Suomi on rakentunut vaikeista lähtökohdista huolimatta vakaaksi demokraattiseksi yhteiskunnaksi. Kansalaisten vapausoikeuksia kunnioitetaan, oikeusvaltioperiaatetta noudatetaan, parlamentaarinen järjestelmä toimii ja sen instituutioiden väliset valtasuhteet ovat kunnossa. Suomessa lehdistön vapautta arvostetaan ja kansalaisten oikeutta saada aitoa tietoa yhteiskunnan toiminnasta pidetään tärkeänä.

Kansalaisten luottamus yhteiskunnallisia instituutioita kohtaan on kuitenkin polarisoitunut. Suomalaisten luottamus yhteiskuntaa kohtaan on edelleen kansainvälisesti vertailtuna korkealla tasolla, mutta Suomessakin osa kokee epäluottamusta eduskuntaa, puolueita, virkamiehiä, mediaa tai oikeuslaitosta kohtaan. Yhtenä indikaattorina yhteiskunnallista vaikuttamista kohtaan on kansallisissa vaaleissa äänestäminen. Äänestysaktiivisuus on pysynyt kohtuullisen vakaana 2000-luvulla, mutta selvästi alhaisempana kuin aiempina vuosikymmeninä.

Tietoyhteiskuntakehitys ja sivistystason nousu mahdollistavat yhä uusia demokraattisen osallistumisen muotoja. Valitettavasti keinojen lisääntyminen ei ole johtanut samassa määrin osallistumisen yhdenvertaisuuden vahvistumiseen, vaan polarisoituminen on pikemmin lisääntynyt myös koulutuksen osalta. Yhteiskunnan toimintoihin osallistuminen ja vaikutusvalta sekä positiivinen kehittäminen kasautuvat jo ennestään aktiivisille tahoille. Tämä ei tarkoita, että uusien demokraattisen osallistumisen ja vaikuttamisen kanavien kehittämisestä tulee luopua, vaan niiden kehittämisessä on otettava entistä enemmän huomioon osallistumisen yhdenvertaisuus. Samalla on huomioitava eri tapojen yhteys demokraattiseen päätöksentekoon.

Äänestäminen on vain yksi mittari osallistuvan demokratian vahvuudelle ja polarisaatiolle. Ongelmana on, että osallistuminen ja osallistumattomuus kasautuvat. Samat ryhmät, jotka käyttävät äänioikeuttaan, ovat aktiivisia myös yhdistystoiminnassa, suoran demokratian osallistujina ja erilaisissa kansalaisverkostoissa. Parhaiten koulutetut ja varakkaimmat äänestävät aktiivisemmin kuin vähemmän koulutetut ja vähävaraiset. Iäkkäiden äänestysaktiivisuus on myös nuoria korkeampi. Tarvitsemme laaja-alaisia toimenpiteitä äänestysaktiivisuuden nostamiseksi.  

Edustuksellisen demokratian ohella myös perinteiseen kansalaisyhteiskuntaan kohdistuu rapauttavia muutossuuntia. Kansalaisjärjestöjen tulee uudistua kyetäkseen tarjoamaan uskottavia osallistumisen ja vaikuttamisen kanavia. Järjestöjen etuna vapaamuotoiseen kansalaistoimintaan nähden on pitkäjänteisyys ja esimerkiksi taloudelliset vastuurakenteet. Kansalaisjärjestötoiminnan yksi kriittinen menestystekijä voikin olla kyky yhteistyöhön epämuodollisten kansalaisverkostojen ja -liikkeiden, ns. neljännen sektorin kanssa, ja osaltaan niiden toiminnan mahdollistaminen ja tukeminen. 

Kansalaisten käyttäytymisen ja odotusten ohella myös itse järjestelmä haastaa kansalaisyhteiskuntaa. Järjestäytynyt kansalaisyhteiskunta, ns. kolmas sektori, on kaventumassa ja pusertumassa julkisen ja yksityisen sektorin väliin. On tärkeää, että julkinen valta arvioi omaa suhdettaan kansalaisyhteiskuntaan ja linjauksissaan vaalii kansalaisyhteiskunnan autonomiaa ja elinvoimaisuutta julkisen ja yksityisen sektorin rinnalla.

Demokraattinen yhteiskunta vaatii jatkuvaa ylläpitoa ja osallisuuden vahvistamista. Maailmanlaajuisesti tarkasteltuna monin paikoin demokratiakehitys on ottanut valitettavasti takapakkia ja itsevaltaisesti johdettujen valtioiden määrä on kasvanut. Globaalit tapahtumat ovat myös osoittaneet demokraattisten yhteiskuntien heikot kohdat. Esimerkiksi terrori-iskut ja iskujen uhka ovat johtaneet turvattomuuden tunteen kasvuun. Sisäisen turvallisuuden vahvistaminen edellyttää tarkkaa tasapainoilua kansalaisten yksityisyyden suojan ja terrori-iskujen ehkäisemisen välillä.

Tietoturvan ja yksityisyyden painoarvo digitaalisen ajan politiikan kysymyksinä kasvaa entisestään, kun kaikista laitteista tulee osa tietoverkkoa. Tämä luo sekä mahdollisuuksia että uhkia, riippuen siitä, mihin tarkoituksiin kasvavaa tietomassaa käytetään. Kasvava tietomassa mahdollistaa muun muassa parempien ja oikea-aikaisten palvelujen luonnin, tehokkaammat vaikutusarvioinnit ja sitä kautta paremman taloudellisen ja lainsäädännöllisen toiminnan. Kerättyä tietoa on toki mahdollista käyttää myös muuhun kuin alkuperäiseen tarkoitukseen. Tietojen kerääminen ja väärinkäyttäminen voi johtaa yksittäisten ihmisten tai ihmisjoukkojen manipulointiin. Tiedon omistaminen on myös tuottavaa ja tulevaisuudessa onkin pohdittava laajasti sitä, kenellä on oikeus tehdä suuria voittoja toisten tietojen keräämisen ja hallinnoinnin kautta. Suuryritysten ja viranomaisten tapaa käsitellä hallussaan olevia yksilöiden tietoja edellyttää yhteiskunnan sääntelyä sekä valvontaa. 

Eri syistä syntyvät muuttoliikkeet ovat ruokkineet populistista oikeistoa ja siten aiheuttavat haasteita demokratioille. Euroopan unionin alueella suurinta vastustusta on herättänyt maahanmuutto. EU:n lähialueilla käytävät sodat ja kriisit sekä näitä seurannut pakolaisten kasvava määrä Euroopassa ovat johtaneet poliittisen ilmapiirin kiristymiseen. Demokraattisten yhteiskuntien toiminta perustuu YK:n ihmisoikeuksien julistuksessa määritetylle jokaiselle ihmiselle kuuluvalle ihmisarvolle. Populismin ja äärioikeiston nousu yhdistettynä tiedonkulun nopeutumiseen ja lähialueidemme kriisit ovat johtaneet siihen, että Suomeenkin on syntynyt poliittisia järjestöjä, jotka kieltävät joiltain ihmisryhmiltä ihmisarvon. SDP ei hyväksy muukalaisvihamielisyyttä, rasismia eikä syrjintää missään muodossa. 

