeet. Ympäristövaikutusten arvioinnin yhteyteen liitetään ekologisen kompensaation periaate. Kuntien kaavoitusmonopoliin tukeutuvan päätöksenteon tulee olla läpinäkyvää ja tehdä kansalaisten osallistuminen mahdolliseksi ja yhteiskunnan tulee myös valvoa yhteisen edun toteutumista tässä suunnittelutyössä.

Hiilineutraali Suomi tulee suurelta osin mahdolliseksi valtion ja kuntien yhteistyöllä. Kaupunkiseutujen kehittäminen edellyttää kaupunkien pitkäjänteistä päätöksentekoa resurssiviisaan yhdyskuntarakenteen kehittämiseksi. Kaupungit ovat myös merkittäviä toimijoita alueellisten energiayhtiöiden omistajina. Valtion ja kuntien yhteistyö perustuu kaupunkien yhdessä tekemään suunnittelutyöhön ja sopimuksissa määriteltyihin valtion toimenpiteisiin etenkin asuntopolitiikan ja vähäpäästöisen liikenteen edistämiseksi.  

Asuntopolitiikan on oltava pitkäjänteistä ja ennustettavaa. Asuntopolitiikan lähtökohtana tulee olla kansalaisten hyvän asumisen tarpeet. Tarvitaan asuntokeinottelua rajoittavia toimenpiteitä. Julkisella vuokra-asuntotuotannolla puolestaan hillitään vuokrien nousua ja asuinalueiden segregaatiota.  

Omistusasumiseen on oltava tarjolla myös kohtuuhintainen, valtion tukema vaihtoehto. Vuokra-asuminen on jatkossakin haluttu ja edullinen asumisvaihtoehto, jota asumisoikeusasuminen täydentää. Kasvukeskusalueilla on oltava tarjolla riittävästi kohtuuhintaisia vuokra- ja asumisoikeusasuntoja.  

Pysyvään vuokra-asuntokäyttöön tulevaa kohtuuhintaista asuntotuotantoa varten kasvukeskusten kuntien on sitouduttava osoittamaan tarvittavan määrän tontteja säädeltyyn hintaan.  Korkotukilainoitusta myönnetään vain aidosti yleishyödyllisille ja omakustannusperiaatteella toimiville vuokratalo- ja asumisoikeusyhteisöille.  

Rakentamiseen tarvitaan myös historian tajua ja kiertotalousajattelua. Vanhan rakennuskannan kunnossapidolla ylläpidetään yhteiskunnan muistia sekä sosiaalista ja aineellista pääomaa. Mahdollisuuksien mukaan on pyrittävä huolehtimaan historian jatkumosta kertovien yksittäisten rakennusten ja laajempien kokonaisuuksien säilymisestä tuleville sukupolville.  

Lähiöremontteja tulee jatkaa määrätietoisesti niin, että niissä parannetaan sekä palveluita, liikkumisen edellytyksiä, että elinympäristön teknistä laatua mm. vähentämällä energian kulutusta. Samalla on luotava edellytyksiä asukkaiden ja heidän muodostamansa yhteisön hyvinvoinnille.  

Rakentamisen laatu edellyttää, että pitkän tuotantoketjun joka vaiheessa on mukana laaja-alaisesti ammattitaitoisia osaajia ja että valvonta toimii tehokkaasti riskejä minimoiden.

Luonnon monimuotoisuuden turvaaminen

Luonnon monimuotoisuuden heikkeneminen on ihmiskunnan tulevaisuuden kannalta yhtä kriittinen kysymys kuin ilmastonmuutos ja nämä kehityskulut vaikuttavat toisiinsa monin tavoin. Luonnon monimuotoisuus on viimeisten vuosikymmenten aikana heikentynyt nopeasti. Suomi on sitoutunut YK:ssa maailmanlaajuiseen tavoitteeseen ennallistaa heikentyneitä elinympäristöjä vähintään 15 prosenttia vuoteen 2020 mennessä. Ennallistamisen tavoitteena on turvata monimuotoiset elinympäristöt sekä niiden ihmisille tuottamat ekosysteemipalvelut.

