Puoluekokous edellyttää, että lainsäädännöllä ja muilla keinoilla kehitetään monipuolisesti koulutusta ja työelämää, turvataan ihmisten työkykyä, estetään syrjäytymistä ja muutetaan työelämän asenteita. Puoluekokous katsoo, että nämä ovat hyvän työllisyyskehityksen ohella tärkeimmät työkalut työurien pidentämiseksi.
Puoluekokous pitää välttämättömänä, että työuria koskien saavutetaan kestävä ratkaisu, joka turvaa ihmisten hyvinvoinnin ja hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuuden.
Elinaikakerrointa tulee seurata sekä tehdä siihen tarvittavat korjaukset, mikäli kerroin pienentää eläkettä merkittävästi enemmän kuin tavoitteeksi on alun perin asetettu.
Puoluekokous edellyttää, että lainsäädännöllä ja muilla keinoilla kehitetään monipuolisesti koulutusta ja työelämää, turvataan ihmisten työkykyä, estetään syrjäytymistä ja muutetaan työelämän asenteita. Puoluekokous katsoo, että nämä ovat hyvän työllisyyskehityksen ohella tärkeimmät työkalut työurien pidentämiseksi.
Puoluekokous pitää välttämättömänä, että työuria koskien saavutetaan kestävä ratkaisu, joka turvaa ihmisten hyvinvoinnin ja hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuuden.
Elinaikakerrointa tulee seurata sekä tehdä siihen tarvittavat korjaukset, mikäli kerroin pienentää eläkettä merkittävästi enemmän kuin tavoitteeksi on alun perin asetettu.
Puoluekokous edellyttää, että lainsäädännöllä ja muilla keinoilla kehitetään monipuolisesti koulutusta ja työelämää, turvataan ihmisten työkykyä, estetään syrjäytymistä ja muutetaan työelämän asenteita. Puoluekokous katsoo, että nämä ovat hyvän työllisyyskehityksen ohella tärkeimmät työkalut työurien pidentämiseksi.
Puoluekokous pitää välttämättömänä, että työuria koskien saavutetaan kestävä ratkaisu, joka turvaa ihmisten hyvinvoinnin ja hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuuden.
Lausunto aloitteisiin 72-73
Aloitteissa esitetään, että työeläkejärjestelmää uudistetaan oikeudenmukaisesti ja työuran pituus huomioiden. Lisäksi esitetään, että elinaikakertoimen käyttö tulee lopettaa.
SDP pitää tärkeänä, että työuria koskevat ratkaisut ovat oikeudenmukaisia ja työllisyysastetta parantavia.
Viime vuosikymmenen puolivälissä toteutettiin laaja työeläkeuudistus, jonka tavoitteena oli turvata eläkejärjestelmän kestävyys mm. myöhentämällä pitkällä aikavälillä eläkkeelle siirtymistä 2-3 vuodella sekä pitää vakuutusmaksutaso kohtuullisena. Uudistus oli kokonaisuus, joka sisälsi useita eläkeikää, eläkkeen karttumista, indeksiturvaa, palkattomien aikojen eläketurvaa ja työeläkemaksuja koskevia muutoksia.
Eläkkeelle siirtymisen myöhentämiseksi mm. lakkautettiin varhaiseläkkeitä ja muutettiin varsinainen vanhuuseläkeikä joustavaksi ikävälillä 63–68 vuotta. Samalla luotiin vahva taloudellinen kannustin työssä jatkamiseen vanhuuseläkkeen alaikärajan jälkeen. 63 vuoden iästä lähtien eläkettä karttuu 4,5 prosentilla vuosiansioista.
Uudistuksessa otettiin käyttöön myös ns. elinaikakerroin, jonka tavoitteena on sopeuttaa eläkejärjestelmä eliniän pidentymiseen. Mikäli keskimääräinen elinikä jatkaa nousuaan, elinaikakerroin pienentää kuukausieläkkeitä. Elinaikakertoimen aiheuttaman vähennyksen eläkkeeseen voi estää käyttämällä pitenevästä eliniästä noin puolet työssä jatkamiseen.