Populistiset liikkeet Suomessa ja muualla saavat käyttövoimansa ihmisten kokemasta epätasa-arvosta, osattomuudesta ja turvattomuuden tunteesta. Ihmisten kokema huoli omasta ja lähimmäisten tulevaisuudesta ja toimeentulosta luo käyttövoimaa populisteille, jotka pyrkivät kanavoimaan huolen maahanmuuton ja monikulttuurisuuden vastaisuuteen. Maahanmuuttoon kriittisesti suhtautuvien ihmisten määrä kasvaa kuitenkin sekä alueilla, joissa on paljon maahanmuuttajataustaisia ihmisiä, että alueilla, jossa maahanmuuttajia ei juuri ole. Demokraattisten yhteiskuntien haasteena on, että osa populistista liikkeistä käyttää järjestäytymisen oikeutta ja sananvapautta pyrkiessään kumoamaan demokraattisen yhteiskuntajärjestyksen. Vihapuhe kaventaa demokratiaa ja vähentää halukuutta osallistua päätöksentekoon. Häirintä kaventaa erityisesti tyttöjen ja naisten vapautta ja mahdollisuuksia osallistua ja toimia yhteiskunnassa. Häirintä, vihapuhe ja maalittaminen eivät kuulu demokratiaan, ne kaventavat näkökulmia sekä keskusteluun osallistujia. 

Tiedotusvälineiden asema on muuttunut Suomessa. Ihmiset seuraavat uutisia sähköisten laitteiden kautta sekä kasvavissa määrin sosiaalisessa mediassa. Monet kaupalliset mediayhtiöt ovat olleet taloudellisissa vaikeuksissa tämän muutoksen seurauksena. Perinteiset toimijat ovat saaneet rinnalleen erilaisin pelisäännöin toimivia kilpailijoita. Valemedioiden toiminta ei perustu yleisesti hyväksyttyihin journalistisiin ohjeisiin, vaan propagandistisiin kärjistyksiin ja jopa valheelliseen asioiden uutisointiin.  

Suomi pyrkii pitkäjänteisesti vahvistamaan valmiuksiaan hybridiuhkien torjumiseksi. Keskeisenä osana on kyky tunnistaa disinformaatiota ja muuta informaatiovaikuttamista sekä torjua näiden kielteisiä vaikutuksia. EU-tason yhteistyö hybridiuhkia vastaan tukee kansalaisten kokonaisvaltaisen turvallisuuden vahvistamista.

”SDP toimii sen puolesta, että Suomi on maailman turvallisin maa ja paras oikeusvaltio sekä osallistavan demokratian että kansalaisvapauksien ja ihmisoikeuksien edelläkävijä.”

Visio: Vuonna 2030 demokraattisuus ja osallisuus ylläpitävät yhteiskunnan lujuutta ja vakautta muuttuvassa maailmassa.

3.1. Osallistuminen demokraattiseen päätöksentekoon

SDP puolustaa päättäväisesti kansanvallan elinvoimaisuutta. Demokratian uskottavuus ja elinvoima edellyttävät, että kansanvallan toteutumista tarkastellaan kriittisesti. Tämä tarkoittaa edustuksellisen demokratian rakenteiden ja toimintatapojen kehittämistä, kansalaisyhteiskunnan edellytysten turvaamista ja monipuolisia osallistumisen keinoja. Demokratian ja osallisuuden vahvistamisella ylläpidetään myös yhteiskuntarauhaa. Demokratian tulevaisuuden kannalta on keskeistä, että kansanvaltaisuus ulottuu paikallistasolta Euroopan unionin ja globaalitason päätöksentekoon asti.

Jokaisella pitää olla yhtäläinen mahdollisuus osallistua demokraattiseen päätöksentekoon. Erityistä huomiota on kiinnitettävä heikommassa asemassa olevien ihmisten, kaikkien erityisryhmien sekä lasten ja nuorten osallistumismahdollisuuksiin samoin kuin demokraattisen päätöksenteon keinoihin työelämässä.

Lasten ja nuorten kasvuympäristöjä ja kouluopetusta tulee kehittää tukemaan lasten ja nuorten valmiuksia vaikuttaa omassa lähiympäristössään ja laajemmin yhteiskunnassa. Demokratiakasvatus tulee laajentaa koskemaan koko kasvatus- ja koulutusjärjestelmää. Lasten ja nuorten mahdollisuuksia vaikuttaa oman kouluyhteisönsä päätöksiin on lisättävä. Näin jokainen suomalainen oppii kouluvuosinaan, miten oman kouluyhteisön sekä yhteiskunnan yhteisten asioiden hoito ja päätöksentekoprosessit toimivat.

Vaalijärjestelmän ja muiden edustuksellisen demokratian rakenteiden tulee tukea kansalaisten yhdenvertaisia vaikutusmahdollisuuksia ja demokratiaa kohtaan koettua luottamusta. Vaalien lukumäärää, äänestys- ja vaalikelpoisuusikärajaa ja vaalipiirijakoa sekä niiden mahdollisia muutoksia on aina pohdittava tästä lähtökohdasta. Osallistumisen vaaleihin on oltava esteetöntä fyysisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti. Varmistetaan, että julkisten päätösten valmisteluaineisto on ennakkoon helposti nähtävillä. Kansanvallan laajentamiseksi hyödynnetään tietoverkkoja ja avointa dataa sekä erilaisia suoran demokratian menetelmiä kuten kansalaisraateja, kuntalaishaastatteluja tai osallistuvaa budjetointia 

Mahdollisuus neuvoa-antaviin kansanäänestyksiin ja kansalaisaloitteisiin on tärkeä osa demokratian keinovalikoimaa niin valtiollisella kuin paikallisella tasolla. Tuodaan edustuksellista demokratiaa lähemmäs arkea ottamalla käyttöön niin sanottu keskustelualoite kunta-, maakunta-, eduskunta- ja EU-tasolla. Keskustelualoitteessa kansalaisilla on säädetyn kannattajamäärän kerättyään mahdollisuus saada viipymättä asia tai kysymys päätöksentekijöiden ajankohtaiskeskusteluun.

Samalla kun yksilötasoinen kansalaisaktiivisuus on kasvussa, kansalaisjärjestöt muodostavat edelleen kansalaisyhteiskunnan ytimen. Kansalaisjärjestöjen toimintaedellytykset ja rahoitus tulee turvata ja niiden autonomiaa on syytä vahvistaa uudistamalla, selkeyttämällä ja yhdenmukaistamalla julkisen vallan avustuskäytäntöjä valtakunnallisesti, alueellisesti ja paikallisesti. Yhdistyslakiuudistuksen toimiuutta on arvioita ja uudistusta on jatkettava uusia toimintatapoja tukevaan suuntaan.  

Tavoitteitamme

• Edustuksellisen demokratian rakenteita ja toimintatapoja pitää kehittää, kansalaisyhteiskunnan edellytykset pitää turvata ja monipuolisia osallistumisen keinoja tulee ylläpitää.
• Jokaisella äänioikeutetulla pitää olla yhtäläinen mahdollisuus osallistua demokraattiseen päätöksentekoon ja myös ilman äänioikeutta olevien osallisuutta yhteiskuntaan tulee tukea.
• Vammaisilla henkilöillä tulee olla oikeus osallistua yhteiskunnallisiin asioihin ja päätöksen tekoon.
• Edustuksellista demokratiaa tulee tuoda lähemmäs arkea ottamalla käyttöön niin sanottu keskustelualoite kunta-, maakunta-, eduskunta- ja EU-tasolla.
• Yhdistyslakiuudistuksen toimivuutta on arvioita ja uudistusta on jatkettava uusia toimintatapoja tukevaan suuntaan. 

