SDP:n puoluehallituksen on valmisteltava vuoden 2014 aikana talous- ja veropoliittinen ohjelma, jonka tavoitteena on täystyöllisyys ja oikeudenmukainen verojärjestelmä. Verotuksen osalta tämä edellyttää suurten pääomatulojen ja perintöjen verotuksen kiristämistä. Ansio- ja pääomatulojen verotusta pitää yhdenmukaistaa. Kiinteistöverotus on ulotettava maa- ja metsätalousmaahan.
Suurten ansiotulojen verotuksen korottamista ei suljeta pois. Kaikkein pienituloisimpien verotuksen on oltava kohtuullista. Samalla on arvioitava arvonlisäveron erilaisia verokantoja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden näkökulmasta.
Osinkojen verotusta tulee kiristää asettamalla listaamattoman yhtiön nettovarallisuuden laskennallinen tuottoprosentti markkinakoron tasolle, minkä myötä listaamattomien yritysten maksamien osinkojen verotus kiristyisi ja lähenisi ansiotulojen verotusta.
Puoluekokous edellyttää kuntien verotusta ja tulopohjaa koskevan kattavan selvityksen tekemistä valtionosuusuudistuksen jälkeen. Kuntien veropohjaa on laajennettava. Kuntalaisten on osallistuttava palvelujen rahoitukseen maksukykynsä mukaisesti. Yhteisöveron tuotosta on jatkossakin ohjattava osa kunnille. Kuntien veropohjan selvittämisen yhteydessä käsitellään kuntien pääomavero-osuus sekä kiinteistöverotus.
Uusia mahdollisuuksia omaisuuden verottamiseksi kartoitetaan jatkuvana työnä, kansainvälinen keskustelu huomioiden.
Puoluekokous tukee esitystä finanssitransaktioveron (pääomaliikkeet) käyttöönotosta.
Verotuksen oikeudenmukaisuuden lisääminen ja kansainvälinen veroparatiisien vastainen työ on pidettävä vahvasti SDP:n agendalla.
SDP:n puoluehallituksen on valmisteltava vuoden 2014 aikana talous- ja veropoliittinen ohjelma, jonka tavoitteena on täystyöllisyys ja oikeudenmukainen verojärjestelmä. Verotuksen osalta tämä edellyttää suurten pääomatulojen ja perintöjen verotuksen kiristämistä. Ansio- ja pääomatulojen verotusta pitää yhdenmukaistaa. Kiinteistöverotus on ulotettava maa- ja metsätalousmaahan.
Suurten ansiotulojen verotuksen korottamista ei suljeta pois. Kaikkein pienituloisimpien verotuksen on oltava kohtuullista. Samalla on arvioitava arvonlisäveron erilaisia verokantoja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden näkökulmasta.
Osinkojen verotusta tulee kiristää asettamalla listaamattoman yhtiön nettovarallisuuden laskennallinen tuottoprosentti markkinakoron tasolle, minkä myötä listaamattomien yritysten maksamien osinkojen verotus kiristyisi ja lähenisi ansiotulojen verotusta.
Puoluekokous edellyttää kuntien verotusta ja tulopohjaa koskevan kattavan selvityksen tekemistä valtionosuusuudistuksen jälkeen. Kuntien veropohjaa on laajennettava. Kuntalaisten on osallistuttava palvelujen rahoitukseen maksukykynsä mukaisesti. Yhteisöveron tuotosta on jatkossakin ohjattava osa kunnille. Kuntien veropohjan selvittämisen yhteydessä käsitellään kuntien pääomavero-osuus sekä kiinteistöverotus.
Uusia mahdollisuuksia omaisuuden verottamiseksi kartoitetaan jatkuvana työnä, kansainvälinen keskustelu huomioiden.
Puoluekokous tukee esitystä finanssitransaktioveron (pääomaliikkeet) käyttöönotosta.
Verotuksen oikeudenmukaisuuden lisääminen ja kansainvälinen veroparatiisien vastainen työ on pidettävä vahvasti SDP:n agendalla.