Tärkeimpiä luonnon ihmiselle tuottamia palveluita ovat esimerkiksi kasvien pölytys, makean veden saatavuus, puuston ja maaperän muodostuminen sekä tulvien säätely. Ennallistamiseen liittyvä työ on vielä suurelta osin toteuttamatta. Ennallistaminen on keskeinen luonnonsuojelun toimenpide uhanalaisten luontotyyppien ja lajien turvaamiseksi.

Lintujen ja mehiläisten joukkokuolemat ympäri maailman vaikuttavat jo ruuantuotantoon, kun tärkeiden lajikkeiden pölytys vaarantuu. Lintukantojen romahduksen syyksi epäillään maataloudessa käytettäviä hyönteismyrkkyjä, jotka ovat vieneet lintujen ravintonaan käyttämät hyönteiset. Suomen on päästävä oman luonnon monimuotoisuuden suojelussa kestävälle tasolle ja vaikutettava kansainvälisesti siihen, että kestävän kehityksen toteutumisen edellyttämä toiminta vahvistuu.

Vieraslajien aiheuttama uhka luonnon monimuotoisuudelle on kasvussa myös Suomessa. Haitallisten vieraslajien leviämisen ennaltaehkäisyyn ja torjuntaan liittyvää lainsäädäntöä tulee kehittää, jotta vieraslajien aiheuttamat ekologiset, sosiaaliset ja taloudelliset haittavaikutukset saadaan minimoitua. Useat tämänhetkiset riistalajit, kuten monet sorsalinnut, ovat uhanalaisia, mutta silti niitä saa metsästää. Erittäin uhanalaiset riistalinnut tulee rauhoittaa metsästykseltä ja vastaavasti metsästys tulee sallia haitallisten vieraslajien, kuten valkoposkihanhien osalta. Tämä edellyttää EU:n lintudirektiivin muuttamista.

Tuoreimmat luontotyyppien ja eliölajien uhanalaisuusarvioinnit osoittavat Suomen luonnon köyhtyvän edelleen. Noin 400 luontotyypistä lähes puolet on arvioitu uhanalaisiksi koko maassa. Etelä-Suomessa uhanalaisten osuus on selvästi suurempi kuin Pohjois-Suomessa. Arvioiduista yli 22 000 lajista noin 12 prosenttia on uhanalaisia, kun aiemmin osuus on ollut noin 10 prosenttia. Uhanalaisia on kaikissa lajiryhmissä, suhteellisesti eniten linnuissa ja sammalissa.

Monimuotoinen luonto on itseisarvo ja matkailun kilpailuvaltti Suomen metsät kasvavat vauhdilla, mutta samaan aikaan metsäluonto köyhtyy. Metsiemme lajeista 814 on uhanalaisia eli häviämisvaarassa, ja lähes yhtä suuri joukko, 776 lajia, on luokiteltu silmälläpidettäviksi.

Suurimpia luontotyyppien uhanalaistumisen syitä ovat Suomessa metsien uudistamis- ja hoitotoimet, ojitus, pellonraivaus sekä rakentaminen ja vesien rehevöityminen. Uhanalaistumiseen johtaneiden syiden joukossa ilmastonmuutos on katsottu vielä varsin vähäiseksi tekijäksi lukuun ottamatta tunturialuetta, mutta tulevaisuuden uhkatekijänä sen merkityksen arvioidaan kasvavan huomattavasti.

Kansallispuistoverkoston laajentaminen ja kehittämien osana suojelutavoitteita on tärkeää. Metsälajeja ja niiden elinympäristöjä tulee suojella myös osana talousmetsien käyttöä. Lahopuuta, tärkeitä elinympäristöjä sekä siirtymäkäytäviä lajeille on säilytettävä osana metsänhoitotoimenpiteitä nykyistä enemmän.

METSO-ohjelman kautta kanavoitu suojelutoiminta on ollut tehokas ja hyvä keino suojella yksityisessä omistuksessa olevia metsiä. Ohjelmaa tulee uudistaa ja laajentaa sekä turvata sen rahoitus. Soidensuojeluohjelma pitää saattaa loppuun.