3.2. Oikeusvaltion kehittäminen

Oikeusvaltio edellyttää perus- ja ihmisoikeuksien ja oikeusturvan yhdenvertaista toteutumista, eri väestöryhmien välisiä hyviä suhteita sekä osallisuuden ja osallistumisoikeuksien vahvistamista. Näin ylläpidetään yhteiskuntarauhaa ja kansalaisten luottamusta. Erityistä huomiota on kiinnitettävä heikoimmassa asemassa olevien ihmisten oikeuksien turvaamiseen. 

Lainvalmistelun tasoa on johdonmukaisesti vahvistettava asiantuntija- ja tutkimustiedon pohjalta. Tämä vaatii myös entistä parempaa yhteistyötä eri tahojen välillä, jotta eri muutosten vaikutukset voidaan arvioida perusteellisesti. Perustuslain asemaa ja sen tulkinnan riippumattomuutta on kunnioitettava ja vahvistettava. 

Oikeudenhoidon resursseja on lisättävä ja oikeudenkäyntien kokonaiskestoa lyhennettävä. Oikeudenkäyntejä voidaan sujuvoittaa ja kustannuksia alentaa muun muassa digitalisaation avulla. Samalla voidaan vahvistaa oikeudenalakohtaista erityisosaamista tuomioistuimissa. Rikosasioiden käsittelyä on nopeutettava varmistamalla parempi yhteistyö syyttäjän ja poliisien kesken. Syrjäytymisen ja eriarvoistumisen ehkäiseminen, koulutukseen panostaminen ja kiinnijäämisriskin nostaminen ovat tärkeimpiä rikollisuutta ehkäiseviä toimia.

Kriminaalipolitiikan on tähdättävä kokonais- ja uusintarikollisuuden vähentämiseen, vaikuttavan kuntouttavan toiminnan vahvistamiseen sekä rikosseuraamusviranomaisten ja muiden sektoreiden välisen yhteistyön lisäämiseen. 

Rikoksen uhrin ja henkirikoksen uhrin omaisen tuki ja mahdollisuus saada korvauksia on turvattava. Matalan kynnyksen ilmoitusmahdollisuuksia ja viranomaiskäytäntöjä on vahvistettava. 

Rikosten rangaistavuutta on arvioitava ja muutettava niin, että rangaistukset ovat oikealla tasolla sekä suhteessa teon vahingollisuuteen että muista rikoksista langetettaviin rangaistuksiin. Vaarallisimpien väkivaltarikollisten vapautumisen edellytyksiä on syytä aina arvioida perusteellisesti ja tapauskohtaisesti.

Lainsäädännön ja viranomaisten toiminnan on puututtava nykyistä vahvemmin järjestelmälliseen häirintään, uhkailuun ja maalittamiseen, joka uhkaa sananvapautta, viranomaistoimintaa, tutkimusta ja tiedonvälitystä. Rikosten selvittämiseen ja torjuntaan, ml. talous- ja verorikollisuus, on taattava riittävät resurssit.

Väkivallaton elämä on ihmisoikeus. Lähisuhdeväkivalta on yhä liian yleistä Suomessa ja lähisuhdeväkivallan sovittelu on kiellettävä. Myös lainsäädäntöä tulee tarkentaa väkivallan ja häirinnän määritelmien osalta. Väkivallan ennaltaehkäisyyn ja sen estämiseen sekä turvakoteihin tulee panostaa. Turvakotien sijoittaminen tehdään niin, että ne ovat aidosti saavutettavia, turvallisia, esteettömiä ja tavoitettavissa. Naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ennaltaehkäisevälle työlle osoitetaan riittävät resurssit. Suomen tulee toimeenpanna Istanbulin sopimuksen kokonaan. 

Tavoitteitamme

• On kiinnitettävä erityistä huomiota heikoimmassa asemassa olevien ihmisten oikeuksien turvaamiseen. 
• Oikeudenhoidon resursseja on lisättävä ja oikeudenkäyntien kokonaiskestoa lyhennettävä. 
• Kriminaalipolitiikan on tähdättävä kokonais- ja uusintarikollisuuden vähentämiseen.
• Rangaistusten oikealla tasolla sekä suhteessa teon vahingollisuuteen että muista rikoksista langetettaviin rangaistuksiin.
• Lainsäädännön ja viranomaisten toiminnan on puututtava nykyistä vahvemmin järjestelmälliseen häirintään, uhkailuun ja maalittamiseen.
• Naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ennaltaehkäisevälle työlle osoitetaan riittävät resurssit.
• Väkivallan ennaltaehkäisyyn ja sen estämiseen sekä turvakoteihin tulee panostaa.

3.3. Sisäinen turvallisuus

Turvallisuuden tunne syntyy luottamuksesta yhteiskuntaan ja toisiin ihmisiin, osallisuuden kokemuksesta, elämän hallinnasta ja ennustettavuudesta sekä oikeudenmukaisuuden kokemuksesta. Euroopan turvallisuustilanteen voimakas heikentyminen, eriarvoistuminen, maailman nopeutuvat muutokset ja yleinen ennakoimattomuuden lisääntyminen ovat johtaneet turvattomuuden tunteen kasvamiseen. Lisääntyvä turvattomuuden kokemus voi vaarantaa yhteiskuntaa ja viranomaisia kohtaan tunnetun luottamuksen. 

Sisäisen turvallisuuden perusta luodaan politiikalla, joka vähentää eriarvoisuutta yhteiskunnassa ja vahvistaa kansalaisten osallisuutta. Myös terveydenhuollon toiminnalla on suuri merkitys: esimerkiksi päihdehaittojen ja nuorten mielenterveysongelmien ehkäisy palvelee osaltaan turvallisuuden rakentamista.  Perheiden moniammatillinen tuki arjen hankaluuksissa on turvattava kaikkialla.

Turvallisuudesta huolehtiminen edellyttää myös viranomaisten toimintakyvyn turvaamista. Tämä on tärkeää viime kädessä kansalaisten hengen ja terveyden koskemattomuuden turvaamiseksi. Tehokas viranomaistoiminta on välttämätöntä, jotta turvallisuuden tasa-arvo yhteiskunnassa voi toteutua. Huono-osaisuus ja syrjäytyneisyys eivät lisää ainoastaan todennäköisyyttä ajautua rikoksiin, ne lisäävät myös todennäköisyyttä joutua rikosten uhriksi. Siksi esimerkiksi poliisin tai pelastustoimen toimintaedellytykset ja riittävät voimavarat on turvattava koko maassa. Samalla lainsäädännön on mahdollistettava viranomaisille parhaat ja tarkoituksenmukaiset keinot oman toimintansa hoitamiseen. Osaavan työvoiman saaminen on muodostumassa vakavaksi ongelmaksi kaikkien turvallisuusviran-omaisten kohdalla.  

Kansalaisten kansainvälisesti verrattuna korkeaa luottamusta viranomaisiin on kyettävä ylläpitämään. Avainasemassa ovat avoin viranomaistiedottaminen ja luottamuksen horjuttamisen tarkoituksellisten yritysten tunnistaminen. Liikennevalvontaa ei voi jättää kameroiden varaan, vaan siihen on varattava riittävät henkilöresurssit erityisesti raskaan liikenteen valvontaan. 