Puoluekokous toteaa, että työtä oikeudenmukaisen ja riittävän tuottavan verojärjestelmän eteen on jatkettava. Erityisesti suurten pääomatulojen verotusta on mahdollisuuksien mukaan kiristettävä. Tämä johtaa osaltaan veroaste-erojen kaventumiseen erityisesti suurten ansio- ja pääomatulojen kesken.
Puoluekokous tukee esitystä finanssitransaktioveron (pääomaliikkeet) käyttöönotosta. Kiinteistöverotus on ulotettava maa- ja metsätalousmaahan.
Puoluekokous yhtyy tavoitteeseen käynnistää laaja julkinen keskustelu verotuksen uudistamisesta ja oikeudenmukaisuudesta, sekä hyvinvointivaltion edelleen kehittämisestä.
Puoluekokous ei yhdy pääomatulon verotuksen osittaiseen siirtämiseen kunnille, mutta pitää tärkeänä vahvistaa kuntien veropohjaa mm. kiinteistöveron kehittämisen kautta. Puoluekokous pitää tärkeänä laajemman kuntien verotusta ja tulopohjaa koskevan kattavan selvityksen tekemistä valtionosuusuudistuksen jälkeen. Yhteisöveron tuotosta on jatkossakin ohjattava osa kunnille.
Korkeiden ansiotulojen verotuksen korottamista ei pois suljeta. Uusia mahdollisuuksia omaisuuden verottamiseksi kartoitetaan jatkuvana työnä mm. puolueen työryhmien avulla, kansainvälinen keskustelu huomioiden.
Verotuksen oikeudenmukaisuuden lisääminen ja kansainvälinen veroparatiisien vastainen työ on pidettävä vahvasti SDP:n agendalla.
Puoluehallituksen lausunto aloitteisiin 1-6
Aloitteiden pääasiallinen sisältö on pääomatulojen ja ansiotulojen verotuksen yhdistäminen, pääomatuloverotuotosta osan ohjaaminen kunnille, kiinteistöverotuksen ulottaminen maa- ja metsämaahan, haitallisen verokilpailun ehkäiseminen sekä varallisuusveron palauttaminen. Aloitteissa korostetaan myös julkisen keskustelun tarvetta sekä eriarvoisuuden vähentämistä verotuksen keinoin.
Kuntien veropohjan kehittämistä ja pääomatuloveron merkitystä tässä on käsitelty puoluekokouksissa 2010 ja 2012 seuraavasti:
Puoluekokous 2012:
”Selvitetään pääomatulojen verotuksen kehittämistä, ja tässä selvityksessä otetaan huomioon pääomatulojen asema kunnallisverotuksessa sekä ansio– ja pääomatulojen verottaminen samalla asteikolla.”
Puoluekokous 2010:
”Puoluekokous toteaa, että kuntien rahoitus on syytä pitää mahdollisimman vakaana ja ennustettavana, eikä pääoma- ja yhteisöeron tuoton nykyistä voimakkaampi suuntaaminen kunnille palvele tätä tarkoitusta. Samalla on rakennettava kunnille mahdollisuuksia nykyistä parempaan taloudelliseen itsenäisyyteen ja pyrittävä parempaan kuntalaisten keskinäiseen tasavertaisuuteen.
Kunta-valtio – suhteen uudistamisessa on monipuolistettava kuntien veropohjaa ohjaamalla osa yhteisö- ja pääomatuloverotuloista pysyvästi kunnille.”
Pääomatuloverotuoton siirrosta kunnille on toimitettu selvitys puoluehallituksen käyttöön helmikuussa 2014. Pääomatulovero on monessa mielessä ongelmallinen rahoituslähde kunnille. Kuntien menot syntyvät pääosin julkisten peruspalvelujen järjestämisestä. Sitä varten tarvitaan mahdollisimman vakaita ja ennustettavia rahoituslähteitä. Pääomatuloveron tuotto on sen sijaan erityisen suhdanneherkkä, mikä aiheuttaisi kunnille ongelmia heikossa suhdannetilanteessa. Lisäksi pääomatulot kohdistuvat epätasaisesti kuntien välille.