Luontosuhde sekä mahdollisuus liikkua ja nauttia puhtaasta ympäristöstä ovat tärkeitä oikeuksia. Suomessa on runsaasti kaikkien saavutettavissa olevia hyvin ylläpidettyjä virkistys- ja retkeilyalueita sekä tiukemmin suojeltuja alueita monipuolisen lajiston säilymisen turvaamiseksi sekä uhanalaistumiskehityksen pysäyttämiseksi.

Metsähallituksen luontokohteiden, esimerkiksi kansallispuistojen, suosio ja kävijämäärät ovat kasvussa. Käyntimäärät kansallispuistoissa ovat kaksinkertaistuneet kymmenessä vuodessa. Luonnossa liikkumisen vaikutukset terveyteen ovat kiistattomat. Luontoharrastuksen kääntöpuolena on kansallispuistojen käyntireittien kuluminen ja niiden ylläpidosta syntyvät kustannukset. Suomen matkailulle puhdas luonto ja hyvin hoidetut kohteet ovat kilpailuvaltti, jota tulee vaalia. Luontopalveluiden rahoitusta pitää vahvistaa, sillä nykyisellään se ei riitä kattamaan investointitarpeita kansallispuistoissa, valtion retkeilyalueilla ja historiallisesti merkittävissä kohteissa.

Myös kaupunkiluonto on tärkeä virkistäytymisen paikka ihmisille ja turvapaikka useille lajeille. Luonnontilaisten kaupunkimetsien arvo virkistyksessä, ihmisten terveyden edistämisessä sekä ekologisesti tärkeinä tulee tunnustaa. On huolehdittava tarvittaessa ekologisen kompensaation käytöstä. Varmistetaan, että asukkailla on mahdollisuus lähimetsään, puistoon tai muuhun virkistysalueeseen kävelymatkan päässä ja että ranta-alueet pidetään kaikkien käytössä.

Kalastus, metsästys sekä luonnontuotteiden keräily ja jokamiehenoikeudet tulee turvata osana suomalaisten luontosuhteen ylläpitämistä ja vahvistamista.

Suomen uhanalaisia vaelluskalakantoja tulee vahvistaa kalojen luontaista elinkiertoa ylläpitämällä ja palauttamalla.  Istutukset eivät ole nykytiedon mukaan tehokkain keino vahvistaa kalakantoja. Vaelluskalojen kulku elin- ja lisääntymisalueille tulee turvata. Useista vanhoista vesitalousluvista puuttuu kalatalousvelvoitteet kokonaan. Kalatalousvelvoitteet tulee lisätä niihin vesitalouslupiin, joihin niitä ei ole aikaisemmin sisältynyt, mikäli kyseisen luvan piirissä olevasta vesitaloushankkeesta aiheutuu kalakannalle ja kalastukselle vahinkoa. Myös jokiensuojelu sekä esimerkiksi tierakentamisesta aiheutuneiden esteiden poistaminen ovat tärkeässä roolissa vaelluskalakantojen vahvistamisessa.

Itämeri ja vesistöjen tilaa tulee kehittää niin, että ravinteiden vähentämistavoitteet on saavutettu ja meri- ja vesiluonto on monimuotoista. Tämän aikaansaamiseksi tarvitaan myös kansainvälistä yhteistyötä. Laadukasta juomavettä on riitettävä kaikille, ja maatalouden ja teollisuuden vedentarpeesta huolehditaan kestävästi. Vesivarat on säilytettävä kansallisessa omistuksessa ja niiden strateginen merkitys on tunnustettava.

Kaivoslainsäädäntöä tulee uudistaa. Valtausperiaatteesta on luovuttava ja mineraaliesiintymien on oltava lähtökohtaisesti valtion omaisuutta, joita valtio voi myydä eteenpäin korvausta vastaan. Kaivostoiminnan ympäristövastuita on selkeytettävä. Natura-suojelun purkamisen ei pidä olla keinovalikoimassa, vaan suojeltuja luontoalueita on kunnioitettava.