Pidentyvästä elinajasta johtuen eläkekustannukset kasvaisivat huomattavasti, jos työeläkejärjestelmässä ei olisi elinaikakertoimen kaltaista sopeutusmekanismia. Kun otetaan huomioon elinajan odotteen kasvu, parantuneet mahdollisuudet jatkaa työelämässä nykyistä pitempään ja paineet vakuutusmaksutason kasvun hillitsemiseksi, elinaikakertoimelle ovat hyvät perusteet olemassa.
Vuonna 2005 arvioitiin, että vuonna 2050 eläkeikää lähestyvä eläisi kolme vuotta pidempään, jolloin elinaikakerroin pienentäisi eläkkeitä noin 12 prosenttia. Tilastokeskus ennustaa kuitenkin nyt 7,5 vuotta pidempää elämää mikä tarkoittaa lähes 20 prosentin pienennystä eläkkeeseen.
Onkin seurattava elinaikakertoimen vaikutusta, ihmisten tosiasiallisia edellytyksiä jatkaa työelämässä pidempään ja kiinnitettävä erityistä huomiota pienipalkkaisia, raskaita töitä tehneiden työläisten eläkkeiden kehitykseen.
Työllisyysasteen nostaminen on välttämätöntä, jotta voidaan turvata riittävä työvoiman saatavuus pitemmällä aikavälillä ja jotta voidaan rahoittaa yhteiskunnan turvaamat palvelut ja sosiaaliturva koko väestölle. Työllisyysastetta on nostettava kaikissa työikäisten ikäluokissa.
Eläketurvakeskuksen raportissa (2/2013) on tarkasteltu vanhuuseläkkeelle siirtymistä ja havaittu, että ikääntyneiden työllisyys on jatkuvasti kasvanut 2000-luvulla. Erityisen selkeää positiivinen kehitys on ollut 55 vuotta täyttäneiden joukossa. Esimerkiksi 55–59-vuotiaiden työllisyysaste oli vuonna 2000 vain 60 prosenttia, mutta 2010 jo yli 70 prosenttia. Samalla ajanjaksolla 60–64-vuotiaiden työllisyysaste kaksinkertaistui. Nykyisin jo kaksi kolmesta eläkkeelle siirtyvästä jää suoraan vanhuuseläkkeelle. Vielä kymmenen vuotta sitten heitä oli vain joka kolmas: valtaosa jäi eläkkeelle ennen vanhuuseläkeikää työkyvyttömyyden tai työttömyyden kautta.
Vanhuuseläkkeelle siirrytään keskimäärin 63,5-vuotiaana, mutta kuitenkin joka kolmannen työntekijän työura päättyy työkyvyttömyyseläkkeeseen. Siksi keskimääräinen eläkkeelle siirtymisikä on olennaisesti alempi, tällä hetkellä 60,9 vuotta. Kolmikantaisesti sovittu yhteinen tavoite on 62,4 vuotta vuoteen 2025 mennessä.
On olennaista, että työuria voidaan pidentää myös loppupäästä niin, että todellinen eläkkeellesiirtymisikä on lähempänä 63 vuotta. Tavoitteena on työelämän kehittäminen siten, että tarve jäädä ennenaikaisesti eläkkeelle vähenee. On siirryttävä työkyvyttömyyskulttuurista työkykykulttuuriin. Tämä tarkoittaa sitä, että panostetaan työelämän laadun parantamiseen, työkyvyn ylläpitoon ja ikääntyvien työntekijöiden työllisyyteen. Osatyökykyisille pitää luoda edellytykset palata takaisin työelämään omien voimavarojen puitteissa.
SDP katsoo, että muutoksen täytyy lähteä työolosuhteista ja arvoista. Työelämästä täytyy tehdä ikääntyneitä ihmisiä arvostava ja houkutteleva vaihtoehto. Työnantajille täytyy luoda taloudellisia kannusteita ikääntyneiden ihmisten palkkaamiseen ja pitämiseen töissä mahdollisimman pitkään.