Pääomatulojen verotuksen osittainen siirtäminen kunnille olisi tulonsiirto valtiolta kunnille. Verojen kokonaismäärä ei muuttuisi, mutta kuntien tulot kasvaisivat ja valtion tulot laskisivat. Yhtenevä tilanne saadaan aikaan lisäämällä kuntien valtionosuuksia, mikäli niin halutaan tehdä.
Pääomatulojen sekä korkeimpien ansiotulojen verotusta on nykyisen hallituksen aikana kiristetty SDP:n vaatimuksesta, kun pääomatuloverokantaa nostettiin 30 %, ja 40 000 ylittävien tulojen osalta 32 %:iin (voimaan vuonna 2014). Pääomatuloverotuksen kiristämisen vaikutus tuloeroihin on ollut tuloeroja kaventava.
Myös korkeimpien ansiotulojen verotusta on kiristetty kuluvalla hallituskaudella SDP:n vaatimuksesta.
Pääoma- ja ansiotulojen verottaminen täysin samalla asteikolla voisi merkitä joko pääomaverotuksen kiristymistä tai ansiotuloverotuksen keventämistä. SDP:n tavoitteena olisi tällöin oltava, etteivät verotuotot ainakaan pienene. Vaikutukset olisivat todennäköisesti myös erilaisia eri tuloluokille. Esim. pienet pääomatulot tulisivat ilmeisesti nykyistä kevyemmin verotetuiksi. Suurten tulojen osalta pääomaverotuksen kiristäminen korkeiden ansiotuloverotuksen tasolle taas voi aiheuttaa pääomien siirtymistä ulkomaille, pois Suomen kansantalouden käytöstä. Tavoite yhdestä veroasteikosta ei siten ole ongelmaton.
Eri tulolajien verorasitusta vertailtaessa on huomioitava osingon osalta kokonaisveroaste. Tämä muodostuu yhtiön ja tulonsaajan yhteenlasketusta verosta, mikä listayhtiöstä maksetun osingon osalta on 40,4 – 41,8 %. Tämä on enemmän kuin pienten ansiotulojen veroaste.
Verotuksen oikeudenmukaisuudesta huolehtiminen edellyttää veronmaksukyvyn huomioimista. Samalla on pyrittävä ratkaisuihin, jotka ovat toimivia ja tehokkaita käytännön elämässä.
Vanha varallisuusvero poistettiin vuoden 2005 työmarkkinaratkaisun yhteydessä. Varallisuusveron tuotto oli noin 70 miljoonaa euroa. Samassa yhteydessä kiristettiin osinkojen verotusta useilla sadoilla miljoonilla euroilla. Vanhanmallinen varallisuusvero siinä muodossa, missä se oli voimassa vuoteen 2005 asti, oli monilta osin vanhentunut ja huonosti toimiva veromuoto. Se kohteli eri varallisuuseriä eri tavalla, jätti osan varallisuudesta verotuksen ulkopuolelle ja sitä oli helppo kiertää. Näin ollen pelkkä vanhan varallisuusveron palauttaminen ei ole toimiva tapa omaisuuksien verotuksen kiristämiseen, ja sen merkitys valtiontalouden kannalta olisi pieni. Käytännöllisempää on verottaa omaisuuksista saatavaa tuottoa pääomatuloveron avulla. Puoluekokous onkin useampaan kertaan hylännyt esitykset palata vanhamuotoiseen varallisuusveroon.
Vuonna 2012 perintö- ja lahjaveroasteikkoihin lisättiin neljäs porras 200 000 euroa ylittävän perintöosuuden tai lahjan osalta. Ylin veroprosentti nostettiin 13:sta 16:een. Väliaikaisena toimenpiteenä vuosille 2013 – 2015 perintö- ja lahjaveroasteikkoihin lisättiin uusi porras 1 000 000 euroa ylittävän perintöosuuden ja lahjan osalta, jossa I veroluokassa veroprosentti on 19 ja II veroluokassa 35. Lisäksi vakuutuskorvauksen lahjaverovapaudesta luovuttiin.
