Puoluekokous pitää tärkeänä tavoitteena kehittää EU:ta alueena, jossa korkea kilpailukyky, tuottavuus ja kansalaisten elintaso yhdistyvät korkeaan sosiaaliturvaan, koulutustasoon, työelämä- ja kuluttajastandardeihin ja tasa-arvoon.
Puoluekokous katsoo, että tämän tavoitteen saavuttamiseksi tulee luoda unionin alueelle työntekijöiden tasavertaiseen suojeluun keskittyvä vähimmäislainsäädäntö, estää sosiaalinen dumppaus sekä toteuttaa 2020–strategian koulutukseen, työllisyyteen ja köyhyyden ja syrjäytymisen vähentämiseen liittyvät tavoitteet
Puoluekokous ei yhdy aloitteen tavoitteeseen EU-tasoisen vähimmäispalkan säätämisestä.
Sama kuin puoluehallituksen esitys.
Puoluekokous pitää tärkeänä tavoitteena kehittää EU:ta alueena, jossa korkea kilpailukyky, tuottavuus ja kansalaisten elintaso yhdistyvät korkeaan sosiaaliturvaan, koulutustasoon, työelämä- ja kuluttajastandardeihin ja tasa-arvoon.
Puoluekokous katsoo, että tämän tavoitteen saavuttamiseksi tulee luoda unionin alueelle työntekijöiden tasavertaiseen suojeluun keskittyvä vähimmäislainsäädäntö, estää sosiaalinen dumppaus sekä toteuttaa 2020–strategian koulutukseen, työllisyyteen ja köyhyyden ja syrjäytymisen vähentämiseen liittyvät tavoitteet
Puoluekokous ei yhdy aloitteen tavoitteeseen EU-tasoisen vähimmäispalkan säätämisestä.
Aloitteessa esitetään, että EU-tasolla määrättäisiin vähimmäispalkasta ja sosiaaliturvan minimitasosta sekä verotuksen riittävästä tasosta.
EU-maiden sosiaalipolitiikassa pääasiallinen toimivalta kuuluu jäsenvaltioille. Unionilla on jaettu toimivalta jäsenmaiden kanssa tietyissä sosiaalipolitiikan kysymyksissä. EU voi esim. antaa vähimmäistasoja määrittäviä direktiivejä liittyen työympäristön parantamiseen, työntekijöiden sosiaaliturvaan ja sosiaaliseen suojeluun sekä miesten ja naisten väliseen tasa-arvoon työmarkkinoilla.
Toisaalta esimerkiksi sosiaalisen syrjäytymisen torjuminen on rajattu tiukemmin kansallisen päätöksenteon piiriin ja moni sosiaalisen ulottuvuuden politiikka perustuu jäsenmaiden vapaaehtoiseen yhteistyöhön avoimen koordinaation menetelmällä. Euroopan unioni on myös itsessään vahva sosiaalinen toimija esimerkiksi Euroopan sosiaalirahaston sekä elinolojen parantamiseen tähtäävien rakennerahastojen kautta.
Myös työllisyys- ja työvoimapolitiikassa toimivalta kuuluu jäsenvaltioille ja unionitasolla tapahtuu yhteensovitusta. Unioni voi antaa myös säännöksiä vähimmäisvaatimuksista esimerkiksi työsuojelun ja eräin rajoituksin myös työoikeuden alalla miesten ja naisten tasa-arvon edistämiseksi työelämässä ja työntekijöiden yhdenvertaisuuden lisäämiseksi. Työmarkkinajärjestöjen välisillä sopimuksilla voidaan myös täydentää sääntelyä.
EU:n työllisyys- ja sosiaalipolitiikkaa koskevat oikeusperustat eivät kuitenkaan mahdollista vähimmäissääntelyä palkkauksesta. Vähimmäispalkkoja koskeva EU-sääntely ei myöskään ole tavoiteltavaa, koska kustannustasot jäsenmaiden välillä vaihtelevat huomattavasti. Lisäksi monissa maissa palkkauksesta sovitaan työ- ja virkaehtosopimuksin. Yritykset puuttua työmarkkinajärjestöjen vapaaseen neuvotteluoikeuteen palkanmuodostuksen osalta tulee torjua.
EU:n sosiaalisen ulottuvuuden vahvistaminen on ollut SDP:n EU-politiikan keskeinen linja. Sosiaalista ulottuvuutta kehittämällä voidaan puuttua EU-kansalaisten heikkoon asemaan työmarkkinoilla sekä parantaa sosiaalista suojelua ja poistaa köyhyyttä. Sosiaalisen ulottuvuuden kehittäminen on jäänyt usein talouspolitiikan sekä kilpailun esteiden poistamisen jalkoihin. Viime vuosien talouskriisi on tuonut mukanaan päätöksentekoa, joka voi heikentää kansalaisten sosiaalisia oikeuksia esimerkiksi työmarkkinoilla.