Poliisin, Tullin ja Rajavartiolaitoksen eli PTR-yhteistyön avulla pystytään edistämään viranomaisten laaja-alaista yhteistoimintaa erityisesti vakavan, järjestäytyneen ja kansainvälisen rikollisuuden ehkäisemiseksi. Erityisesti Rajavartiolaitoksen monialaisen tehtäväkentän merkitys on korostunut viime vuosien nopeasti eskaloituneissa tilanteissa rajalla. Rajavartiolaitoksen kyky hoitaa paitsi akuutteja tilanteita rajalla, mutta myös esimerkiksi toimia tehokkaasti ihmiskaupan ja laittoman maahanmuuton torjunnassa, on turvattava. 

Kansalaisten ensisijainen toive on yleensä avun saaminen – on toissijaista, mikä hallinnonala avun tarjoaa. Toisaalta sisäistä turvallisuutta on mahdollista rakentaa myös kansalaisten omalla toiminnalla, jossa kolmas ja neljäs sektori ovat aktiivisia. Parhaimmillaan tehokas viranomaistoiminta ja aktiivinen kansalaisten turvallisuustyö toimivat yhdessä.

Elinympäristö on tärkeä pitää turvallisena läpi elämän. Kodin on oltava turvallinen paikka ja apua on saatava silloin kun sitä tarvitaan. Seksuaali- ja lähisuhdeväkivalta on kansallinen häpeätahra, jonka ennaltaehkäisy, tutkinta ja sanktiot sekä uhrien palvelut on huolehdittava riittävälle tasolle. Myös yhteiskunnan digitaalisten järjestelmien saavutettavuuden puutteet ja hankala käytettävyys voivat olla turvallisuusriski. 

Myös kyber- ja hybridiuhat vaikuttavat merkittävästi sisäiseen turvallisuuteen ja turvallisuuden tunteeseen. Vaikka tietosuojamääräykset ovat kehittyneet, kansalaisten mielipiteisiin on mahdollista vaikuttaa ei-hyväksyttävillä tavoilla esimerkiksi vaaleissa. Valtiollisten vaikuttajien ohella kyberturvallisuudessa on aiempaa vahvemmin huomioitava myös yksityisiltä tahoilta tulevat kyberuhat, jollainen voi olla muun muassa kansalaisten sosiaali- ja terveysrekisteritietojen urkinta. 

Tavoitteitamme

• Kokonaisturvallisuuden perusta luodaan määrätietoisella politiikalla, jossa turvallisuusviranomaisten henkilöstöresurssit ja muut voimavarat turvataan.
• Lainsäädännön on mahdollistettava viranomaisille parhaat ja tarkoituksenmukaiset keinot oman toimintansa hoitamiseen.
• Kansalaisten kansainvälisesti verrattuna korkeaa luottamusta viranomaisiin on kyettävä ylläpitämään.
• Varautumiseen tulee panostaa ja kansalaisten luottamusta, turvallisuuden tunnetta ja henkistä kriisinkestävyyttä tulee lisätä avoimella tiedottamisella turvallisuusviranomaisten toiminnasta.
• Turvallisuus nojaa hyvinvointiyhteiskunnan perusteisiin: demokratiaan tasa-arvoon ja osallisuuteen. Näistä tulee huolehtia niin rauhallisempina kuin rauhattominakin aikoina. 
• Seksuaali- ja lähisuhdeväkivalta on kansallinen häpeätahra, jonka ennaltaehkäisy, tutkinta ja sanktiot sekä uhrien palvelut on huolehdittava riittävälle tasolle.
• Kyberturvallisuuteen tehtyjä panostuksia on jatkettava.

3.4. Maahanmuutto

Ihmisten liikkuminen yli alue- ja valtiorajojen on ikiaikainen maailmanlaajuinen ilmiö. Keskinäisriippuvaisessa maailmassa kanssakäyminen lisääntyy ja eri katastrofit voivat johtaa muun muassa muuttoliikkeiden äkilliseen voimistumiseen. Ihmisjoukkoja voidaan käyttää myös hybridivaikuttamisen välineenä. Vaikutukset näkyvät myös Suomessa. 

Suomesta muutetaan pääsääntöisesti muualle työn ja opiskelun vuoksi ja vastaavasti Suomeen muutetaan työn, opiskelun, perheen ja humanitääristen syiden takia. Maahanmuuttopolitiikkaa on kehitettävä osana yleistä yhteiskuntapolitiikkaa ja maahanmuuton tulee olla hallittua sekä oikeudenmukaista. Sitoutuminen kansainvälisiin sopimuksiin, ihmisoikeuksien ja ihmisarvon periaatteen kunnioittamiseen muodostavat perustan maahanmuuttopolitiikalle. 

Maahanmuuton pitäminen hallittuna edellyttää sitä, että maahanmuuttopolitiikka on ennakoitua ja se perustuu toimivaan lainsäädäntöön, jota noudatetaan johdonmukaisesti. Oikeudenmukaisuus tarkoittaa puolestaan syrjimättömyyttä, yhdenvertaista kohtelua ja inhimillisyyttä. Jokaisen on noudatettava yhteisesti sovittuja sääntöjä. Kaikkien oleskeluluvan saaneiden on päästävä nopeasti tasa-arvoisina ja aktiivisina toimijoina osaksi yhteiskuntaa. Maahanmuuttopolitiikan tulee olla sellaista, että se tukee osaltaan yhteiskunnan vakautta ja turvallisuutta. 

Suomen eduskunnan ja hallituksen sekä viranomaisten on toimillaan aktiivisesti tuettava ja ohjattava kuntia kotouttamispolitiikassaan. Kotouttamista ja sen vaikutuksia sekä esimerkiksi maahanmuuttajien työllistymistä on seurattava ja tuettava. Ympäristöministeriön on ohjauksellaan osallistuttava entistä tiiviimmin asuntopolitiikan toteutumiseen Suomessa, varsinkin suurissa lähiöissä segregaation ehkäisemiseksi.

EU tarvitsee yhteistä maahanmuuttopolitiikkaa

Maahanmuuttopolitiikkaa on kehitettävä ja sovitettava yhteen Euroopan unionin sekä muiden Pohjoismaiden kanssa. Sisärajattoman Euroopan unionin ulkorajoja on valvottava tehokkaasti sekä kattavasti ja unionille luotava yhtenäistä humanitaarista maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikkaa, jossa ihmisoikeudet toteutuvat poikkeuksetta. Suomen on aktiivisesti ja aloitteellisesti kehitettävä tätä politiikkaa ja sen käytänteitä. Näin ohjataan jäsenvaltioiden ratkaisuja suhteessa maahanmuuton kansallisiin käytänteisiin ja periaatteisiin. Jokaisen jäsenvaltion on sitouduttava yhteisiin pelisääntöihin ja kannettava vastuunsa. Yhteistyöllä kolmansien maiden kanssa Euroopan unioni turvaa sen, että ihmisoikeuksia noudatetaan muuttoliikkeissä.