Omaisuuden ja etenkin perintöjen verottamisesta käydään aktiivista kansainvälistä keskustelua, sillä verotulojen tarve on suuri kaikissa OECD-maissa ja perintöverotus ei haittaa työnteon kannusteita. Myös Suomessa tätä keskustelua ja sen synnyttämiä aloitteita on seurattava tarkasti.
Imatran Sosialidemokraatit ry:n aloite
Vuosikymmeniä Suomen verotuksessa on suosittu pääomatuloja palkkatulojen kustannuksella. Viime sotien jälkeen se saattoi olla perusteltua, koska silloin lähdettiin siitä, että Suomi on pääomaköyhä kansantalous. Uuden teollisuuden luominen ja hyvinvointiyhteiskunnan rakentaminen tarvitsivat myös pääomia.
Suomi on nykyisin yksi maailman varakkaimmista kansantalouksista. Mitään hyväksyttäviä perusteita pääomatulojen keveämmälle verotukselle ei enää ole.
Nykyään Suomessa on paljon perittyä omaisuutta, jonka eteen nykyiset omistajat eivät ole tehneet työtä vaan ainoastaan perineet.
Miljoonien eurojen pääomatuloista voi nykyisin nauttia useimpien palkansaajien ja monen eläkeläisen veroprosenttia pienemmillä veroilla. Myös se, että omaisuusvero on poistettu, on muuttanut verotuksen painopistettä entistä enemmän pääomatuloja suosivaksi.
Imatran Sosialidemokraatit ry esittää, että
SDP:n pitää ryhtyä ajamaan tällaisen eriarvoisuuden poistamista. Tällöin voidaan kaikkien yleistä veroastetta laskea. Verotuksen muuttaminen näin on myös suuri tasavertaisuutta yhteiskunnassa edistävä muutos.
Löydät tämän aloitteen aloitekirjasta sivulta 16
Tampereen Sosialidemokraattinen Toveriseura ry:n aloite
Nykyisen hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitäminen vaatii entistä laajempaa veropohjaa. Lähivuosina valtion talous tulee olemaan vahvasti alijäämäinen. Kaikkien kansalaisryhmien on osallistuttava oikeudenmukaisella tavalla myös sen rahoittamiseen.
Kunnat tuottavat valtaosan hyvinvointipalveluista, jotka ovat kaikkien kansalaisten käytettävissä. On välttämätöntä, että myös kaikki osallistuvat palveluiden rahoittamiseen tulomuodosta riippumatta. Siksi myös pääomatulot on saatava kunnallisverotuksen piiriin.
Vuonna 1993 palkka- ja pääomatulot eriytettiin toisistaan. Jo keskituloinen palkansaaja maksaa nyt tuloistaan veroa saman prosentin mukaan kuin pääomatuloja saava miljonääri. Myös varallisuus on veroista vapaa.
Tampereen Sosialidemokraattinen Toveriseura ry esittää, että
– Puoluekokous toteaa nykyisen verojärjestelmän olevan epäoikeudenmukainen sekä velvoittaa puoluehallituksen ja eduskuntaryhmän tavoittelemaan määrätietoisesti kaikkien tulomuotojen verottamista yhdessä samalla progressiolla.
– Pääomatulon verotuksesta on kuntien päästävä osallisiksi.
– Myöskään korkeiden ansiotulojen verotuksen korottaminen ei saa olla pois suljettu.
– Myöskin varallisuusvero on otettava uudelleen käyttöön.
Löydät tämän aloitteen aloitekirjasta sivulta 16
Itäkeskuksen Sosialidemokraatit ry:n aloite
Verotuksen tavoitteena demokraattisessa hyvinvointivaltiossa on turvata yhteisesti päätettyjen julkisten palvelujen rahoitus ja tuoda tulonjakoon oikeuden-mukaisuutta. Suomessa tuloerot ovat kasvaneet 1990-luvulta lähtien. Työtulojen, pääomatulojen ja yhteisön tulojen verotus on eriytetty. Työtuloista maksetaan pääsääntöisesti korkeampaa veroa kuin pääomatuloista. Väestön rikkaimpaan osaan kohdistunut varallisuusvero on poistettu kokonaan.