Sosiaaliturva- ja terveydenhuoltojärjestelmiin kohdistuu entistä enemmän painetta talousintegraation kautta, minkä vuoksi kansallisen politiikan harjoittamiselle tarvitaan tukea EU-tasolla. Tämä on myös tarpeen EU:n sisämarkkinoiden tasapainoisen toiminnan kannalta – nykyiset suuret erot sosiaaliturvassa aiheuttavat paineita heikentää turvaa korkean hyvinvoinnin maissa.
SDP:n syksyn 2012 puoluevaltuustossa hyväksytyn Eurooppa-poliittisen linjan mukaan talousliitto vaatii rinnalleen vahvan, legitiimin sosiaalisen ulottuvuuden laajamittaisen köyhyyden ja työttömyyden vähentämiseksi, sosiaalisen koheesion lisäämiseksi sekä EU:n tasapainoisen kehittämisen kannalta.
On löydettävä myös aidosti eurooppalaisia sosialidemokraattisia ratkaisuja, koska kyseessä on nimenomaan poliittinen, ei kansallinen kysymys.
SDP pitää tärkeänä, että eurooppalaisen työelämän kehittämisessä korostetaan turvallisuutta, hyviä työpaikkoja ja oikeudenmukaista palkkausta yhteisillä eurooppalaisilla työmarkkinoilla. Unionin tulee tunnustaa kansalliset työehtosopimukset ja työmarkkinakäytännöt, tukea monikansallisten työmarkkinasopimusten käyttöä sekä varmistaa, että työehtojen heikennyksiä ei käytetä jäsenmaiden välisenä kilpailukeinona.
SDP:n mukaan tarvitaan vahvaa sosiaalista vuoropuhelua, eurooppalaisen kolmikantamallin vahvistamista, ja perusoikeusulottuvuutta, johon kuuluu myös työelämän perusoikeuksien, työehtosopimusten ja lakko-oikeuden kunnioittaminen.
SDP kannattaa Euroopan ay-liikkeen esittämän sosiaalisen edistyksen pöytäkirjan ottamista osaksi EU:n perussopimuksia, sillä se vahvistaa, etteivät sosiaaliset perusoikeudet ole alisteisia sisämarkkinavapauksille. Eurooppa-poliittisen linjan mukaan sisämarkkinoiden ja perusoikeuksien tasapainon kannalta keskeistä on työntekijöiden tasavertaiseen suojeluun keskittyvän vähimmäislainsäädännön luominen koko unionin alueelle, sosiaalisen dumppauksen estäminen sekä Eurooppa 2020 –strategian koulutukseen, työllisyyteen ja köyhyyden ja syrjäytymisen vähentämiseen liittyvien tavoitteiden toteuttaminen.
Puoluehallitus pitää tärkeänä, että pohjoismainen universaali malli, jossa korkea kilpailukyky, tuottavuus ja kansalaisten elintaso yhdistyvät korkeaan sosiaaliturvaan, koulutustasoon, työelämä- ja kuluttajastandardeihin ja tasa-arvoon, toimisi mallina myös EU:lle. Jäsenvaltioiden ja alueiden välillä on edelleen suuria eroja ja on tärkeää, että niitä vähitellen kurotaan umpeen lainsäädäntöä lähentämällä ja yhteisin koheesiovaroin.
Turun Sosialidemokraattinen Yhdistys Valpas ry:n aloite
Köyhyys uhkaa jo Euroopan rauhanomaista kehitystä
EU-jäsenyyden luvattiin lisäävän talouskasvua, nostavan kaikkien elintasoa, parantavan ihmisoikeuksia ja takaavan rauhan Euroopassa. EU-maat kuitenkin velkaantuvat ja sosiaaliturvaa leikataan. Nykyteknologian piti myös vapauttaa ihminen työn orjuudesta, mutta työaikaa pidennetään jo monissa maissa ulkomaisen kilpailukyvyn nimissä.
Valtioiden välinen rauha lieneekin ainoa lupaus mikä on pitänyt, mutta kansalaisten eriarvoisuuden kasvu saattaa jo lähitulevaisuudessa uhata rauhanomaista kehitystä. Tilanteen vakavuutta erityisesti eteläisessä Euroopassa osoittaa se, että Punainen Risti on julistanut Euroopan nälkäkriisialueeksi. Mutta leipäjonot kasvavat jatkuvasti Suomessakin.