Suomen on kannettava oma vastuunsa pakolaisuuden osalta. Muuttoliikkeitä aiheuttavia kriisejä on pyrittävä ennaltaehkäisemään kehitysyhteistyön, ilmastopolitiikan ja rauhanpolitiikan keinoin, sekä lähtömaiden demokratiakehitystä tukien. Kiintiöpakolaisjärjestelmän on oltava ensisijainen humanitäärisen maahanmuuton väylä, ja Suomen on edistettävä sen käytön laajentamista maailmalla. Erityistä huomiota kiinnitetään haavoittuvassa asemassa oleviin, naisiin ja lapsiin. Kansainvälistä suojelua pitää voida hakea ja hakemuksen perusteita tutkia mahdollisimman lähellä lähtöalueita ja viimeistään Schengen-alueen rajalla. Meidän tulee myös jatkossa edistää kansainvälistä suojelua koskevien hakemuksien yhdenmukaisempaa arviointia. Ihmissalakuljetukseen sekä laittomaan maahantuloon ja maassa oleskeluun on puututtava tehokkaasti. Hallittu ja kestävä maahanmuuttojärjestelmä nojaa siihen, että myönteisen oleskelulupapäätöksen saaneet kotoutetaan ja kielteisen päätöksen saaneet palautetaan.  

Tarvitsemme työperäistä maahanmuuttoa

Työperäinen maahanmuutto on keino helpottaa työvoimapulaa sekä tervehdyttää väestön ikärakennetta ja huoltosuhdetta. Tarvitsemme maailmalta eri alojen erityisosaajia ja ammattilaisia. Suomen on oltava yhteiskuntana houkutteleva ja kiinnostava maa saapua tekemään töitä, opiskelemaan ja yrittämään. Suomen tulee toteuttaa johdonmukaista työperäisen maahanmuuton ohjelmaa, jolla varmistetaan työvoiman saatavuus. Samalla on huolehdittava työehtojen noudattamisesta ja jokaisen työntekijän työsuhdeturvan toteutumisesta. Väärinkäytöksiä on ehkäistävä aktiivisesti ja väärinkäytöksille on oltava riittävät rangaistukset. Ihmiskaupan uhrien asema on turvattava myös työperäisen maahanmuuton osalta, viranomaisten osaamista ja resursseja on vahvistamalla. EU- ja ETA-alueen ulkopuolisen työvoiman saatavuusharkinnasta pidetään kiinni ja sitä kehitetään vastaamaan kulloisiakin työvoimapoliittisia tarpeita. Samalla lainsäädäntöä on kehitettävä niin, että jo maassa olevan työntekijän asema ei ole liian riippuvainen työnantajasta siten, ettei hän esimerkiksi kykenisi hakemaan apua hyväksikäyttötilanteissa. 

Aktiivisilla kotoutumispalveluilla luodaan perustaa toimivalle maahanmuuttopolitiikalle. Kotoutumisen tulee olla vuorovaikutusta maahanmuuttajan ja yhteiskunnan muiden jäsenten välillä. Tavoitteena on, että jokainen oppii kielen, jolla yhteiskunnassa tulee toimeen ja pystyy kouluttautumaan sekä työllistymään. Tähän tulee varata tarvittavat resurssit. Maahanmuuttajien työllisyysastetta on nostettava selvästi nykyistä korkeammaksi. Kotoutuminen on kaksisuuntainen prosessi, jonka onnistuminen edellyttää syrjivien rakenteiden purkamista ja avointa asenneilmapiiriä. Maahanmuuttajien oikeusturvasta huolehditaan ja mahdollisuus perhe-elämään turvataan. Suomen on oltava kansainvälinen, yhdenvertainen ja oikeudenmukainen maa. 

Tavoitteitamme

• EU:lle on rakennettava yhteinen hallittu ja kestävä maahanmuuttopolitiikka, joka nojaa siihen, että myönteisen oleskelulupapäätöksen saaneet kotoutetaan ja kielteisen päätöksen saaneet palautetaan.  
• Muuttoliikkeitä aiheuttavia kriisejä on pyrittävä ennaltaehkäisemään kehitysyhteistyön, ilmastopolitiikan ja rauhanpolitiikan keinoin.
• Maahanmuuttopolitiikkaa tulee kehittää siihen suuntaan, että kiintiöpakolaisjärjestelmästä muodostuu ensisijainen humanitäärisen maahanmuuton väylä.
• Kansainvälistä suojelua koskevien hakemuksien arviointia tulee yhtenäistää EU:n tasolla.
• Työperäinen maahanmuutto on keino helpottaa työvoimapulaa, hankkia Suomeen erityisosaajia sekä tervehdyttää väestön ikärakennetta ja huoltosuhdetta. 
• Aktiivisilla kotoutumispalveluilla luodaan perustaa toimivalle maahanmuuttopolitiikalle, joka ehkäisee segregaatiota. 
• Ihmissalakuljetukseen sekä laittomaan maahantuloon ja maassa oleskeluun on puututtava tehokkaasti. 
• Määrätietoisia toimia työperäisten maahanmuuttajien hyväksikäytön estämiseksi on ratkettava.

3.5. Kulttuuri, liikunta ja nuoriso

Kulttuurin arvostaminen ja luovien alojen arvostaminen

Kulttuuri muodostaa laajasti ymmärrettynä yhteisöjen ja koko yhteiskunnan perustan. Se kuitenkin muuttuu ja muovautuu jatkuvasti niin uusien sukupolvien, vaikutteiden, ideoiden, arkisen vuorovaikutuksen kuin tietoisen muutostyön myötä. Koska kulttuuri on henkilökohtaisten ja jaettujen identiteettien kenties tärkein rakennusaine, sen on oltava kaikkien saavutettavissa. Oikeus kulttuuriin kuuluu kaikille: asuinpaikasta, tulotasosta, fyysisistä ominaisuuksista tai kielitaidosta riippumatta.

Yhteiskunnan tulee tukea kulttuuritoimintaa niin monipuolisesti, että jokaisella on mahdollisuus nauttia kulttuurista sekä kokijana että tekijänä tai harrastajana. Tämä edellyttää niin kulttuuri-instituutioiden ja harrastusmahdollisuuksien ylläpitämistä kuin tapahtumien ja taiteilijoiden tukemista. Tuki voi olla myös tiloja tai neuvontaa. Kulttuurin saavutettavuus edellyttää esteettömyyttä. Julkisella rahoituksella tulee ohjata kulttuuritoimijoita saavutettavuuden laajaan huomioimiseen.

Tarvitsemme nykyistä suunnitelmallisempaa toimintaa niiden tavoittamiseen, jotka jäävät palveluiden ulkopuolelle. Erilaisten hoitopaikkojen sekä oppilaitosten arkeen tulee tuoda järjestelmällisemmin taide- ja kulttuuritoimintaa. Vammaisten henkilöiden osallistuminen kulttuuripalveluihin edellyttää muun muassa toimivia kuljetus- ja tulkkauspalveluita, apuvälineitä ja avustajien vapaata pääsyä.

Kulttuuri on niin kokemuksia – katsojana, kuulijana tai kokijana – kuin tekemistäkin. Mahdollisuudet kulttuurin harrastamiseen ovat kulttuuripoliittisesti yhtä tärkeitä kuin kulttuurin seuraaminen. Erilaiset harrastusmuodot matalankynnyksen kokeiluista pitkäjänteiseen taiteen perusopetukseen on pidettävä osana kuntien ja muun kulttuuri- ja sivistyshallinnon kokonaisuutta.

Kulttuuripalveluiden saatavuuden suurin este on rahan puute. Eurot vaikuttavat jokaisen paikkakunnan kulttuuritarjontaan, hintaan ja harrastusmahdollisuuksiin niin harrastajan kuin toteuttajan näkökulmasta. Voimavarat vaikuttavat suoraan teattereiden, orkestereiden ja museoiden tarjontaan. Taiteen ja kulttuurin arvo yhteiskunnalle, yhteenkuuluvuudelle ja hyvinvoinnille on kuitenkin kiistaton. Siksi tavoitteena pitää olla kulttuurin riittävä rahoitus, joka painottaa saavutettavuutta ja kaikkien kulttuurillisia oikeuksia. Tavoitteenamme on, että valtion budjetista vähintään yksi prosentti kohdennetaan kulttuurin rahoitukseen.