Kuntien vastuulla olevat hyvinvointipalvelut rahoitetaan kasvavassa määrin palkansaajien maksamalla kuntaverolla. Kulutusverojen tason jatkuva nosto on heikentänyt pienituloisimpien ostovoimaa.
Pääoman vapaa liikkuvuus edellyttää kansainvälistä yhteistyötä pääomatulojen ja pääomaliikkeiden verotuksen toteuttamiseksi oikeudenmukaisesti. Euroopan Unionin on oltava edelläkävijä monikansallisiin yrityksiin ja pääomasijoittajiin kohdistuvan oikeudenmukaisen verotuksen toteuttamisessa. Oikeudenmukaisuuden toteutumisen yksi edellytys on veroparatiiseihin ohjautuvien tulojen avaaminen julkisiksi.
Hyvinvointipalvelujen tulevaisuuden rahoituksessa pääomatulojen saajat eivät saa enää olla vapaamatkustajia.
Itäkeskuksen sosialidemokraatit esittävät, että
puolue valmistelee seuraavalle vaalikaudelle ohjelmaa verotuksen oikeudenmukaisuuden palauttamisesta:
1. Kaikki tulomuodot saatettava saman verojärjestelmän kohteeksi
2. Kaikkien tulojen progressiivinen verotus palautettava kunniaan, myös pääomatulot mukaan lukien
3. Varallisuusveron palauttaminen nykytalouteen soveltuvilla keinoilla
4. Kiinteistöveron tasossa kunnille nykyistä suurempi harkintavalta ja kiinteistöveron ulottaminen myös maa- ja metsätalousmaahan
5. Pääomaliikkeet veronalaisiksi
Löydät tämän aloitteen aloitekirjasta sivulta 17
Pukinmäen Sosialidemokraattinen Yhdistys ry:n aloite
Verotuksen tehtävänä on turvata hyvinvointivaltion palvelut ja oikeudenmukainen tulonjako. Kummankaan osalta nykyinen verojärjestelmä ei täytä tehtäväänsä. Kaksikymmentä vuotta voimassa ollut verojärjestelmä on johtanut erilaisten tulojen erilaiseen verokohteluun ja varallisuuteen kohdistuvan verotuksen lieventymiseen. Julkisten peruspalvelujen rahoitus vaarantui erityisesti vuosien 2008-2011 verohelpotuksista, joilla aiheutettiin 8 miljardin euron vaje ja velan lisäys valtion talouteen. Varallisuusveron poistaminen aiemmin oli virhe, joka tulee korjata. Yhteisöveroprosentin alentaminen 20 prosenttiin vuoden 2014 alusta lisää valtion talouden alijäämää arviolta miljardilla eurolla vuodessa, mikäli oletetut dynaamiset vaikutukset eivät toteudu, kuten näyttää käyvän. Hyvinvointivaltion perustan turvaaminen Suomessa vaatii suunnan muutosta verotuksessa.
Tulo- ja varallisuuserot ovat kasvaneet Suomessa 1990-luvulta lähtien. Tämä näkyy myös terveys- ja hyvinvointierojen kasvuna niin väestöryhmien välillä kuin alueellisesti Suomessa on palattu luokkayhteiskuntaan, jossa on suurten tulojen ja varallisuuden rälssiluokka olemattomalla tai lievällä verotuksella ja toisaalta jo keskipalkkainen palkansaajaväestö on voimakkaan verotuksen kohteena. Pääomaverotuloilla elävät eivät osallistu kuntapalveluiden rahoitukseen palkansaajien tavoin. Verotuksen painopisteen siirtyminen kulutusveroihin heikentää erityisesti pienituloisimpien toimeentuloa ja hyvinvointia.