Tavoitteitamme

  • Kestävän elinympäristön ja koko maan yhdyskuntarakenteen sekä infrastruktuurin on tuettava kestävän kehityksen toteutumista
  • Luontoarvot on huomioitava kaikessa taloudellisessa ja sosiaalisessa toiminnassa
  • Ympäristövaikutusten arvioinnin yhteyteen liitetään ekologisen kompensaation periaate.
  • Kuntien kaavoitusmonopoliin tukeutuvan päätöksenteon tulee olla läpinäkyvää ja tehdä kansalaisten osallistuminen mahdolliseksi
  • Asuntopolitiikan lähtökohtana tulee olla kansalaisten hyvän asumisen tarpeet. Tarvitaan asuntokeinottelua rajoittavia toimenpiteitä. Julkisella vuokra-asuntotuotannolla hillitään vuokrien nousua ja asuinalueiden segregaatiota.  
  • Suomen on päästävä oman luonnon monimuotoisuuden suojelussa kestävälle tasolle ja vaikutettava kansainvälisesti siihen, että kestävän kehityksen toteutumisen edellyttämä toiminta vahvistuu.
  • Haitallisten vieraslajien leviämisen ennaltaehkäisyyn ja torjuntaan liittyvää lainsäädäntöä kehitetään
  • Kansallispuistoverkostoa laajennetaan ja kehitetään osana suojelutavoitteita
  • Varmistetaan, että myös kaupunkien asukkailla on mahdollisuus lähimetsään, puistoon tai muuhun virkistysalueeseen kävelymatkan päässä ja että ranta-alueet pidetään kaikkien käytössä
  • Itämerta on suojeltava ja vesistöjen tilaa tulee kehittää
  • Laadukasta juomavettä on riitettävä kaikille
  • Vesivarat on säilytettävä kansallisessa omistuksessa
  • Kaivoslainsäädäntöä tulee uudistaa luopumalla valtausperiaatteesta ja mineraaliesiintymien on oltava lähtökohtaisesti valtion omaisuutta

2.4. Maa- ja metsätalous

Puhdas ja eettisesti kestävä ruoantuotanto on Suomelle suuri mahdollisuus

Suomi kuuluu Euroopan pohjoisimpiin viljelyalueisiin, ja sen vuoksi suomalaisilla maatalousyrittäjillä on pohjoisen ilmanalan maatalousosaamista. Monimuotoinen, eri sektoreiden palkkatyön ja yrittämisen yhdistäminen luo realistisen pohjan maaseudun kehittämiseen. Yhdistämällä maa- ja metsätaloutta matkailuun ja muihin palveluammatteihin luodaan pohjaa maaseudun asutuksen säilymiselle. Tämä edellyttää kuitenkin väyläverkoston ja tietoliikenneinfran hyvää toimivuutta ja sitä, että maaseutuelinkeinojen tutkimus-, kokeilu- ja kehitystoimintaa vahvistetaan ja mahdollisia maaseudun monialayrittäjyyden esteitä poistetaan. Kylätoiminnalle on luotava hyvät edellytykset, jotta omaa lähialuetta voi kehittää. Kylätoiminnan avulla tuetaan myös lähipalveluiden saatavuutta ja saavutettavuutta. 

Suomalainen maataloustuotannon on pärjättävä laadulla, puhtaudella ja eettisesti kestävällä tuotannolla. Hyvälaatuisille elintarvikkeille ja jatkojalosteille on kasvavaa vientikysyntää. Maatalouden rakennemuutoksessa on pyrittävä siihen, että tilakoot kasvavat, uudet sukupolvet ottavat tilojen hoidon kontolleen ja tuotantotavat uudistuvat.  

Puhtaan, laadukkaan ja eettisen ruoantuotannon on oltava käyntikorttimme maailmalla. Suomalaisen maataloustuotannon vahvuuksia ovat tulevaisuudessakin vahva osaaminen, vähäiset eläintaudit ja korkeatasoinen tutkimus. Panostamalla kotimaisten alku- ja elintarviketuotteiden korkeaan jalostusasteeseen ja korkealaatuiseen tutkimukseen taataan se, että pienenevistä resursseista saadaan enemmän lisäarvoa. 

EU:n maatalouspolitiikka ja ilmastonmuutos voidaan nähdä suomalaiselle maataloustuotannolle sekä uhkana että mahdollisuutena. On todennäköistä, että Suomen merkitys ruoantuotannossa korostuu ilmastonmuutoksen myötä tulevaisuudessa. Kuluttajilla on oikeus tietää ruuan pääraaka-aineen alkuperämaa, valmistusmaa ja tuotantotapa. Kuluttajaneuvonnalla sekä selkeiden, pakollisten pakkausmerkintöjen avulla tavoitellaan, että ruokapöytään päätyy yhä useammin kestävästi tuotettua ruokaa. 