Avustusjärjestö Oxfamin tänä vuonna julkaistun raportin mukaan sosiaaliturvan, terveydenhuollon ja opetuksen rajut leikkaukset sekä epätasa-arvoinen verotus ovatkin ajamassa miljoonia eurooppalaisia köyhyyden kierteeseen, mikä nykynäkymin voi kestää jopa sukupolvien ajan.
Kaiken taustalla ahneus
Säästöistä hyötyy Oxfamin mukaan vain eurooppalaisten rikkain kymmenesosa ja nykykehitys voi nostaa köyhien määrän vuoteen 2025 mennessä jopa kolmasosaan koko EU:n väestöstä.
Hallitukset pystyisivät sen mukaan kuitenkin keräämään riittävästi rahaa julkisiin palveluihin verottamalla enemmän hyvin toimeentulevia ja torjumalla veronkiertoa. Oxfam onkin huolestunut harmaan talouden suuresta määrästä.
Arviot Suomen harmaasta taloudesta vaihtelevat muutamasta miljardista 15 mrd:iin vuodessa. Valtavat summat kulutetaan aivan turhaan myös maahanmuuttoon, vaikka Suomessa on 300 000 työtöntä, jotka kyllä tekisivät mielellään kaikki työt, jos työehdot vain olisivat kohtuullisia.
Työttömyys pois tulojen uusjaolla
Valtio ja kunnat säästäisivät miljardeja, jos työttömyys lopetettaisiin kokonaan tulojen uusjaolla. Tämä tulisi toteuttaa hyvin toimeentulevien kansalaisten tuloleikkauksilla progressiivisesti maksukyvyn mukaan pienimpiin tuloihin puuttumatta. -Työttömyyden poisto on varmastikin järkevin tapa poistaa leipäjonot.
Perimmäinen syy eriarvoisuuden kasvuun on talousliberalismi, päällepäsmärinä WTO, joka ei kunnioita työelämän oikeuksia. Tavalliset kansalaiset katsovat voimattomina tätä kehitystä. Tuntuu, että meitä on petetty.
EU ja Suomi tarvitsee todellakin vaihtoehtoja, mutta meille toitotetaan jatkuvasti, että nykyisenkaltaiselle globalisaatiolle ei ole vaihtoehtoa, että se on kuin luonnonvoima, jolle ei voi mitään. Kyllä voi me ihmiset olemme sen itse luoneet ja voimme sitä myös muuttaa. -Monelta unohtuu myös, että ei voi olla demokratiaa ilman vaihtoehtoa, mikä on sen perusperiaate.
Meillä on todellakin vaihtoehtoja
Meille esitetään Kiinaa tulevana maailmanmahtina. Sitä pidetään usein myös vapaakaupan mallimaana, joka pystyy tuottamaan kilpailukykyiseen hintaan imuroiden siten runsaasti pääomaa muualta maailmasta. Se on kuitenkin diktatuurina malliesimerkki vaihtoehdottomasta politiikasta. Se ei kunnioita työelämän oikeuksia eikä kansainvälisiä ympäristöstandardeja saavuttaen siten epäreilulla tavalla melkoista kilpailuetua.
Kiina on todellinen rehdin/vastuullisen kaupan este. Voi vain ihmetellä miksi demokraattiset länsimaat Suomi mukaan lukien hyväksyivät sen WTO:n jäseneksi vuonna 2001.
Tiedämme kyllä, että Suomessakin työaika oli runsas 100 vuotta sitten yleisesti 12 tuntia päivässä ja työolosuhteet tehtaissa kehnot, ja että Kiina on nyt vasta tuossa yhteiskunnan kehitysvaiheessa. Sekin saavuttanee aikanaan meidän nykyisen tasomme. -Mutta eri kustannustason maiden tulee käydä keskenään tullikauppaa, muuten koko maailma menee sekaisin. Ja on jo tosiasiassa mennytkin.
Mm. 12-tuntiset työpäivät ja pienet palkat ovat painostaneet meillä Suomessakin heikentämään työehtoja kilpailukykymme parantamiseksi. Samalla on kevennetty kohtuuttoman paljon verotusta, jonka seurauksina ovat sosiaalimenojen leikkaukset ja leipäjonojen kasvukin. Tarvittaisiin todellakin tullisuojaa. (Viittaamme puoluekokousaloitteeseemme ”Suojatullit takaisin” vuodelta 2004)
Gallupit ja hyvinvointiyhteiskunta
Ristiriitaa tässä on se, että enemmistö haluaa gallupeissa maksaa enemmän veroja hyvinvointiyhteiskunnan säilyttämiseksi. Mutta kun raha-asioista pitää suoranaisesti päättää, materialismi ja ahneus näyttävät vallinneen ihmismielet. Tämä näkyy vaikka työehtosopimuksissa ja vaaleissa, joissa yhteisvastuu ei saa riittävää kannatusta.