Pääoman vapaa liikkuvuus, globaalit markkinat yrityksillä ja eurooppalainen integraatio tuovat haasteita Suomen kaltaiselle pienelle avoimelle kansantaloudelle. Yhteistyö pääomaliikkeiden ja pääomaverotuksen hallitsemiseksi on välttämätöntä erityisesti eurooppalaisessa yhteistyössä. Veroparatiisien avaaminen ja tukkiminen edellyttää myös laajaa kansainvälistä yhteistyötä. Sama koskee harmaan talouden saamista julkisen kontrollin ja verotuksen piiriin. Suomen julkisen talouden arvioitu kestävyysvaje voitaisiin kattaa nykyisin harmaasta taloudesta valtion ja kuntien menettämien verotulojen avulla.
Kuntiin kohdistuu noin puolet laskennallisesta julkisen talouden kestävyysvajeesta. Vaikeasta taloustilanteesta johtuen kunnat tasapainottavat talouttaan nostamalla päätösvallassaan olevia veroja ja maksuja, toteuttamalla erilaisia säästötoimenpiteistä ja jaksottamalla investointejaan. Jotta kuntaverotuksen painopiste ei liiaksi kohdistu kunnallisveroon, tulee kuntien veropohjaa laajentaa. Osa pääomaverotuloista tulee osoittaa kuntien verotulopohjan vahvistamiseen. Kiinteistöverotusta on edelleen kehitettävä. Verotuksen pohjana olevat kiinteistörekisterit tulee saattaa ajan tasalle.
Ehdotamme laajaa keskustelua hyvinvointivaltion turvaamisesta, oikeudenmukaisesta tulonjaosta ja verotuksen uudistamisesta. Lähtökohtina tulisi olla
– kaikkien tulomuotojen saattaminen lähtökohtaisesti samantasoisen verotuksen kohteeksi
– progressiivisuuden lisääminen tuloverotuksessa ja sen ulottaminen myös pääomatuloihin
– kuntien verotulopohjan vahvistaminen ohjaamalla osan pääomaverotuloista kunnille
– varallisuusveron palauttaminen
– kiinteistöverotuksen verotusarvojen saattaminen lähemmäksi käypiä arvoja, kattavuuden laajentaminen koskemaan myös maa- ja metsätalousmaata ja kaivostoimintaa sekä kiinteistörekisterien saattaminen ajan tasalle
– kulutusveroissa tulee olla nykyistä vahvempi sosiaalinen ja ekologinen painotus
– pääomaliikkeet tulee saada verotuksen piiriin.
Pohjoismainen hyvinvointivaltion malli on osoittautunut maailmanlaajuisestikin kilpailukykyiseksi ihmisten hyvinvoinnin kannalta ja yritysten toimintaympäristönä. Oikeudenmukaisella ja toimivalla verotuksella on tässä ratkaiseva merkitys myös hyväksyttävyyden kannalta.
Pukinmäen Sosialidemokraattinen Yhdistys ry esittää, että
puolue käynnistää edellä mainituista lähtökohdista laajan julkisen keskustelun ja valmistelun verotuksen uudistamiseksi tavoitteina hyvinvointivaltion edelleen kehittäminen ja oikeudenmukaisuuden palauttaminen.
Löydät tämän aloitteen aloitekirjasta sivulta 17
Jyväskylän Työväenyhdistys ry:n aloite
Suomen tuloverotuksessa pääoma- ja ansiotuloverot on eritytetty toisistaan siten, että ansiotuloverotuksessa progressio on verrattain jyrkkä ja veroprosentin vaihteluväli suuri. Tämä veromalli tukee yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden toteutumista hyvinvointivaltion rahoituksen taakanjaon suhteen ja jättää myös pienituloisille riittävän osuuden ansioistaan tarpeidensa täyttämiseen.
Pääomatuloverotuksen progressio on sitä vastoin hyvin loiva, veroprosenttien vaihteluväli pieni ja veroprosentit asettuvat ansiotuloveroasteikolla keskivaiheille. Kun pääomatulojen nauttijat ovat lisäksi keskimäärin yhteiskunnan hyväosaisempia jäseniä, on tästä seuraava epäkohta ilmeinen ja räikeä. Erityyppisten tulojen perusteeton verottaminen eri tavoin sälyttää kohtuuttoman osuuden veronmaksutaakasta keskiluokalle, mikä heikentää hyvinvointivaltion legitimiteettiä ja kokemusta verotuksen oikeudenmukaisuudesta.