Maatilojen elinkelpoisuuden määrittely ei riipu yksin niiden koosta, vaan niiden kokonaistulosta. Siksi on tuettava maatalousyritysten yhteistyötä ja uusien tuotantomuotojen kehittämistä sekä myös maataloutta tukevan yritystoiminnan syntymistä. Suomalaisen maatalouden kannattavuutta lisätään ensisijaisesti markkinoiden eikä niinkään tukipolitiikan kautta. Ruokaketjun tulonjaon tulee olla nykyistä oikeudenmukaisempi. EU:n tukijärjestelmää yksinkertaistetaan ja selkeytetään. Ympäristötukien ehtoja tiukennetaan siten, että tuet edistävät ympäristön-, ilmaston- ja vesistöjensuojelun tavoitteita. 

Maatiloilla on mahdollisuus ympäristön kokonaisvaltaiseen huomioonottamiseen ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Viljelijät ovat tärkeässä asemassa ilmastonmuutoksen torjumisessa. Maatalouden punaiseksi langaksi otetaan kestävä kasvu, jonka pohjalta vastataan tulevaisuuden haasteisiin. Tukia suunnataan enemmän luonnonmukaisen tuotannon tukemiseen ja viljelijöiden lisäkoulutukseen. Peltoja voidaan muuttaa hiilinieluiksi esimerkiksi lisäämällä erilaisten kasvien viljelyä ja kehittämällä kasvatusmuotoja. Tavoitteena on, että tulevaisuudessa Suomen peltoalasta yli puolet siirtyy luonnonmukaiseen tuotantoon. Kestävään kasvuun kuuluu myös maatilojen aine- ja energiaomavaraisuus. Ympäristön kannalta kotimaassa kestävästi viljeltyä ja sekä lähellä tuotetun ruoan tarjoamista julkisella sektorilla lisätään. 

Suomalaisen eläintuotannon tulee olla eettistä ja kestävää. Hyvään eläinten kohteluun kuuluu lajityypillisestä käyttäytymisestä ja terveydestä huolehtimista sekä sitä, että eläimiä käsitellään aiheuttamatta ylimääräistä haittaa tai kipua. Eläinten hyvinvoinnin kannalta on tärkeää huolehtia myös eläimiä hoitavien ihmisten hyvinvoinnista. Maataloudessa lomitus- ym. järjestelmiä kehitetään siten, että huomioidaan sosiaalisen oikeudenmukaisuuden periaate erityisesti nuorten perheiden ja työvaltaisen maatalouden osalta. Maatalouden lomitusjärjestelmiä ja palvelun saatavuutta kehitetään kokonaisvaltaisesti. 

Tavoitteenamme on, että suomalaista ruokaa ja ruoantuotantoa arvostetaan, mikä näkyy myös ruokahävikin selvänä vähenemisenä. 

Kestävä metsätalous tuottaa perinteisiä raaka-aineita ja korkean jalostusasteen vientituotteita

Metsät ovat suomalaisten kansallisvarallisuutta, joita on hyödynnettävä kestävästi ja vastuullisesti. Metsä tuo edelleen monille ihmisille leivän pöytään, samoin levon ja virkistyksen. Metsäpolitiikan tavoitteena on kestävä ja nykyistä monipuolisempi metsänhoito ja hiilinielujen lisääminen. Metsien käsittelyssä siirrytään kohti tutkittuun tietoon perustuvaa, metsien kasvua tukevaa, luonnon monimuotoisuutta edistävää ja hiilinieluja lisäävää kasvatusta. 