Ahdinkomme taustalla kulutushysteria
Suomalaisten ostovoiman on annettu lisääntyä 2000-luvulla peräti 27 %. Tämä perustui uskoon nopean kasvun jatkumisesta, jolla maksettaisiin velkoja, mutta tuo kasvu pysähtyikin tunnetuin seurauksin. Oltiin siis varomattomia, mutta perussyy ahdinkoomme on tietysti silmät sokaiseva kulutushysteria.
Jos puoletkin tuosta määrästä olisi kerätty vähitellen veroina, meillä menisi nyt paljon paremmin. Näin toimien ei olisi myöskään syntynyt mitään katastrofitunnelmaa mm. kuntien velvoitteiden vähentämisestä ja hyvinvointipalvelujen leikkauksista kuten nyt, kun joudutaan jälkikäteen korjaamaan tehtyjä virheitä.
Mutta olisiko lopulta niin kauheaa jos jouduttaisiin palauttamaan yksityinen kulutus toistaiseksi jopa vuoden 2000 tasalle, kunhan pidämme huolta, ettei kaikkein köyhimmiltä leikata. Onhan Suomi sentään maailman vauraimpia maita.
Enemmistöllä meistä on kyllä varaa vähentää huomattavasti kulutustaan. Sitä osoittaa esimerkiksi se, että ulkomaanmatkat, johon sisältyy yöpyminen kohdemaassa, ovat lisääntyneet Tilastokeskuksen mukaan vuoden 2000 2,4 miljoonasta viime vuoden 5,8 miljoonaan. – Suomessa ollaankin tulontasauksen sijasta tietoisesti valittu eriarvoistava tie. Varastettu sekä yhteiskunnalta että kaikkein köyhimmiltä.
Valtio velkaantuu samalla kun yksityinen kulutus on korkealla tasolla
Voidaan perustellusti kysyä, pitääkö valtion velkaantua ja köyhimpien köyhtyä, kun yksityinen kulutus on samalla korkealla tasolla? Verottamalla kansalaisia huomattavasti enemmän voitaisiin säilyttää ennallaan sosiaaliturva, jota useimmat meistä tarvitsevat, kun sairastuvat, vanhenevat tai jäävät työttömäksi.
Tässä esitetyllä tavalla ei toimita kuitenkaan juuri missään. Yleensähän aina laman ja talous-vaikeuksien aikana leikataan sosiaaliturvaa. Juuri silloin, kun sitä eniten tarvitaan. Voi todella kysyä ihmetellen miksi? Tarvitsemmekin uuden ryhtiliikkeen, jossa taloudesta tehdään jälleen ihmisten palvelija. Mutta kyse ei ole vain rakenteista, se edellyttää myös suomalaisten enemmistöltä hieman vaatimattomampaa kulutustasoa.
Eriarvoistuminen lisääntyy lähes kaikkialla maailmassa. Esimerkiksi USA:n tuloeroista tehdyn selvityksen mukaan 1980-luvulta lähtien vain rikkaimmat ovat vaurastuneet. Pienituloisten ostovoima on laskenut neljäsosan ja keskituloisistakin useimmat ovat hieman köyhtyneet vaikka monet ovat pidentäneet työviikkoa.
Rikkaat rikastuvat, muut köyhtyvät
USA:n rikkain tuhannesosa on moninkertaistanut tulonsa ansaiten jo yli kymmenesosan kaikista tuloista. Esimerkiksi vuonna 1950 USA:n suuryrityksen johtaja ansaitsi 24 kertaa enemmän kuin keskiverto työntekijä ja viime vuonna jo 550 kertaa enemmän! Vastaavasti monien selvitysten mukaan noin 10 % maan väestöstä kärsii ajoittain nälkää.
Rikkaimpien rikastumisen syitä USA:ssa kuten täällä Suomessakin ovat jatkuvasti kevenevä verotus ja halpamaihin sekä veroparatiiseihin tehtyjen sijoitusten kasvaneet tuotot. USA:ssa tuloerojen kasvua lisää se, että palkansaajista on vain 12 % järjestäytynyt ammatillisesti, kun 30 vuotta sitten luku oli puolta suurempi.