Jo keskituloinenkin palkansaaja maksaa huomattavan osuuden ansioistaan verona, kun taas hyvätuloisinkin pääomatulojen nauttija nauttii myös suhteessa vastaavaan palkkatuloon pienestä veroprosentista. Huomattava on myös se, että siinä missä ansiotulo on sidoksissa saajansa uutteruuteen, tämä lainalaisuus ei päde pääomatuloihin.
Piensijoittajuuden ja yritysten jaettuun omistajuuteen kannustamiseksi on perusteltua, että palkkatuloon verrattuna suurempi osuus pienistä pääomatuloista on kokonaan poissa verotuksen piiristä. Onhan niiden pohjana ollut varallisuus yleensä peräisin saajansa palkkatuloista. Tämä ei kuitenkaan estäisi pääomatulojen ottamista kunnallisverotuksen piiriin esimerkiksi nykyisestä valtion pääomatuloveron alarajasta lähtien.
Jyväskylän Työväenyhdistys ry esittää, että
SDP kirjaa ohjelmatavoitteekseen pääomatulojen saattamisen kunnallisverotuksen piiriin piensijoittajat huomioiden ja toimii yhteistoiminnassa Euroopan sosialistipuolueen ja kansallisten veljespuolueidensa kanssa pääomatuloverotuksen muuttamiseksi progressiiviseksi ja yhteneväiseksi Euroopan maiden ansiotuloverotuksen kanssa, jotta haitallinen verokilpailu EU:ssa ja sen kumppanimaissa saadaan lopetettua.
Löydät tämän aloitteen aloitekirjasta sivulta 18
Pohjois-Haagan Sos.-dem.Yhdistys ry:n aloite
Käsitys omistamisen verotuksen tarpeellisuudesta on työväenliikkeessä aina ollut osa ohjelmallista tavoitevalikoimaa. Käsitykset verotuksen keinoista ovat sen sijaan vaihdelleet. Tämän päivän kapitalismi tarvitsee edelleen hillintää ja ohjausta lähes samalla tavalla kuin runsas sata vuotta sitten.
Varallisuusveron poistaminen tapahtui työnantajien vaatimuksesta tuolloisen tulopoliittisen sopimuksen yhteydessä. Viimeinen varallisuusverolaki (30.12.1992 / 1537) on tyypillinen sosialidemokraattiseen taloudellista oikeudenmukaisuutta tavoittelevaan ajatusmaailmaan kuuluva veromuoto. Varallisuusveron viimeinen voimassaolovuosi oli 2005. Tuolloin progressiivisen varallisuusveroasteikon alaraja oli 250 000 euroa. Alarajan kohdalla vero oli 80 euroa, ja alarajan ylittävästä varallisuudesta 0,8 prosenttia. Varallisuusveron piiriin kuuluvan omaisuuden lähtöraja on siis ollut niin korkea, että siihen ei tavallinen kansalainen juurikaan ole yltänyt – eivätkä monet hyvätuloisetkaan.
Varallisuusveron tuottama verokertymä valtiolle on Suomen verotuskokonaisuudessa ollut sangen marginaalinen verrattuna esimerkiksi tuloverotuksen tai välillisten verojen tuottoihin. Sillä on kuitenkin ollut jonkinlainen vaikutus suurten pääomien kasaantumisen hillinnässä. Veron symbolinen merkitys on sen sijaan ollut merkittävä: julkinen valta on ilmoittanut, etteivät suurten omaisuuksien hallitsijat voi olla yhteiskunnassa vapaamatkustajia!
Suomalaisen yhteiskunnan tuloerot ovat olleet kasvussa viimeiset parikymmentä vuotta. Yhteiskunnan intresseihin on perinteisesti kuulunut valvoa ja tarpeen vaatiessa hillitä yhteiskunnallisen eriarvoisuuden kasvutrendejä.