Metsänomistajien ja teollisuuden kannalta on tärkeää, että valtion metsäpolitiikka on pitkäjänteistä ja ennustettavaa. Suomen olosuhteissa on tunnusomaista puiden hidas kasvu. Tämä on omiaan tuottamaan laadukasta puuta eli suoraa, ohutlustoista ja ohutoksaista runkoa sekä suurta lahoa, hyvin kestävän sydänpuun osuutta. Pohjoisissa oloissa luontaisesti kehittynyt puu sopii erinomaisesti vaativiin biotuotetarkoituksiin kuten rakentamiseen tai vaikkapa huonekaluiksi. Puutuotteiden jalostusastetta nostetaan sekä korkeamman jalostusasteen tuotteiden ja uusien innovaatioiden syntymistä ja vientiä edistetään. Metsäteollisuuden toimintaedellytyksistä ja puunsaannista monipuolisiin käyttötarkoituksiin huolehditaan sellaisin reunaehdoin, että kestävät hakkuutasot perustuvat luotettavaan ja ajantasaiseen tieteelliseen tietoon.  

Biokaasuhankkeiden edistäminen valtakunnallisesti on ympäristöystävällinen teko ja tuo työtä myös haja-asutusalueille. Tavoitteena on biokaasun käyttöönoton helpottaminen, investointien lisääminen ja kattavan jakeluverkon saaminen koko maahan. 

Hiilensidonnan ja varastoinnin tehostamiseksi ja siihen kannustamiseksi tarvitaan uusia keinoja, verotusta tai muuta taloudellista kannustetta maanomistajille. Maankäyttösektorin ilmastopolitiikka on huomioitava myös valtion omistamien metsien käytössä. 

Suomen matkailulle puhdas luonto ja hyvin hoidetut kohteet ovat kilpailuvaltti, jota tulee vaalia.

Metsästys ja kalastus luovat maaseudulle työpaikkoja

Kotimainen luonnonkala on nostettava arvoonsa. Suomalaisista järvistä ja merestä löytyy hyvää ravintoa niin ammatti- kuin harrastuskalastajien pyydettäväksi. Kalastusta harjoitetaan turvaten elinvoimaiset ja kestävät kalakannat, samalla myös ammattikalastajien työn edellytyksiä parannetaan. Kalastusharrastuksen säilyttäminen on tärkeää ja lisääntynyt harrastuneisuus on toivottavaa. Kattavat yleiskalastusoikeudet säilytetään ja niitä kehitetään edelleen. Kalastus- ja metsästysmatkailulla on mahdollista luoda maaseudulle työpaikkoja. 

Uhanalaisten vaelluskalakantojen säilyttäminen on varmistettava oikeanlaisella kalastuksen säätelyllä, ohjeistuksella ja riittävällä valvonnalla. Lisäksi uhanalaisten vaelluskalojen kudulle pääsyn vaellusesteitä on määrätietoisesti poistettava. Vesilakia on muutettava niin, että kalatalousvelvoite lisätään myös niiden vesivoimalaitosten vesilupiin, joilta se tällä hetkellä puuttuu. 

Suomessa on pitkät eräperinteet ja hyvin toimiva metsästyskorttikäytäntö. Metsästys harrastuksena on kuitenkin muuttumassa. Se teknistyy eikä ole samalla tavoin sidoksissa maanomistajuuteen kuin aiemmin. Metsästyspolitiikassa on otettava huomioon harrastuskulttuurin sekä harrastusvälineiden muutokset. Metsästyslakia uudistettaessa on huomioitava, ettei mikään laji vaarannu metsästyksen takia. 

Tavoitteitamme

  • Suomalaisen maatalouden kannattavuutta lisätään ensisijaisesti markkinoiden eikä niinkään tukipolitiikan kautta
  • Suomalaisen eläintuotannon tulee olla eettistä ja kestävää
  • EU:n tukijärjestelmää yksinkertaistetaan ja selkeytetään ja ympäristötukien ehtoja tiukennetaan
  • Maataloustukia suunnataan enemmän luonnonmukaisen tuotannon tukemiseen ja viljelijöiden lisäkoulutukseen
  • Tavoitteena on biokaasun käyttöönoton helpottaminen, investointien lisääminen ja kattavan jakeluverkon saaminen koko maahan
  • Metsäpolitiikan tavoitteena on kestävä ja nykyistä monipuolisempi metsänhoito ja hiilinielujen lisääminen
  • Uhanalaisten vaelluskalakantojen säilyttäminen on varmistettava oikeanlaisella kalastuksen säätelyllä, ohjeistuksella ja riittävällä valvonnalla

sulje kommentit
Aki Ojakangas - Tampere

”Oikeudenmukainen ja taloudellisesti kestävä…”

Aki Ojakangas - Tampere

” Tavoitteena on, että yhä useampi yritys noudattaa puhdas teknologia- ajattelua ja näkevät ympäristöystävälliset ratkaisut kilpailuvaltteinaan.” 