Liittovaltio on jo vakavasti velkaantunut, sen budjetista katetaan 40 % velkarahalla, jota on jo 15 000 miljardia dollaria. Jos rikkaimmat olisivat maksaneet riittävästi veroja, velkaa olisi huomattavasti vähemmän. Osasyynä USA:n velkaantumiseen ovat tietysti myös sen suuret sotilasmenot.
Sen äärimmäisen epäoikeudenmukainen tulonjako ja sitä seuraava hyvinvointiyhteiskunnan tuho voi olla tulevaisuuden kohtalona kaikille länsimaille, jos jatkuvasti siirretään tuotantoa sinne, missä työvoima on halvinta ja missä sitä kohdellaan huonommin ja ympäristöstä välitetään vähiten. Samoin jos työpaikkojen karkaamisen estämiseksi pienennetään jatkuvasti palkkoja ja lasketaan veroja.
Esitetyt luvut löytyvät helposti netistä, mutta miksei niistä juuri puhuta julkisuudessa? Siksikö, että ne osoittavat nykymuotoisen vapaakaupan epäonnistumisen, senhän piti tuottaa lisääntyvää hyvinvointia kaikille.
– Ja vielä kaiken suhteellisuudesta: jo pelkällä USA:n armeijan budjetilla voitaisiin poistaa ei vain sen, vaan koko maailman nälkä moneen kertaan!
Talousliberalismi vaikeuksiemme syynä
Perimmältään tässä kaikessa on kyse talousliberalismista, mikä alkuaan vuoden 1980 paikkeilla lähti valloittamaan maailmaa. Oikeastaan tuon politiikan alkuunpanija oli Iso-Britannian pääministeri Margaret Thatcher, jonka kuuluisa historiaan jäänyt lausahdus oli: ”Ei ole enää yhteiskuntaa, on vain markkinat” kuvastaa hyvin talousliberalismin ajattelutapaa, jossa sosiaalinen tulojako nähdään kehityksen jarruna. Tulonsiirroista se hyväksyy lähinnä vain vapaaehtoisen hyväntekeväisyyden.
Kun Yhdysvallat uudisti talouspolitiikkansa presidentti Ronald Reaganin toimesta, luvattiin, että talouskasvu nostaa kaikkien tuloja. Näin ei käynyt. Valittu talouspolitiikka ei ollut tähän ainoa syyllinen, vaan automaatio, kansainvälinen kilpailu ja tietotekniikan kehitys ovat myös muokanneet työmarkkinoita. -Sosiaalisemmalla tulonjaolla niiden aiheuttamat ongelmat olisi kuitenkin voitu korjata.
Suomikin on paljolti noudattanut USA:n esimerkkiä talouspolitiikassa. Talousliberalismi on kuitenkin vähitellen ajautumassa umpikujaan. Nyt on pikaisesti siirryttävä politiikassa pienen ihmisen ja yhteishengen vaalimisen suuntaan, jos aiomme kansakuntana selvitä.
Kestävä yhteiskunta voidaan rakentaa vain oikeudenmukaisuuden perustalle
Yhteiskunnan hyvyyttä ei voi koskaan mitata keskimääräisellä kulutustasolla, tavarapaljoudella tai BKT:lla. Ainoa oikea mittari on katsoa, kuinka suuren eriarvoisuuden yhteiskunta sietää ja kuinka alas se sallii pienituloisimpien jäsentensä pudota.
Jos tätä ei opita ymmärtämään ja jatketaan nykyistä eriarvoistavaa politiikkaa, yhteiskuntarauha saattaa häiriintyä; seurauksena jopa sisällissotia, ehkä koko EU:n hajoaminen. – Kestävä yhteiskunta voidaan rakentaa vain oikeudenmukaisuuden ja humanismin perustalle.
Turun Sosialidemokraattinen Yhdistys Valpas ry esittääkin, että
Suomi toimii sen puolesta, että EU-direktiivillä määritellään tarkasti kaikkia jäsenmaita koskeva palkkojen, lapsiperheiden tukien ja eläkkeiden minimitaso siten, että ne yleensä takaavat kohtuullisen elintason. Määritellään myös toimeentulotuen taso niin korkealle, että leipäjonoja ei enää tarvita. Velvoitetaan samalla EU-jäsenmaat nostamaan verotusta, jos rahaa ei muuten riitä uudistukseen. -Tämä vähentää myös EU-maiden välistä verokilpailua, mikä on jo heikentänyt sosiaaliturvaa.
Löydät tämän aloitteen aloitekirjasta sivulta 82
Tammikuu 2017
Puolueen toimijat ovat eri foorumeilla edistäneet puoluekokouksen hyväksymiä tavoitteita.