Taiteen vapaus on tärkeä itseisarvo. Ei ole poliitikkojen, virkamiesten tai muiden rahoittajien tehtävä määritellä taiteen sisältöjä tai tavoitteita. Julkisen vallan tehtävänä on mahdollistaa taiteen tekeminen, kulttuurin toimintaedellytykset ja ohjata kulttuuripalvelujen tuottajia huolehtimaan kulttuuristen oikeuksien toteutumisesta, vaarantamatta taiteen vapautta.

Julkista rahoitusjärjestelmää onkin kehitettävä edelleen niin, että se kohtelee eri taidemuotoja ja -toimijoita yhdenvertaisemmin. Uusien taiteenlajien on päästävä nykyistä paremmin julkisen tuen piiriin ja rahoitusjärjestelmien tavoitteita on ohjattava kohti taiteen vapauden ja monimuotoisuuden tukemista.

Lainsäädännön turvaamalla rahapelimonopolilla on oltava tulevaisuudessakin vahva asema kulttuurin, liikunnan ja urheilun, nuorisotyön ja tieteen rahoittamisessa. Tästä syystä on pidettävä huolta ja kehitettävä rahapelimonopolin toimintaedellytyksiä.

Työllisyyden näkökulmasta luovien alojen merkitys korostuu nopeassa teknologisessa muutoksessa. Luovuus ja luovat alat ovat elinehto innovaatioiden ja uusien menestystekijöiden syntymiselle (vrt. peliala). Luoviin aloihin ja luovan osaamisen hyödyntämiseen on panostettava Suomessa.

Jokaisella on oikeus liikuntaan ja fyysistä aktiivisuutta tukevaan elinympäristöön

Tavoitteena on, että kaikki suomalaiset liikkuvat terveyden ja hyvinvoinnin kannalta riittävästi. Elinympäristön on tuettava rakenteellisesti ja sosiaalisesti fyysistä aktiivisuutta. Näin liikunta ja urheilu rakentavat yhteisöllisyyttä ja yhteenkuuluvuutta sekä lisäävät kiinnittymistä ja osallistumista yhteiskuntaan.  

SDP:n liikuntapolitiikan ytimessä on kaikkien yhdenvertainen mahdollisuus liikkua terveyden ja hyvinvoinnin kannalta riittävästi. Kaikilla on oltava mahdollisuus liikkua ja ketään ei jätetä ulkopuolelle. Liikuntapaikkojen ja -tilojen tulee olla esteettömiä, digiesteettömiä ja saavutettavia.  Kaikille ikä- ja ihmisryhmille on oltava tarjolla mielekästä liikuntaa. Yhdenvertaisuuden, tasa-arvon ja kestävän kehityksen tulee olla myös liikuntakulttuurin keskiössä.  

Valtion ja kuntien on tuettava liikuntatoimintaa pitkäjänteisesti ja liikunnan yhteiskunnallinen vaikuttavuus on tunnistettava. Aktiivisella yhteistyöllä kunnan, kansalaisjärjestöjen ja yritysten välillä on mahdollisuus tuottaa laadukkaita liikuntapalveluja, jotka edistävät hyvinvointia ja terveyttä. 

Yhteiskunnan on tuettava liikuntaa osana ihmisten arkea. Fyysisen aktiivisuuden ja liikuntamahdollisuuksien on oltava osa päiväkotien, koulujen, oppilaitosten, työpaikkojen, ikäihmisten ja erityisryhmien asumisyksiköiden sekä muiden yhteisöjen arkipäivää. Kaupunkisuunnittelussa on huomioitava lihasvoimin tapahtuvan liikkumisen edistäminen. Teknologisilla innovaatioilla on mahdollista tukea yksilön liikkumista ja tietoisuutta terveyden kannalta riittävästä liikunnasta. 

Liikunnassa ja liikuntapaikkarakentamisessa tulee huomioida kestävämmät ja ympäristöystävällisemmät valinnat. Resursseja liikuntaan ja rakentamiseen tarvitaan jatkossakin, mutta tulevaisuudessa toteuttamistapojen ja infran kestävään kehitykseen ja pitkäikäisyyteen tulee kiinnittää aiempaa enemmän huomiota. 

Elintapaohjausta on oltava tarjolla riittävästi ja yhteiskunnan on edistettävä liikkumista hallinnon rajat ylittäen. Liikuntaneuvonnan palveluketjujen on oltava kunnossa kuntien ja hyvinvointialueiden liikunta- ja sote-toimijoiden, työterveyden, järjestöjen ja yksityisten toimijoiden välillä. Kasvavilla liikuntapalvelujen kysynnällä on myös työllisyyttä ja yhteiskunnan elinvoimaa lisäävä vaikutus. Tavoitteena on, että hyvinvoinnin ja terveyden edistämisestä, liikunnan osaamisen kehittämisestä sekä hyvinvointi- ja terveysteknologiasta syntyy Suomeen uusi vientituotteita. EU-tasolla Suomen tulee vaikuttaa siihen, että Suomi saa kehittämisavustuksia ja hankerahaa liikkumisen ja hyvinvoinnin edistämiseen. 

Seurojen ja yhdistysten toiminta on ihmisten omista tarpeista ja innosta kumpuavaa. Yhdistystoiminnalla on myös demokratiaa vahvistava vaikutus, koska se kehittää olennaisia voimavaroja: vuorovaikutustaitoja, organisointitaitoa, verkostoja ja verkostoitumistaitoja. Kansalaisjärjestöjen edellytyksiä järjestää monipuolista, osallistavaa ja eettisesti kestävää toimintaa kaiken tasoisille liikkujille ja urheilijoille parannetaan. 

Urheilu tuottaa ihmisille elämyksiä ja lisää kansalaisten yhteenkuuluvuuden tunnetta. Menestyvät urheilijat toimivat kannustavina roolimalleina nuorille ja kuntourheilijoille. Huippu-urheilijaksi tähtääminen ammatinvalintana tunnustetaan. Huipulle tähtäävillä urheilijoilla tulee olla erityisesti uran alkupolulla taloudelliset resurssit kehittyä ammatinvalinnassaan. Parannetaan urheilijoiden mahdollisuuksia pärjätä huippu-urheilussa. Huippu-urheilun on oltava ihmisoikeuksien mukaista ja eettisesti kestävää, jonka vuoksi kilpailun on oltava puhdasta sekä ja eri kilpailupaikkoja myönnettäessä ja järjestettäessä tulee huomioida sosiaalisesti, ekologisesti ja taloudellisesti kestävät valinnat. 

Nuorten hyvinvointia ja osallisuutta edistettävä

Valtaosalla nuorista menee hyvin, mutta nykyisten arvioiden mukaan 10–15 prosenttia nuorista voi huonosti. Esimerkiksi nuorten syrjäytyminen, mielenterveysongelmat ja vähemmistöihin kohdistuva syrjintä aiheuttavat inhimillistä kärsimystä ja yhteiskunnallisia kustannuksia. Lapset ja nuoret ovat kärsineet valtavasti koronan aiheuttamasta poikkeustilasta, jonka takia koronakriisin jälkihoidossa lasten, nuorten ja opiskelijoiden tarpeet on asetettava etusijalle.