Aki Ojakangas - Tampere

Kysyn, miksi veronmaksajien tulisi tuen avulla estää terveen metsätalouden toimintaa? Toisaalla ohjelmassa kerrotaan maatalouden ja metsätalouden toimivan parhaiten markkinaehtoisesti. Miksi nyt tähän pitäisi tukia kohdentaa.

Aki Ojakangas - Tampere

”Ruokaketjun on oltava oikeudenmukainen tuottajan, eläinten, ympäristön ja kuluttajien kannalta”

Aki Ojakangas - Tampere

Itämerta on suojeltava yhdessä muiden sen reunavaltioiden kanssa ja vesistöjen tilaa tulee parantaa”

Aki Ojakangas - Tampere

Suojelun vuoksi ylisuuriksi päässeiden lintulajikantojen rajoittaminen on oltava metsästyksen avulla mahdollista. 

Aki Ojakangas - Tampere

Emme kai tosissamme aja käsityöläisyhteiskunnan paluuta. Korjausosaaminenkin on vähenemässä, vaikka meitä monitaitoisia vielä onkin. Kyllä kestävä tapa on edellyttää tuotteen valmistajalta pitkää käyttöikää.

Aki Ojakangas - Tampere

Julkisten hankintojen kilpailutuksessa käytetään kaikki sallitut keinot kotimaisen ruoan eduksi.

Aki Ojakangas - Tampere

Haluan kyllä perusteita, joilla kiinteistökohtaista päästökauppaa arjen maailmaan demarit haluaisivat.  Se hyödyttäisi isoja monikansallisia kiinteistösijoittajia ja spekulantteja, eikä todennäköisesti johda päästöjen vähenemiseen. Byrokraattinen päästökaupan hallintatapa tuo kustannuksia, ei säästöjä. 

Aki Ojakangas - Tampere

Ympäristöministeriön mukaan ”Ekologinen kompensaatio on viimesijainen keino, kun haittoja ei voida estää tai lieventää. Sitä voisi siis käyttää vain tapauksissa, joissa ei ole muuta mahdollista ratkaisua. ”  . Ympäristövaikutusten arvioinnin avulla tehdään sitä mitä pitää, arvioidaan vaikutukset.  Siihen ei pidä ujuttaa pakkokeinon omaista kompensaatiota.

Aki Ojakangas - Tampere

Talojen öljylämmitys ei ole vain päästöasia, se on elämisen perusasia niille yli 200.000 kotitaloudelle, jotka lämmittävät öljyllä. Heistä suurin osa on ikääntyvää väestöä, joiden taloudellinen asema ei mahdollista siirtymistä pois öljystä, ei edes noiden esitettyjen veronmaksajien kustantamien tukien avulla. ESITÄN, että pientalojen  öljylämmitykseen ei ohjelmassamme kajota.

Aki Ojakangas - Tampere

Tarkennus: Lämmitysenergiayhdistyksen mukaan noita öljyenergialla lämmittäviä taloja on n 150.000 kappaletta.

Helsinki pk-ryhmä - Helsinki

Päästövähennysten aikaansaamiseksi on pureuduttava ennen kaikkea energian kulutuksen vähentämiseen erityisesti rakennuksissa ja asumisessa, ottaen kuitenkin huomioon sen, etteivät kustannukset saa muodostua kohtuuttomiksi ja ettei toimenpiteiden seurauksena synny terveyshaittoja asumisessa. Fossiilisten polttoaineiden kulutusta liikenteessä on vähennettävä, energiatuotannon ja teollisuustuotannon hiili-intensiivisyyttä on pienennettävä, metsien ja maaperän hiilensidontakykyä on vahvistettava sekä kannustettava kulutustottumusten muutoksiin.

Helsinki pk-ryhmä - Helsinki

kohti ilmastokestävää kiertotaloutta.