Varallisuusveron poistumisen aikoihin harjoitetussa verokeskustelussa pyrittiin usein tarkastelemaan varallisuusverotusta ja perintöverotusta yhtenä kokonaisuutena. Näkökulma oli osin tahallisen yksipuolinen, koska varallisuusveroa maksoivat fyysisten henkilöiden ohella myös yhteisöt. Niin ikään varallisuusveroa on maksettu joka vuosi kulloisenkin varallisuuden perusteella, kun taas perintövero on kertaluonteinen vero.
Perintöverotuksessa toteutettiin sinänsä oikeudenmukainen pienten, alle 20 000 euron, perintösaantojen verovapaus. Samalla kuitenkin laskettiin huomattavasti myös suurten perintöjen veroprosentteja. Eli muutaman vuoden kuluessa toteutettiin sekä varallisuusveron poisto että suurten perintöjen verotuksen huojentaminen. Nämä verolinjaukset ovat edelleenkin lisäämässä yksityisten omaisuusmassojen kasvua yhteiskunnan kokonaisedun kannalta epäterveellisellä tavalla.
Erilaiset tutkimukset ovat osoittaneet, että yhteiskunnallinen hyvinvointi vallitsee silloin, kun tuloerot ovat pieniä ja omaisuuden jakaantuminen on tasaista. Syksyllä 2008 Yhdysvallat ajautui vakavaan pankkikriisiin, joka pian heijastui muuhun maailmaan muuttaen yleisen talouden taantumaksi. Siitä ei Suomi ole noussut takaisin kasvu-uralle. Suomen valtiontaloutta vaivaa yleinen budjettivaje, kuntien taloudet kaipaavat saneerausta, vientisektori on vaikeuksissa. Suomi elää taantumassa, josta on vaikea irrottautua.
Julkisen talouden tulot eivät tahdo riittää lakisääteisiin menoihin, vaan niitä on leikattava, ja tuloja on hankittava lisää. Niiden verotaakkaa on lisättävä, joilla on siihen varaa. Jos koska, niin nyt, on oikea hetki ottaa varallisuusvero uudelleen käyttöön!
Pohjois-Haagan Sos.-dem.Yhdistys ry esittää, että
SDP:n puoluekokous asettaa tavoitteekseen varallisuusveron palauttamisen osaksi suomalaista verotusta.
Löydät tämän aloitteen aloitekirjasta sivulta 19
Tammikuu 2017
Edennyt osittain. Suurten pääomatulojen ja suurten perintöjen verotusta nostettiin SDP:n ollessa hallituksessa kaudella 2011-2015. Ansio- ja pääomatulojen verotus ovat lähentyneet maltillisesti toisiaan, sillä pääomaverotuksen progressiota on kiristetty. SDP:n vaihtoehtobudjetissa vuosille 2016 ja 2017 esitettiin pääomatulojen verotuksen kiristämistä sekä miljoonaperintöjen verotuksen lisäkiristämistä. Sen sijaan kiinteistöverotusta ei ole ulotettu maa- ja metsätalousmaahan. Listaamattomien yritysten verotusta ei ole muutettu puoluekokouksen jälkeen, mutta SDP:n vaihtoehtobudjetissa nettovarallisuuden laskennallista tuottoprosenttia esitettiin alennettavaksi kahdella prosenttiyksiköllä, mikä pienentäisi listaamattomien yhtiöiden osinkoverohuojennusta. Lisäksi vaihtoehtobudjeteissa esitettiin sijoitusvakuutusten verollepanoa sekä rahoitusveron (financial activites tax FAT) käyttöönottoa Tanskan mallin mukaisesti. Harmaan talouden torjuntaan esitettiin lisäresursseja.
Vuoden 2015 eduskuntavaaleihin laadittiin talouspoliittinen ohjelma, jossa esitettiin SDP:n talous- ja veropolitiikan linja.
Kuntien rahoituspohjasta on huolehdittu ja yhteisöveron tuotosta osa ohjautuu yhä kunnille. SDP:n vaihtoehtobudjetissa 2016 otettiin kantaa finanssisektorin aliverotukseen ja esitettiin rahoitusveroa. SDP on myös jatkanut työtä veronkierron, harmaan talouden ja veroparatiisien kitkemiseksi.