Jokaisella nuorella tulee olla mahdollisuus vaikuttaa päätöksentekoon lähiyhteisöissään ja laajemmin yhteiskunnassa. Yhteiskunnallinen osallistuminen vaatii tietoa ja taitoa. Nuorille tulee tarjota monikanavaisesti tietoa vaikuttamismahdollisuuksista ja nuorten osallisuuden vahvistamiseen tulee varata resurssit. Mahdollisuus olla osallisena ja vaikuttaa itseä koskeviin päätöksiin on tärkeää ihmisen identiteetin kehittymisen kannalta. Tämän vuoksi on tärkeää, että lasten mahdollisuutta osallistua päätöksentekoon omista ja elinpiirinsä asioista kehitetään. 

Kaikkien nuorten hyvinvoinnin vahvistaminen edellyttää sekä hyvinvointia edistäviä ja ongelmia ehkäiseviä toimia, että palveluiden kehittämistä. Hyvinvoinnin edistämiseksi nuorisotyötä ja muita nuorten kasvua tukevia palveluita on kehitettävä. Nuoret tarvitsevat enemmän harrastus-, liikunta- ja muita palveluita parantamaan henkistä ja fyysistä hyvinvointiaan. Erilaiset lasten ja nuorten harrastamisen mahdollisuudet lisäävät hyvinvointia sekä tuovat arkeen tekemistä, kavereita ja ystäviä. Erityisesti kuntien on huolehdittava siitä, että lapsilla ja nuorilla on jatkossakin edullisia tai maksuttomia harrastamisen mahdollisuuksia. Järjestöjen rooli nuorille suunnatussa matalankynnyksen ennaltaehkäisevässä työssä on tärkeää. On tärkeää, että kuntia ja hyvinvointialueita kannustetaan monialaiseen yhteistyöhön oikea-aikaisten ja toimivien palveluiden kehittämisessä.  Kaikkien eri palvelumuotojen tulee olla nuorista itsestään lähteviä ja kannustavassa ilmapiirissä toimivia. Näin ne tukevat nuoren kasvua ja itsenäistymistä, sekä kehittävät nuoren elinympäristöä kasvua tukevaksi. Nuorten parissa työskentelevillä aikuisilla on oltava riittävät valmiudet olla tukemassa nuoren kasvua ja hyvinvointia. Panostamalla resursseja ennakoivaan nuorisotyöhön pystytään tarttumaan nuorten haasteisiin ja huoliin heti niiden havaitsemisen jälkeen.

Suomessa noin 20–25 % nuorista kärsii mielenterveyden häiriöstä. Hoitoon pääsy kestää kohtuuttoman kauan ja ongelmat ehtivät kasvaa ja kasaantua. Nopealla hoitoon pääsyllä päästäisiin pureutumaan juurisyihin. OECD on arvioinut mielenterveyshäiriöiden yleisesti maksavan Suomelle 11 miljardia euroa vuodessa työkyvyttömyyden ja palveluiden käytön muodossa. Nuorten mielenterveyspalveluiden suurimmat ongelmat ovat palvelujen saatavuus ja järjestelmän pirstaleisuus. 

Jokaiselle palveluun hakeutuvalle on taattava hyvä, oikea-aikainen ja toimiva hoitopolku. Lasten ja nuorten erikoistason mielenterveyspalveluiden saatavuuteen on satsattava ja itsemurhien ehkäisytyötä jatkettava. Nuorten tarpeeton pompottelu mielenterveys- ja päihdepalveluiden välillä pitää lopettaa. Järjestöjen rooli nuorillekin suunnatussa matalankynnyksen ennaltaehkäisevässä työssä on tärkeää. On tärkeää, että kuntia ja hyvinvointialueita kannustetaan monialaiseen yhteistyöhön oikea-aikaisten ja toimivien palveluiden kehittämisessä.

Palveluiden tulee olla siellä, missä nuoret ovat. Mielenterveysstrategia 2030 toimeenpanoa on jatkettava ja erityiseksi painopisteeksi on nostettava lasten ja nuorten mielenterveyden rakentuminen arjessa. Strategia on linkitettävä muihin ikäkausistrategioihin ja – ohjelmiin. Päiväkodeista, kouluista ja oppilaitoksista tulee muodostaa lasten ja nuorten oppimis- ja hyvinvointikeskuksia, jotka toimivat moniammatillisesti tukena kasvulle ja oppimiselle koko lapsuuden ja nuoruuden ajan. Monialaisella yhteistyöllä varmistetaan, että jokaisen oppilaan saatavilla on riittävä sosiaalinen, pedagoginen, psyykkinen ja terveydellinen tuki. Palveluiden kokonaisvaltaisuus varmistaa, että koronan jälkihoidossa kiinnitetään erityisesti huomiota niihin lapsiin, nuoriin ja perheisiin, jotka ovat vaarassa jäädä syrjään.

Hoitosuunnitelman mukaisten terapioiden ja muiden hoitomuotojen saatavuus on turvattava koko maassa. Opintojen ja työn ulkopuolella oleville nuorille palveluita on oltava saatavilla esimerkiksi Ohjaamoissa tai muiden palveluiden yhteydessä. Matalan kynnyksen keskusteluapua arjessa tulee olla tarjolla nykyistä huomattavasti enemmän ja helpommin. Mielenterveysvaikutusten arviointia on kehitettävä osana päätösten vaikutusarviointia kaikilla päätöksenteon tasoilla.

Yhdenvertainen, saavutettava korkealaatuinen koulutus varhaiskasvatuksesta korkeakouluun on avain tulevaisuuden työhön, innovaatioihin ja Suomen menestykseen kansainvälisessä kilpailussa. Se luo jokaiselle Suomessa asuvalle ihmiselle mahdollisuuksia riippumatta taustasta, asuinpaikasta tai taloudellisesta tilanteesta. Esimerkiksi oppimisvaikeudet on tunnistettava mahdollisimman varhain. Oppimisvaikeuksien tunnistaminen, mahdollistaa oppimista tukevan ja syrjäytymistä ehkäisevän kasvu- ja oppimispolun rakentamisen jokaiselle. 

Harrastamisen mallissa on kuultava lasten ja nuorten, myös erityistä tukea tarvitsevien sekä vammaisten lasten ja nuorten omia toiveita ja näiden toiveiden on johdettava toiminnan kehittymiseen. Mallia voidaan vahvistaa edelleen liittämällä siihen nuorisotyöntekijät mukaan. Nuorten elinoloja edistävässä politiikassa on keskityttävä järjestöjen ja kuntien toteuttamaan pitkäjänteiseen perustyöhön. Nuorisotyötä ja nuorten palveluita tuottavien kuntien ja järjestöjen toimintaedellytykset on saatava yhteiskunnallisen tarpeen edellyttämälle tasolle.  