Helsinki pk-ryhmä - Helsinki

Eurooppalaisilla ja muilla vanhoilla teollisuusmailla

Helsinki pk-ryhmä - Helsinki

Markkinoille tulevia

Helsinki pk-ryhmä - Helsinki

EU:n on otettava käyttöön lisämekanismeja

Helsinki pk-ryhmä - Helsinki

Vedenkulutuksen osalta tulee siirtyä asteittain, ja silloin kun kustannukset ovat jaettavissa asukkaiden kesken, kohti huoneistokohtaista laskutusta, sillä lämpimän käyttöveden kulutusta hillitsemällä voidaan myös vähentää kulutetun energian määrää. Lisäksi on edellytettävä kiinteistökohtaista veden kulutuksen mittausta ja seurantaa, jotta vuotavat kalusteet ja muut kulutuksen poikkeamat voidaan havaita nopeasti.

Helsinki pk-ryhmä - Helsinki

Tuetaan kiinteistöjen ja pientalojen energiaremontteja kotitalousvähennyksen sekä tarveharkintaisesti energiaremonttien tukijärjestelmän kautta.

Helsinki pk-ryhmä - Helsinki

Sähköntuotannon ympäristövaikutukset ovat ongelma, ei itse kulutus.

Helsinki pk-ryhmä - Helsinki

Luonnon monimuotoisuuden häviäminen täytyy pysäyttää ja ilmastonmuutosta hillitä. Tavoitteen onnistuminen vaatii kaikkia politiikan sektoreita koskevia toimia niin kansallisesti kuin globaalisti. Kuluttamista ohjataan eettisesti kestävään suuntaan verotuksella ja sääntelyllä. Yhteiskunnan on mahdollistettava helppo ja vaivaton eettinen kuluttaminen erityisesti liikkumisessa, syömisessä ja asumisessa, jotka vastaavat merkittävästä osasta ilmastopäästöjä. Kokonaiskulutuksen tavaramäärää on myös pienennettävä ja kuluttamista siirrettävä entistä enemmän jakamistalouteen ja palveluihin. 

Helsinki pk-ryhmä - Helsinki

Kaupunkiseutujen kehittäminen perustuu ensisijaisesti seudun kuntien kykyyn ja vastuuseen oman alueensa kehittämisestä. Kaupunkiseutujen kehittämiseksi tarvitaan kuitenkin alueiden erityispiirteet tunnistavaa, sopimuspohjaista, molempia osapuolia sitovaa yhteistyötä valtion ja kaupunkien välillä. Näillä sopimuksilla voidaan vastata yhdessä ilmastomuutoksen, resurssiviisauden ja kiertotalouden haasteisiin. 

Helsinki pk-ryhmä - Helsinki

Omistusasumiseen on oltava tarjolla myös kohtuuhintainen, valtion tukema vaihtoehto. Yhteiskunnan tukema vuokra-asuminen on jatkossakin haluttu ja edullinen asumisvaihtoehto, jota asumisoikeusasuminen täydentää. Kasvukeskusalueilla on oltava tarjolla riittävästi kohtuuhintaisia vuokra- ja asumisoikeusasuntoja.  

Helsinki pk-ryhmä - Helsinki

Lähiöremontteja, joissa panostetaan myös energian kulutuksen vähentämiseen, tulee jatkaa määrätietoisesti. Lähiöissä on parannettava julkisten ja yksityisten lähipalvelujen saatavuutta sekä järjestettävä toimivat julkisen liikenteen palvelut ja panostettava myös asumisympäristön turvallisuuteen.

Helsinki pk-ryhmä - Helsinki

…. eteenpäin korvausta vastaan. Kaivostoiminnan ympäristövastuista on selkeytettävä. Kaivosyhtiöiden tuottoja on verotettava selvästi nykyistä enemmän ja osa verotuotosta on ohjattava niihin kuntiin, missä kaivokset sijaitsevat. Kaivostoiminnan ympäristövastuita on selkeytettävä ja lupamenettelyssä on nykyistä paremmin otettava huomioon myös kaivostoiminnan haitat alueen elinkeinotoiminnalle ja esim. matkailulle. Natura-suojelun purkaminen…..

sulje kommentit