Ennenaikaista eläkkeelle siirtymistä voidaan hidastaa monella tapaa työpaikkakohtaisilla toimenpiteillä, työnantajan ja työntekijän yhteistoimin. Esim. kuntoutus, koulutus, työterveyshuollon toimet, erilaiset työaikajärjestelyt, taloudelliset kannustimet, työpaikkakohtaiset ikäohjelmat ja ikäjohtaminen ovat keinoja, joilla työuria voidaan käytännössä pidentää.
Työuria ja eläkeikää koskevat neuvottelut ovat kolmikantaneuvotteluina käynnissä. SDP pitää tärkeänä, että neuvotteluissa saavutetaan kestävä ratkaisu, joka sekä pidentää suomalaisten työuria ja nostaa työllisyysastetta, myös parantaa suomalaisen työelämän laatua ja ihmisten hyvinvointia.
Kuljetusalan Demarit ry:n aloite
Työeläkeiän mekaaninen nostaminen ei ole ratkaisu työeläkejärjestelmän kestävyyden turvaamiseksi. Sen sijaan tulisi pohtia mallia, jossa työuraa kerätään esim. 40 vuotta täyteen eläkkeeseen.
Keskiasteen koulutuksen jälkeen 18-vuotias voi siirtyä työelämään ja alkaa kartuttaa työeläkettään. Työuran karttuessa saavat valtio ja kunnat verotuloja, joilla on mahdollistettu opintojen jatkaminen, joka yleensä johtaa kevyempiin työtehtäviin, mutta myös myöhemmin alkavaan työuraan. Opiskelu ilmaisessa koulutuksessa ja verovaroin tuettuna ei voi olla suoraan työuraan rinnastettavaa.
Nykyjärjestelmän pelkästään ikään perustuva järjestelmä ei kohtele oikeudenmukaisesti matalammin koulutettuja palkansaajia.
Lisäksi on syytä muistaa, että tarvitsemme näitä palvelu-, logistiikka- ja lukemattomien muiden alojen osaajia myös tulevaisuuden yhteiskunnassa.
Lisäksi edellä mainittuun tulisi kytkeä myös eläkeikä, jolloin voi eläköityä myös vajaalla työuralla, mutta alemmalla eläketasolla esim. 65 vuotta. Tämä mahdollistaisi myös korkeasti koulutettujen eläköitymisen ennen toimintakyvyn menetystä, tarpeen mukaan.
Eläkejärjestelmämme tarvitsee työurien pituutta, ei korkeaa eläköitymisikää.
Kuljetusalan Demarit ry esittää, että
puoluekokous evästää sosialidemokraattisia päättäjiä ja asioiden valmistelijoita kaikilla tahoilla toimimaan siten, että työeläkejärjestelmän uudistaminen tapahtuu oikeudenmukaisesti ja työuran pituuden huomioiden.
Löydät tämän aloitteen aloitekirjasta sivulta 102
Itä-Hakkilan Sosialidemokraatit ry:n aloite
Ihmiset, jotka ovat tehneet pitkän työuran raskaissa fyysisissä tai henkisesti kuormittavissa ammateissa ja usein terveytensä kustannuksella osallistuneet hyvinvointivaltion ylläpitämiseen, ansaitsevat päästä ilman syyllistämistä halutessaan eläkkeelle nykyisen 63 ikävuoden saavutettuaan.
Työttömiä tulee joka päivä lisää ja nuoret ovat vailla työtä. Nykyinen joustava eläkeikä on riittävä, kunhan työnantajat saadaan pitämään työntekijät töissä 63 vuotiaiksi. Verohelpotusten vastineeksi pitää vaatia, ei ainoastaan toivoa, yhteiskuntavastuuta ja työllistämistä.
Elinaikakertoimen käyttö, joka pienentää vuosittain eläkettä elinaikaodotuksen mukaisesti, pitäisi sellaisenaan lopettaa mahdollisimman pian koska se pakottaa olemaan pidempään töissä, jotta edes jonkinlainen eläketaso säilyisi. Peruste, että eläkkeensaajan koko vanhuuseläkeaikana saama eläkkeen määrä pysyy samana jos hän elää tämän elinikäodotteen mukaiseen ikään, on pelkkään toiveeseen sidottu.
