Aloite ei anna aihetta jatkotoimiin.
Sama kuin puoluehallituksen esitys.
Aloite ei anna aihetta jatkotoimiin.
Aloitteessa esitetään, että asuntojen vuokraamisen tulisi olla arvonlisäverollista ja että vuokraustoimintaan sovellettaisiin majoitustoiminnan ehtoja.
Kiinteistön vuokraus on nykyisin pääsääntöisesti arvonlisäverotonta. Kiinteistön vuokrauksesta voi kuitenkin hakeutua verovelvolliseksi, mikäli kiinteistöä käytetään vähennykseen oikeuttavaan toimintaan. Jos kiinteistö on yksityishenkilön asumiskäytössä, kiinteistöä ei käytetä vähennykseen oikeuttavaan toimintaan.
Käytännössä aloitteessa esitetään, että asuntoja tulisi voida vuokrata alennetulla verokannalla (10 prosenttia) kiinteistöjen vuokraukseen normaalisti sovellettavan verovapauden sijasta. Kun asuntojen vuokraus olisi arvonlisäverollista, olisi vuokra-asunnoiksi rakennettavien uudiskiinteistöjen rakentamis- ja muihin investointikustannuksiin sisältyvä arvonlisävero mahdollista saada takaisin vähennyksenä tai palautuksena.
Mikäli asuinkiinteistöjen vuokraaminen säädettäisiin verolliseksi, asuntojen vuokraamiseen ei yhteisölainsäädännön johdosta voida yhdistyksen ehdottamalla tavalla soveltaa majoitustoiminnan alennettua verokantaa. Majoitustoiminnaksi katsotaan hotelli- ja leirintäaluetoiminnassa sekä niihin verrattavassa majoitustoiminnassa tapahtuva huoneiden, leirintäpaikkojen, mökkien ja muiden sellaisten tilojen käyttöoikeuden luovuttaminen. Direktiivin perusteella alennettu verokanta voisi tulla sovellettavaksi vain sosiaalipolitiikan mukaisten asuntojen luovutukseen. Muiden asuntojen vuokraukseen tulisi soveltaa yleistä 24 prosentin verokantaa.
Aloitteen esitys ei vaikuta tehokkaalta ja tasapuoliselta tavalta edistää vuokra-asumista. Asuntojen rakentamisajankohdasta ja kiinteistöön kohdistuvien rakentamis- ym. kustannusten suuruudesta riippuen vuokriin sisältyvä piilevä vero vaihtelee kiinteistökohtaisesti. Ehdotetusta järjestelmästä olisi vuokranantajalle hyötyä vain niiden kiinteistöjen kohdalla, joissa piilevä vero olisi suurempi kuin sovellettava verokanta. Järjestelmä johtaisi epäneutraaliin verokohteluun erilaisten vuokra-asuntojen sekä vuokra- ja omistusasumisen välillä. Lisäksi ehdotettu järjestelmä aiheuttaisi hankalia määrittely- ja rajanvetotilanteita sekä monimutkaistaisi entisestään kiinteistöjen arvonlisäverokohtelua.
Vuokra-asuntotuotannon edistämiseen tulisi pyrkiä vaikuttamaan muiden keinojen kuin arvonlisäverotuksen avulla.
Tornion Sosialidemokraattinen Työväenyhdistys ry:n aloite
Arvonlisäverotuksen lainsäädäntöä laadittaessa katsottiin, ettei vuokra-asumista tule rasittaa arvonlisäverolla. Vaikka alv onkin olemassa olevassa vuokra-asuntojen ylläpitämisessä selvä rasite, se ei sitä ole uustuotannossa.
Mikäli vuokra-asuntoja saisi tuottaa ja ylläpitää majoitustoiminnan ehdoin saisi investointiin sisältyvän alv:n hakea pois. Käyttömenojen alv % on 24 ja myynnin alv 9 %. Vuokrauksessa se merkitsi sitä, että käyttömenojen ollessa 3,5 e/m2 kuukaudessa ja vuokran ollessa 10 e/m2 kk:ssa olisivat arvonlisäverot myynnissä ja ostoissa samansuuruiset (0,85/0,9). Lainan tarve laskisi n. 24 %. Tällä on huomattava vuokria alentava taikka kannattavuutta parantava vaikutus.
Majoitustoiminnan on mahdollista saada investointiavustusta 0 – 30 %. Takavuosina myönnetyt 10 %:n suuruiset tuet korjausrakentamiseen saivat monin paikoin markkinat ylikuumenemaan.
Kirjanpidon poistot ovat vuokra-asumisessa 4 %. Majoitustoimessa ne ovat 7 %. Sijoittajan kannalta pieni poisto-oikeus ei innosta toimimaan.
Vuokra-asunnot on rakennettava hyville asuinpaikoille. Yhteiskunnallista pääomaa ei pidä tuhlata slummeihin vaan on huolehdittava siitä, että kiinteistöjen arvo säilyy tai jopa nousee.
Nykyinen lainoitusjärjestelmä on laadittu aikana jolloin inflaatio oli nykyistä tasoa selvästi korkeampi. Korot ja lyhennykset kasvavat laina-ajan loppuun mentäessä. Järjestelmän piti olla inflaatioon sopeutuva, mutta siitä on matalasta inflaatiosta johtuen pikemminkin sitä kiihdyttävä. Vuokria on nostettava, vaikka palkat eivät nousisikaan. Asukkaiden vuokranmaksukyky ei mahdollista jatkuvaa kunnossapitoa. Juuri silloin, kun rahaa pitäisi käyttää pieniin korjauksiin, kasvavat lainojen hoitomenot.
Valtio on, riippumatta siitä mitä puolueita siinä istuu, pitänyt lainojensa korkoja ylhäällä. Vanhojen lainojen korot ovat jopa 6 – 8 %. Sosialidemokraatin ollessa asuntoministeri, ja puolueen puheenjohtajan ollessa valtionvarainministeri, on tällainen korkotaso todella vaikea ymmärtää.
Lainoitukseen vaadittu oma pääoma on köyhissä kunnissa yleensä velkarahaa. Taloyhtiöiden kyky maksaa sille sallittua korkoa taikka kuolettaa pääomaa on yleensä heikko. Kuntien varat valuvat hukkaan.
Arvonlisäveron tuoton pieneneminen korvaantuu varmasti kasvavalla rakentamisella ja sen tuottamilla tuloveroilla. Köyhien kuntien sijaan tuottajiksi on etsittävä niitä, joilla rahaa on: työeläkeyhtiöitä ja yksityisiä sijoittajia. Asukkaista muodostuva yhtiökin voisi toimia nykyisten asumisoikeusasuntojen tapaan.
Arvonlisäverolait eivät salli asunnonvuokrauksen hakeutumista verovelvolliseksi, vaikka verovelvollisuus on muutoin pääsääntö.
Edellä esitettyyn viitaten Tornion Sosialidemokraattinen Työväenyhdistys ry esittää, että
puoluekokous velvoittaisi puolueen johdon sekä eduskunta- ja hallitusryhmän toimimaan vuokra-asuntotuotannon uudistamiseksi arvonlisäverollisena, samoilla ehdoilla kuin majoitustoimintaa nykyään harjoitetaan.
Löydät tämän aloitteen aloitekirjasta sivulta 37