Tavoitteitamme

• Oikeus kulttuuriin kuuluu kaikille: asuinpaikasta, tulotasosta, fyysisistä ominaisuuksista, iästä tai kielitaidosta riippumatta.
• Taide ja kulttuuri on tärkeä voimavara ja taiteen riippumattomuus ja vapaus tulee turvata.
• 2030-luvulla kaikki suomalaiset liikkuvat terveyden ja hyvinvoinnin kannalta riittävästi.
• Nuorten hyvinvoinnin vahvistaminen edellyttää sekä hyvinvointia edistäviä ja ongelmia ehkäiseviä toimia, että palveluiden kehittämistä.
• Hyvinvointialueiden on varmistettava, että palveluketjut ovat toimivia ja, että koko hyvinvointialueella nuorille suunnatut mielenterveyspalvelut ovat yhdenvertaisia kaikille nuorille.
• Hyvinvointialueiden tulee varmistaa, että kunnista siirtyvät kouluterveydenhoito ja oppilashuollon erilaiset palvelut toimivat edelleen niissä ympäristöissä, joissa koululaiset ja opiskelijat ovat.
• Meidän tulee taata jokaiselle nuorelle oikeus harrastaa.
• Meidän tulee vahvistaa lapsivaikutusten arviointia, lasten, nuorten ja vanhempien kuulemista sekä systemaattista tiedon keräämistä ja tiedon hyödyntämistä päätöksenteossa.
• Matalan kynnyksen mielenterveyspalveluita tulee olla saatavilla siellä, missä avun tarvitsijakin on.
• Tulevalla vaalikaudella tulee käynnistää perusopetuslain parlamentaarinen kokonaisuudistus ja opetussuunnitelmatyön päivitys jatkoksi oppivelvollisuuden uudistamiselle.
• Nuorten hyvinvoinnille tulee asettaa selkeät tavoitteet. Meidän tulee luoda hallituskauden ylittävä suunnitelma niiden saavuttamiseksi.

3.6. Ihmisten välinen yhdenvertaisuus

Tasa-arvoisessa ja yhdenvertaisessa yhteiskunnassa kaikilla on mahdollisuus toimia ja toteuttaa omia unelmiaan. Ihmisellä kuuluu olla oikeus määrittää, mitä hänen hyvä elämänsä on. Tasa-arvo takaa parhaiten sen, että kaikkien ihmisten lahjakkuus, luovuus ja ahkeruus ovat mukana sivistyksen ja hyvinvoinnin kehittämisessä. Jokaiselle kuuluu oikeus vaikuttaa omaan elämänkulkuunsa, riippumatta esimerkiksi syntyperästä tai sukupuolesta. Tasa-arvo tarkoittaa sitä, että yhteiskunta mahdollistaa kaikille samat mahdollisuudet yksilölliset tarpeet huomioon ottaen. Epätasa-arvo, syrjäytyminen ja syrjintä ovat väärin yksilöä kohtaan ja heikentävät koko yhteiskuntaa. Kaikenlaiselle kiusaamiselle ja häirinnälle tulee olla nollatoleranssi. 

Hyvät oppimisympäristöt ovat mukautettavissa ja ne tukevat erilaisia oppijoita. Yksilöiden erilaiset tarpeet huomioiva kasvatus ja koulutus auttavat ihmisiä etenemään kohti täyttä potentiaaliaan taustasta riippumatta. Kasvatuksessa ei saa siirtää syrjiviä ennakkoluuloja seuraaville sukupolville. 

Yhteiskunnan rakenteita ja lainsäädäntöä on uudistettava monipuolisesti tasa-arvoa edistäen. Kaikenlaisen syrjinnän poistaminen antaa kaikille parhaat mahdollisuudet osallistua yhteiskuntaan täysipainoisesti. Näin päästään eroon yksittäisten ihmisten epäreiluista etuoikeuksista ja toisten osattomuudesta. Vanhempien sosioekonominen tausta ei saa määrittää lasten tulevaisuutta.

Kaikille on tarjottava tilaisuus tehdä töitä ja ansaita oma elantonsa. Samasta ja samanarvoisesta työstä on maksettava samaa palkkaa.  Työstä saatavalla palkalla on saavutettava myös säällinen toimeentulo. Tätä tavoitetta tukee sosiaaliturvan kokonaisuudistus Yleisturvan mukaisesti. Maahanmuuttajien, vammaisten, osatyökykyisten ja muiden vähemmistöjen mahdollisuuksia päästä työelämään parannetaan esimerkiksi koulutuspalveluilla ja työelämän käytänteitä kehittämällä. Työnantajia on kannustettava työllistämään monenlaisia ihmisiä. Näiden tavoitteiden edistämiseksi on lisättävä tasa-arvo- ja yhdenvertaisuusvaltuutetun toimivaltaa ja voimavaroja.

Oman kielen merkitys identiteetille on valtava. Kieli on avain sivistykseen, kulttuuriin ja itseilmaisuun.  Kulttuurien rikkaus on tärkeää myös yhden valtion sisällä. Kansallisten kielten lisäksi myös vähemmistöjen ja maahanmuuttajien kielitaito tulee nähdä tärkeänä osana suomalaista kielivarantoa. Ihmisellä tulee olla oikeus käyttää omaa kieltään. 

Sukupuoli, seksuaalinen suuntautuminen, ihmissuhdemuoto tai sukupuoli-identiteetti eivät saa määrittää ihmistä ulkopuolelta. Kasvatuksessa ja opetuksessa tulee tehdä määrätietoista tasa-arvotyötä ja puhua seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen moninaisuudesta. Kaikissa palveluissa tulee taata ihmisen oikeus olla oma itsensä. Lainsäädännön on kunnioitettava sukupuoltaan korjaavan ihmisen oikeuksia sekä tunnustettava juridisesti myös muunsukupuoliset. 

Pörssiyritysten hallituksiin tarvitaan sukupuolikiintiöt turvaamaan eri sukupuolten edustus päätöksenteossa.  Feministiset ihanteet, sosialidemokraattiset arvot ja kansainväliset sopimukset velvoittavat päättäväisemmin puuttumaan naisiin kohdistuvaan häirintään ja väkivaltaan. Ulkopolitiikassa ja kehityspolitiikassa painopisteen tulee olla naisten ja lasten hyvinvoinnin edistäminen. Kehitysyhteistyöllä tuetaan naisten ja tyttöjen koulutusta, toimeentuloa ja oikeutta päättää omasta elämästään ja kehostaan.

 Sukupuolten välistä terveyden tasa-arvoa tulee edistää. Terveyden tasa-arvon saavuttaminen edellyttää terveyttä edistävien toimenpiteiden tehostamista ja hoitoon pääsyn turvaamista. Myös poikien koulumenestystä tulee tukea ja nuorten miesten syrjäytymistä ehkäistä tehokkaasti. Isän mahdollisuuksia osallistua lasten kasvatukseen ja hoivaan on parannettava.

Tavoitteitamme

• Jokaisella ihmisellä kuuluu olla oikeus määrittää, mitä hänen hyvä elämänsä on.
• Vanhempien sosioekonominen tausta ei saa määrittää lasten tulevaisuutta.
• Sukupuoli, seksuaalinen suuntautuminen, ihmissuhdemuoto tai sukupuoli-identiteetti eivät saa määrittää ihmistä ulkopuolelta. 
• Lainsäädännön on kunnioitettava sukupuoltaan korjaavan ihmisen oikeuksia sekä tunnustettava juridisesti myös muunsukupuoliset.
• Pörssiyritysten hallituksiin tarvitaan sukupuolikiintiöt turvaamaan eri sukupuolten edustus päätöksenteossa.
• Ulkopolitiikassa ja kehityspolitiikassa painopisteen tulee olla naisten ja lasten hyvinvoinnin edistäminen.
• Poikien koulumenestystä tulee tukea ja nuorten miesten syrjäytymistä ehkäistä tehokkaasti.
• Yhteiskunnan rakenteita ja lainsäädäntöä on uudistettava monipuolisesti tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta edistäen.