Kun odotettu elinikä pitenee niin samaan aikaan työkuntoa heikentävät lisääntyvät muistisairaudet, diabetes, tukielinsairaudet ja mielenterveysongelmien lisääntyminen yhä nuoremmilla.
Pienenevällä eläkkeellä pitää elää joka kuukausi yhteiskunnassa, jossa muut kulut lisääntyvät koko ajan. Maksut ja elinkustannukset eivät vähene vastaavasti pienentyneiden tulojen mukaan.
Itä- Hakkilan Sosialidemokraatit ry esittää, että
SDP ja sen toimijat työeläkejärjestelmää uusittaessa ja eläkeikää määriteltäessä huomioivat:
– Ammattikohtaisen työn rasittavuuden sekä fyysisesti että henkisesti kuormittavissa ammateissa ja että 40 vuoden työura oikeuttaa jäämään eläkkeelle 63-vuotiaana tai jatkamaan vapaaehtoisesti 68-vuotiaaksi.
– Elinaikakertoimen käyttö vuosittain eläkettä pienentävänä elinaikaodotuksen mukaisesti tulee nykyisessä muodossaan lopettaa mahdollisimman pian, jotta eläkkeiden taso ei tulevaisuudessa laske liian alas. On voitava turvata pieneläkkeensaajien ansiotaso kohtuullisena.
Löydät tämän aloitteen aloitekirjasta sivulta 103
Tammikuu 2017
Työmarkkinaosapuolet saavuttivat syksyllä 2014 eläkesovun, jonka pohjalta hallituksen eläkeuudistus valmisteltiin. Sopimuksen – ja syksyllä 2015 hyväksytyn hallituksen esityksen – mukaan alin vanhuuseläkeikä nousee portaittain vuodesta 2017 lähtien ja myöhemmin se sidotaan elinajanodotteen muutokseen siten, että eläkeajan ja työssäoloajan välinen suhde pysyy samalla tasolla kuin se on vuonna 2025. Suhteen säilyttämiseksi seurataan työssäoloaikaan vaikuttavia tekijöitä ja työeläkejärjestelmän taloudellista ja sosiaalista kestävyyttä kolmikantaisesti STM:n johdolla 5 vuoden välein.
Edelleen päätettiin, että elinaikakerroin säilyy edelleen eläkejärjestelmässä, mutta kerrointa lievennetään siten, että sen alkavaa eläkettä pienentävä vaikutus vähenee. Eläkettä karttuu 1,5 prosenttia vuodessa työntekijän työansioiden perusteella, myös eläkeaikaisesta työstä. Eläke alkaa karttua jo 17 ikävuodesta lähtien, ja sitä karttuu myös työeläkevakuutusmaksun osuudelta. Lykkäyskorotus korvaa nykyisen kannustin-karttuman, osa-aikaeläkkeen korvaa osittainen varhennettu vanhuuseläke. Uutena eläkemuotona otetaan käyttöön työuraeläke, johon voi olla oikeutettu rasittuneisuutta ja kuluneisuutta aiheuttavassa työssä tehdyn pitkän uran jälkeen 63-vuotiaana.
SDP on eläkesovun takana. Tärkeintä sopimuksessa meille on ollut, että siihen on päästy neuvottelemalla kolmikantaisesti, ei pakottamalla.
Vastauksessamme hallitustunnustelija Sipilän kysymyksiin totesimme, ettei puolueella ole erityisiä kynnyskysymyksiä, mutta pidämme välttämättömänä, että hallitus sitoutuu eriarvoisuuden vähentämiseen ja että hallitusohjelmassa linjataan erityisesti työelämän kehittämistä sekä tasa-arvon vahvistamista. Tämän lisäksi hallituksen tulee sitoutua kolmikantaiseen yhteistyöhön.